tag:blogger.com,1999:blog-360265492024-03-28T01:55:11.250+02:00LumipallojaLukupäiväkirja ja muuta kirja-asiaa. Välillä tiivistä ja välillä kevyttä asiaa hyppysissä.Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.comBlogger127125tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-15487759176804956752024-02-20T09:42:00.002+02:002024-02-20T14:15:39.641+02:00Ja kultaisen mitalin voittaa... Augustin Mouchot!<p>Tunnetko nimen Augustin Mouchot? En minäkään tuntenut ennen kuin tartuin tähän Miguel Bonnefoyn kiinnostavaan biofiktioon. <i>L'inventeur</i> eli keksijä kertoo Augustin Mouchot'n tarinan, josta ei itse asiassa tiedetä kovinkaan paljoa. Augustin Mouchot (1825–1912) oli ranskalainen matematiikan ja luonnontieteiden opettaja, joka kiinnostui aurinkoenergiasta ja sen valjastamisesta ihmisen käyttöön. Hän rakensi monen yrityksen ja erehdyksen kautta aurinkoheijastimen, jolla onnistui muuttamaan auringon säteilyn jonkinlaisen höyrykoneen käyttöenergiaksi. Hän sai vuoden 1878 Pariisin maailmannäyttelyssä kultamitalin laitteella, jolla sai tuotettua aurinkokeräimellään jääkoneella jäätä. Muita käyttökohteita olivat erilaiset aurinkouunit ja -keittimet (näistä eritoten armeija oli kiinnostunut), ja höyrykonetyyppisillä ratkaisuilla aurinkoenergiaa olisi voinut hyödyntää vaikka mihin.</p><p>Mutta, kuten tiedämme, hiili ja muut fossiiliset polttoaineet olivat lyhyellä tähtäimellä taloudellisesti kannattavampia energianlähteitä (edulliseen hintaan vaikutti myös esimerkiksi vuonna 1860 laadittu Ranskan ja Britannian vapaakauppasopimus, jonka vaikutuksesta brittiläisen hiilen hinta laski, eikä uusiutuvia energialähteitä kannattanut enää kehittää). Ihmisten huomio on palannut uusiutuviin ja ilmastopäästöiltään pienempiin energiamuotoihin vasta nyt, ilmastokriisin pakottamana.<br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEcuPoUx65HAnyJzsJNooZHQbp1t8sT-OTFOVH6nGhiXuT-9zARtJlCoUkUvBESdRsJ3Wr6CWcNWiFLElWTdLLN458H0h-GAn_jh5reYrVbRkedri36xfP1n4m0i2rXPhtKUQ5TCFzl3vigMED0eST046kQAWvu6Ziu0RPO-AUBX5MEbXxNS0V/s4032/l'inventeur.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEcuPoUx65HAnyJzsJNooZHQbp1t8sT-OTFOVH6nGhiXuT-9zARtJlCoUkUvBESdRsJ3Wr6CWcNWiFLElWTdLLN458H0h-GAn_jh5reYrVbRkedri36xfP1n4m0i2rXPhtKUQ5TCFzl3vigMED0eST046kQAWvu6Ziu0RPO-AUBX5MEbXxNS0V/s320/l'inventeur.JPG" width="240" /></a></div><br /><p>Koko Mouchot'n hahmo ja tämä historian vaihe on todella mielenkiintoinen, joten on harmi, että kirja on suhteellisen suppea, vain 186 sivua pienillä pokkarin sivuilla. Lukiessa tuntui koko ajan siltä, että tämä kaipaisi paljon lisää lihaa luiden ympärille – minä ainakin lukisin mielenkiinnolla. Bonnefoylla on silti ollut valtava työ tarinan aukkojen täyttämisessä, koska Mouchot'sta ja tämän apulaisesta/työparista Abel Pifrestä on jäänyt jälkipolville hyvin niukasti materiaalia. <i>L'inventeur</i> onkin biofiktio, romaanin muotoon kirjoitettu kertomus, jonka keskiössä on Mouchot'n persoona ja elämänkulku. Viime vuonna Ranskassa on ilmestynyt myös kattavampi Mouchot'n elämänkerta, joka luultavasti tarjoaa katsauksen myös aikakauden tieteen ja teknologian kehitykseen.<br /></p><p>Kirjan tiedot</p><p>Miguel Bonnefoy: L'inventeur. Payot et Rivages, 2023 (pokkari). 186 sivua.<br /></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-71893105288312378042024-01-22T19:37:00.004+02:002024-01-23T16:54:41.408+02:00Hanna Weselius: Nimetön – Nanette Kottaraisen muotokuva<p>Lukupiirissä luettiin Hanna Weseliuksen <i>Nimetön</i>. Kirjailijasta tiesin ennalta oikeastaan vain nimen ja teoksesta sen, mitä takakansiteksti kertoo: <i>Namette Kottarainen istuu neljännen kerroksen asunnossaan ja kirjoittaa päiväkirjaa. Vanhan, perheettömän naisen omakuva piirtyy menneistä ja nykyisistä tapahtumista, kuvista, jotka kuultavat toistensa läpi, sekoittuvat ja limittyvät.</i><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5R7ggdW1xtG8zfCp-jZWBef89gn8tpsyYdcrxOwleuMdTbALBwtoGElyio_JZJ0hccPQOURVuhiouOQ3-SDFdU-0zNwPy_jTD9d1pb0ErykBR_c049wRqcKd79sN5p7uUSkGNT444M_ujMh29FXd-hFUrKjVzmAsOxs_CC2TmASeyIOJyeRaq/s3828/weselius%20nimet%C3%B6n.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3828" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5R7ggdW1xtG8zfCp-jZWBef89gn8tpsyYdcrxOwleuMdTbALBwtoGElyio_JZJ0hccPQOURVuhiouOQ3-SDFdU-0zNwPy_jTD9d1pb0ErykBR_c049wRqcKd79sN5p7uUSkGNT444M_ujMh29FXd-hFUrKjVzmAsOxs_CC2TmASeyIOJyeRaq/s320/weselius%20nimet%C3%B6n.JPG" width="253" /></a></div><p></p><p>Kirja on saanut alkusysäyksen lehtijutusta, joka ilmestyi Suomen kuvalehdessä vuonna 2018 otsikolla "Ovessa lukee Karvonen". Juttu kertoi perheettömänä kuolleesta Irja Karvosesta ja viranomaisprosessista, joka seuraa, kun yksinäinen ihminen kuolee. (Muistan sen jutun; oli todella pysäyttävää ajatella sitä, miten vähän kokonaisesta ihmiselämästä jää jäljelle meille muille, jos kaikki tieto puuttuu.)<br /></p><p>Weseliuksen kirjan Nanette Kottarainen ei jää täysin tuntemattomaksi, vaan hänestä piirtyy muotokuva vuosina 1948–2023 kirjoitettujen päiväkirjamerkintöjen kautta, joita Nanette on pestannut nuoren Leilan kirjoittamaan puhtaaksi. Mutta mitä me saamme Nanettesta lopulta tietää? Lukijan ja Naneten elämäntapahtumien välille tulee aika monta etäännytystä: ensin Nanette on kirjoittanut tapahtumista päiväkirjaansa, sitten Leila kirjoittaa päiväkirjat puhtaaksi, ja Leila kertoo vielä päiväkirjoista kahvilassa henkilölle, jonka merkitys käy ilmi vasta kirjan loppupuolella. Ja viimeiseksi lukija saa luettavakseen näiden kaikkien vaiheiden yhdistelmän.<br /></p><p>Päiväkirjamerkinnät eivät ole järjestyksessä, vaan tarjoutuvat luettavaksi aika sekalaisesssa järjestyksessä. Kuva Nanettesta koostuu siis pienistä sirpaleista, joista ei voi koota ehjää elämäkertaa. Hän ei itsekään päiväkirjamerkinnöissään yritä tarjota selityksiä, vaan merkinnät koostuvat havainnoista, mietelmistä ja muistoista. Niistäkin lukijalle muodostuu silti kuva siitä, minkälaisia asioita Nanette on elämänsä aikana saanut kokea. Itse elämäkerta ei silti tuntunut kirjan olennaisimmalta annilta, vaan tämä kuvan, katseen ja katsomisen teema, joka hallitsi jollakin tavalla koko teosta. Ei ihme, sillä Weselius on lievetekstin mukaan valokuvataiteen yliopistonlehtori ja selvästi ennenkin ajatellut kuvan ja sen katsomisen merkityksiä. Kuva on kirjassa kaikessa läsnä. Koko kirja on alaotsikonkin mukaan <i>muotokuva</i> Nanettesta, tuntemattomasta ihmisestä. Weselius kuvaa Nanettea katsomassa uutiskuvia, elokuvien otoksia, Goyan etsauksia, väritulosteita kopiopaperilla. Hän kirjoittaa Nanettesta, joka yrittää kertoa itsestään enemmän ja ymmärtää paremmin sitä, <i>miten kuvat joka hetki syöksyvät menneisyyden kerroksista tähän ja merkitsevät tämän itsellään. </i>Ihmiset yrittävät muodostaa kuvaa itsestään ja toisista, ja elävät eri tavoin sumeina ja vaillinaisina kuvina toistensa ajatuksissa.<br /></p><p>Weseliuksen ilmaisu on kaunista, se tekee vaillinaisestakin kuvasta ja tarinasta nautinnollista luettavaa. Nimetön on tätä kirjoittaessa Runeberg-palkintoehdokkaana; palkinto jaetaan Runebergin päivänä 5.2.<br /></p><p>Kirjan tiedot</p><p>Hanna Weselius: Nimetön. Nanette Kottaraisen muotokuva. WSOY 2023. 441 sivua.<br /></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-74290582142563479822024-01-14T15:40:00.004+02:002024-01-14T15:40:52.373+02:00Loppuvuoden luettuja<p>Vuoden 2024 ensimmäinen postaus, jee! =)</p><p>Työt ja kaikenlaiset kiireet saivat aikaan sen, että loppuvuodesta ehdin lukea vähemmän kuin yleensä ja blogata <i>en ollenkaan</i>. <i>Päivät karkaavat kuin villit hevoset yli vuorten</i>, kuten Charles Bukowskin jonkun vanhan runokokoelman otsikko kertoo. Kiritään siis ajan tasalle listaamalla nopeasti loppuvuoden luetut kirjat, jotta ne eivät karkaa jonnekin menneisyyden vuorimaisemien taakse. (Itse asiassa pelkään pahoin, että tästäkin listasta puuttuu jotain, mutta ehkä jonkinlainen epävarmuus tai tulkinnanvaraisuus siitä, miten menneisyys oikeasti menikään, kuuluu asiaan).<br /></p><p>Luetut, siis.<br /></p><p><b>Aino Frilander: Los Angeles -esseet</b>. Kosmos, 2023. 172 sivua.</p><p>Hieno esseekokoelma, Frilanderin esikoisteos. Kirjassa Los Angeles on jotenkin maaginen paikka, kaipauksen kohde ja tavoittamaton unelma. Se hohtaa jotain menneiden aikojen taikaa ja kuuluisuuden hieman yliluonnollisuuteen vivahtavaa tunnelmaa. Frilander kuvaa esseissään kaupunkia ja ihmisiä, jotka tavoittelevat siellä jotain tavoittamatonta, sekä joissakin esseissä esimerkiksi maataidetta ja omaa asumistaan kaupungissa. Yksi esseistä – <i>Koskeeko tämä minuakin</i> – käsittelee rasismia, ja esseemuodon ansiosta esittelee mielestäni hienosti sitä, miten vaikea valkoisen ihmisen on ymmärtää rasismia tai etsiä keinoja toimia sitä vastaan. (Päivän kaikille jo varmasti ennalta tuttu etymologinen tietoisku: sana <i>essee</i> tulee ranskan sanasta <i>essai</i> eli kokeilu/yritys/harjoitelma, ja se puolestaa latinan juuresta <i>exagium</i> eli arvioida/tarkastella/punnita. Joskus asioita kuvataan parhaiten juuri hapuilevin yrityksin.)</p><p style="text-align: left;">Yksi minua pitkään askarruttaneista ja vaivanneista aiheista on nykyinen kuvakulttuuri ja jatkuva kuvaaminen ja taltiointi. Miten se todellisuutta taltioidessaan etäännyttää todellisuudesta ja sen kokemisesta. Tästä aiheesta talteen Frilanderin kirjasta sitaatti ylenpalttisesta kuvaamisesta, joka on:<br /></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>-- tunnetta torjuva kappale tapahtuman ja tunteen välissä. Lasten kevät- ja joulujuhlissa ilmassa välkkyvät sadat puhelimet toimivat juuri niin. Niiden viesti voisi olla lause: "Minä en koe, minä tallennan palatakseni siihen myöhemmin". Mutta hetki on jo menetetty. Sen ainutlaatuisuus on kadonnnut ajan nieluun.</i></p><p><br /></p><p><b>Sixten Korkman: Talous ja humanismi.</b> Otava 2022.</p><p> Mielenkiinto heräsi heti otsikosta! <i>Talous ja humanismi</i> on Korkmanin syvältä luotaava kulttuuripuheenvuoro, jonka lähtökohtana on se tosiasia, että jos ajatellaan aina vain markkinatalous tai talous edellä, luonnon tuhoutumista ja ilmastokriisiä ei voi estää. (Eikä niiden asettaminen etusijalle tee ihmistenkään hyvinvoinnille hyvää.) Mutta mistä talouden ja kapitalistisen järjestelmän määräävä asema on oikein muodostunut? Korkman etsii vastausta tarkastelemalla kristinuskon, valistuksen ja kapitalismin vaikutuksia länsimaisiin yhteiskuntiin, ja toteaa, etteivät ihmiskunnan suurimmat ongelmat ole teknis-taloudellisia, vaan sosiaalisia, ekologisia, kulttuurisia ja poliittisia. Ja tässä vaiheessa esiin astuu otsikon humanismi. <i>Yhteiskuntapolitiikassa tarvittavaa eettistä lähtökohtaa tai moraalista kompassia voi hakea humanismin pohjalta</i>, Korkman kirjoittaa. Näin todella toivoisinkin vallanpitäjien tekevän.