Sivut

perjantaina, huhtikuuta 21, 2017

"O master, you give me te leave, me shakee te hand with him; me makee you good laugh."

Kävin kuuntelemassa Suomi kääntää -luentosarjan luennon aiheesta Suomi ei ole saari - käännöskirjallisuus kulttuurin välittäjänä Sirkkalan kampuksen Janus-salissa. Kristiina Taivalkoski-Shilov ja Juhani Lindholm puhuivat alkuun hieman kirjallisuuden kääntämisen yhteiskunnallisista vaikutuksista, jonka jälken siirryttiin itse käännöskirjoihin.

Herkullisen esimerkin käännöskirjallisuudesta ja kirjoitetun suomen historian eri vaiheista tarjosi Daniel Defoen Robinson Crusoe ja sen noin 16 suomennettua laitosta. Alkuperäisteos on jo vuodelta 1719 ja ensimmäinen suomennoskin on tehty jo 1847 nimellä Robinpoika Kruusen ihmeelliset elämänwaiheet. Voi olettaa, että esim. Aleksis Kivi on lapsuudessaan tutustunut tähän kirjaan, ja onkin kiinnostavaa ajatella miten se on saattanut vaikuttaa esim. seitsemän veljeksen lähtöön Impivaaraan! Kyseessä on siis teos, jolla on  pitkä käännöslaahus (opin tämän uuden sanan!) so. useita laitoksia ja suomennoksia.

Omalta kannaltani antoisinta sisältöä oli Perjantain henkilöön ja repliikkeihin liittynyt keskustelu. Olen onnekseni saanut kiinnostavia käännöstöitä, ensimmäinen romaanisuomennokseni oli kongolaissyntyisen Alain Mabackoun romaani Pikku Pippuri, ja luvassa on muitakin afrikkalaisen kirjallisuuden moderneja nimiä. Samoin kuin Perjantai, monet henkilöhahmot afrikkalaisten kirjailijoiden teoksissa eivät puhu englantia tai ranskaa äidinkielenään vaan vieraana kielenä. Miten suomennetaan kielenoppijan kieli ja mitä tekijöitä suomentajan tulee ottaa silloin huomioon?

Omat suomennokseni ovat suht tuoreita teoksia, mutta niidenkin kohdalla on valittava romaanille luentatapa, joka osaltaan vaikuttaa myös suomennokseen. Robinson Crusoen kohdalla luentatapoja voi olla useita: se voi olla seikkailukertomus neuvokkaasta selviytyjästä tai se voi olla kertomus umpikolonialistisen ajan rasistisesta yläluokkaisesta miehestä. Luentatavan valinta vaikuttaa muun muassa siihen, minkälaisen suomennoksen saa negro; häivytetäänkö sen rasismi jollakin neutraalimmalla suomennoksella, vai valitaanko suomennokseksi neekeri, jolla tehdään selväksi Robinson Crusoen läpeensä kolonialistinen ja rasistinen luonne?

Luennolla käytiin yhdessä läpi myös Perjantain paria repliikkiä ja sen saamia suomennoksia. Repliikit ja niistä käyty keskustelu tulevat hyötykäyttöön omien suomennostöideni kanssa. Englanniksi ja ranskaksi on olemassa paljon valmiita käytäntöjä sen suhteen, miten kirjoitetaan murteellista kieltä tai kielenoppijan kieltä, mutta suomentaja on hiukan omillaan. Paitsi silloin, kun voi hyödyntää tutkimustietoa ja näitä luentoja ja keskusteluja!

Juuri nyt työskentelen aivan muiden suomennosten parissa, mutta syksyllä työpöydälle tulee romaani Mauritiukselta, jossa on mukana myös paikallismurretta ja kreolia. Luennon aikana ja sen jälkeen syntyneet mietteet pääsevät sen parissa hyötykäyttöön.

Ei kommentteja: