Iloinen kielioppi
Yllättävän vapaa-ajan osuttua kohdalleni tänään vietin ihastuttavaa laatuaikaa Juslenian kirjastossa. Tarkoituksenani oli selailla graduja ja oksitaaniaiheista kirjallisuutta, mutta unohduinkin lukemaan mm. Riegelin kielioppia (luit aivan oikein!) ja tutustuin myös teokseen nimeltä Les bases de la syntaxe.
Aion pitää tätä todisteena siitä, että olen oikealla alalla =)
Kielioppi on iloinen asia! Paitsi että se tarjoaa kieliorientoituneille loputtomat mahdollisuudet tarkastella ja kuvailla kielen konkreettista käyttäytymistä vaihtelevissa tilanteissa, se on yleisinhimillisesti kiinnostava kognitiivisella tasolla. Kieli on tapamme jäsentää maailmaa, se on tapamme kommunikoida maailman ilmiöistä. Mikään inhimillinen ei ole sille vierasta.
Filosofit kiinnittävät säännöllisesti huomiota kieleen, ja ovat huomanneet että kielen ulkopuolella olevasta todellisuudesta on vaikea puhua (sic); vertauskuvallisesti sanottuna kieli on se kartta, joka kuvaa maailmaa, mutta onko olemassa kartoista riippumatonta maastoa?
Ranskan arvostetun Académie Francaisen jäsen Erik Orsenna on tehnyt loistavan työn ja muuttanut kieliopin saduksi teoksissaan La grammaire est une chanson douce, Les chevaliers du subjonctif ja Les plaisirs secrets de la grammaire. Yleensä harmillisen tylsä deskriptiivinen kielioppi muuttuu Orsennan käsissä uniikiksi tarinaksi ja seikkailuksi; kieliopin käsitteet ja niiden käytös on personifioitu mielenkiintoisella ja hurmaavalla tavalla.
Tässä on selvästi mies, joka rakastaa kieltä!
Kieli-intoilija voi huolellisesti huomioida myös merkityseroja kielten välillä. Aito synonymia on harvinaista yhdenkin kielen sisällä ja kahden erillisen kielen ilmaisut vain harvoin vastaavat toisiaan, sillä maailman ilmiöt kiinnitetään yksittäisiin sanoihin eri tavoin.
Opiskelijatoverini kirjoitti taannoin ainejärjestömme lehteen aivan loistavan tekstin ranskan sanan découverte merkityksestä. Suomeksi sama asia ilmaistaisiin sanoilla löytäminen tai paljastuminen, mutta ranskaksi sana kuvaa paremmin tilanteen semantiikkaa - kun mystinen verho vedetään jonkin aiemmin tuntemattoman asian edestä pois ja se näkyy kokonaan uudessa valossa. Tapahtuu découverte.
Kieliopin riemut olisivat ehkä helpommin koettavissa, mikäli ne normatiiviset kieliopit, joista kaikilla on kokemusta kouluajoiltaan, eivät olisi aivan niin vieraantuneita aidosta kielenkäytöstä. Esimerkkilauseet, joilla havainnollistetaan esiteltyä ilmiötä, ovat usein niin triviaaleja että niiden luulisi löytyneen jonkin absurdin teatterin näytöksestä.
Iloinen kielioppi tarjoaa mielekkäitä havaintoja ja loputtoman sarjan découverte-elämyksiä. Jee!
Aion pitää tätä todisteena siitä, että olen oikealla alalla =)
Kielioppi on iloinen asia! Paitsi että se tarjoaa kieliorientoituneille loputtomat mahdollisuudet tarkastella ja kuvailla kielen konkreettista käyttäytymistä vaihtelevissa tilanteissa, se on yleisinhimillisesti kiinnostava kognitiivisella tasolla. Kieli on tapamme jäsentää maailmaa, se on tapamme kommunikoida maailman ilmiöistä. Mikään inhimillinen ei ole sille vierasta.
Filosofit kiinnittävät säännöllisesti huomiota kieleen, ja ovat huomanneet että kielen ulkopuolella olevasta todellisuudesta on vaikea puhua (sic); vertauskuvallisesti sanottuna kieli on se kartta, joka kuvaa maailmaa, mutta onko olemassa kartoista riippumatonta maastoa?
Ranskan arvostetun Académie Francaisen jäsen Erik Orsenna on tehnyt loistavan työn ja muuttanut kieliopin saduksi teoksissaan La grammaire est une chanson douce, Les chevaliers du subjonctif ja Les plaisirs secrets de la grammaire. Yleensä harmillisen tylsä deskriptiivinen kielioppi muuttuu Orsennan käsissä uniikiksi tarinaksi ja seikkailuksi; kieliopin käsitteet ja niiden käytös on personifioitu mielenkiintoisella ja hurmaavalla tavalla.
Tässä on selvästi mies, joka rakastaa kieltä!
Kieli-intoilija voi huolellisesti huomioida myös merkityseroja kielten välillä. Aito synonymia on harvinaista yhdenkin kielen sisällä ja kahden erillisen kielen ilmaisut vain harvoin vastaavat toisiaan, sillä maailman ilmiöt kiinnitetään yksittäisiin sanoihin eri tavoin.
Opiskelijatoverini kirjoitti taannoin ainejärjestömme lehteen aivan loistavan tekstin ranskan sanan découverte merkityksestä. Suomeksi sama asia ilmaistaisiin sanoilla löytäminen tai paljastuminen, mutta ranskaksi sana kuvaa paremmin tilanteen semantiikkaa - kun mystinen verho vedetään jonkin aiemmin tuntemattoman asian edestä pois ja se näkyy kokonaan uudessa valossa. Tapahtuu découverte.
Kieliopin riemut olisivat ehkä helpommin koettavissa, mikäli ne normatiiviset kieliopit, joista kaikilla on kokemusta kouluajoiltaan, eivät olisi aivan niin vieraantuneita aidosta kielenkäytöstä. Esimerkkilauseet, joilla havainnollistetaan esiteltyä ilmiötä, ovat usein niin triviaaleja että niiden luulisi löytyneen jonkin absurdin teatterin näytöksestä.
Iloinen kielioppi tarjoaa mielekkäitä havaintoja ja loputtoman sarjan découverte-elämyksiä. Jee!

0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home