Amici, diem perdidi!
Arvatkaapa minne menin tänään töiden jälkeen? Töihin!
Olen ollut tänään kansantaloudellisesti aktiivinen, mutta henkilökohtaisen elämäni kannalta päivä on auttamattomasti hukattu työnantajien palveluksessa. Tai ei ihan kokonaan hukattu, ehdinpä silti uppoutua ajatuksiini muutamia kertoja ja suunnitella huomisen kirjapiiriä (sekä lukea käsiteltävänä olevan Tsehovin Kirsikkatarhan jo melkein loppuun asti).
Maailma on täynnä todella kiehtovia asioita, joiden äärellä usein on kuin lapsi karkkikaupassa haluten ne kaikki haltuunsa! Todellisuudessa monet asiat jäävät ikuisiksi haaveiksi tai ikuisuusprojekteiksi, joihin ehtii syventyä korkeintaan kerran kahdessa viikossa (quinze jours ranskaksi, itselleni tuntemattomaksi jääneestä syystä). Oma oksitaanin/provensaalin/mistralinopiskeluni on juuri nyt tällaisessa tilanteessa, onneksi pidän sentään säännöllisesti henkilökohtaista ompelukerhoa.
Elämän ironiaa: lainasin Ellille Tom Hodgkinsonin kirjan How to be Idle vuosi sitten, enkä nyt ehtisi lukea sitä itse, vaikka voisinkin.
Olen ollut tänään kansantaloudellisesti aktiivinen, mutta henkilökohtaisen elämäni kannalta päivä on auttamattomasti hukattu työnantajien palveluksessa. Tai ei ihan kokonaan hukattu, ehdinpä silti uppoutua ajatuksiini muutamia kertoja ja suunnitella huomisen kirjapiiriä (sekä lukea käsiteltävänä olevan Tsehovin Kirsikkatarhan jo melkein loppuun asti).
Maailma on täynnä todella kiehtovia asioita, joiden äärellä usein on kuin lapsi karkkikaupassa haluten ne kaikki haltuunsa! Todellisuudessa monet asiat jäävät ikuisiksi haaveiksi tai ikuisuusprojekteiksi, joihin ehtii syventyä korkeintaan kerran kahdessa viikossa (quinze jours ranskaksi, itselleni tuntemattomaksi jääneestä syystä). Oma oksitaanin/provensaalin/mistralinopiskeluni on juuri nyt tällaisessa tilanteessa, onneksi pidän sentään säännöllisesti henkilökohtaista ompelukerhoa.
Elämän ironiaa: lainasin Ellille Tom Hodgkinsonin kirjan How to be Idle vuosi sitten, enkä nyt ehtisi lukea sitä itse, vaikka voisinkin.