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0EvjXYvHtn3xP1pC_RpmzXP3goyHqtOR9Xo4l0ZZfIziuchgUc32BRNoyHemS_rVvRgL_YTIddpTSpZGdC_rifsL91eMuc5sULBDYni-b-Gqwn-9D5cGMGb_O5j5TxtscMk74NkjYsQ-qVO9vkT_8ODaEBytYCLvkPsNtnH-ZsHphZg2CwAXG/s4032/talous%20ja%20humanismi.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0EvjXYvHtn3xP1pC_RpmzXP3goyHqtOR9Xo4l0ZZfIziuchgUc32BRNoyHemS_rVvRgL_YTIddpTSpZGdC_rifsL91eMuc5sULBDYni-b-Gqwn-9D5cGMGb_O5j5TxtscMk74NkjYsQ-qVO9vkT_8ODaEBytYCLvkPsNtnH-ZsHphZg2CwAXG/w240-h320/talous%20ja%20humanismi.JPG" width="240" /></a></div><br /><p></p><p><b>Riina Tanskanen, Samu Kuoppa: Kapitalismin suuri illuusio</b>. Into 2023. 261 sivua. </p><p>Lisää kapitalismikritiikkiä Tympeät tytöt -instan ja sarjakuvakirjan tekijältä eli Riina Tanskaselta ja Samu Kuopalta. Vaaleanpuneinen kutsukirje vastarintaan, kertoo teoksen esittely. Tavoite osin sama kuin Korkmanilla, eli kapitalismisysteemin analyysi ja vaihtoehtojen hakeminen ihmisiä ja luontoa tuhoavalle talousjärjestelmälle. Kirjassa esitellään yhdeksän valhetta, jonka varassa nykyinen systeemi lepää, ja käsitteitä, rakenteita ja systeemejä selitetään auki selkeästi mutta kattavasti (lopun viiteluettelo on järisyttävän pitkä).<br /></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>”Kun elämä nähdään jatkuvana kasvuna, ikuisena ponnisteluna kohti
suurempaa, nykyhetki typistyy vain ponnistuslaudan kaltaiseksi
välineeksi. Samalla se kirjaimellinen elämä, joka tapahtuu tässä ja nyt,
sivuutetaan. Aina on olemassa jotain tavoiteltavampaa. Lopulta
kyltymättömyys johtaa vain krooniseen riittämättömyyden ja
tyytymättömyyden tunteeseen. -- Kaiken läpäisevän kulutuskulttuurin
vuoksi emme oikein osaa suhtautua mihinkään muuten kuin kulutuksen
kautta.”</i></p><p><b>Heikki Nenonen: Hetkiä Berliinissä. Kaupunki kulkijan silmin.</b> Kirjapaja 2023. 167 sivua.</p><p>Kulttuuritoimituksen kiinnostava arvio tästä sai minutkin tarttumaan kirjaan. Hieno pieni kirja, jonka sivuilla pääsee tutustumaan vähän myös Berliiniin, kuten Alexanderplatzin tv-torniin, Potsdamer Platziin, Teufelsbergiin, erääseen tiettyyn kebab-kioskiin tai idän Köpenickiin. Konkreettisten paikkojen ja rakennusten luota teksti kohoaa toisenlaisiin ulottuvuuksiin, ja usein meidän ihmisten rikkinäiseen historiaan. Hieno kuvitus Nenosen ottamista mustavalkokuvista.<br /></p><p><br /></p><p><b>Quynh Tran: Varjo ja viileys.</b> Suomentanut Outi Menna. Teos 2021. 257 sivua.</p><p>Svenska Ylen kirjallisuuspalkinnon voittaja vuodelta 2021, Runeberg-voittaja vuodelta 2022, Tranin esikoisromaani. Ollaan Pietarsaaressa, kirjan minäkertojana on Vietnamista pakolaisena saapunut pikkuveli. Hän asuu äiti Mán ja isoveli Hieun kanssa. Varsinaista juonta ei ole, vaan kirja koostuu katkelmista tai fragmenteista pienen perheen elämästä ja arjesta kotona, koulussa ja vietnamilaisyhteisön kanssa. Tällainen kerronta tuntuu itse asiassa yleistyneen niin, että minusta tuntuu kuin lukemani uudet romaanit olisivat voittopuolisesti katkelmallista kerrontaa. Tässä teoksessa katkelmallisuus tavallaan kuvaa pienen lapsen vajavaista kykyä ymmärtää ja muistaa kaikkea itsensä ympärillä, mutta katkelmissa ilmenee myös hienosti pienen minäkertojan herkkyys ja mielikuvitus. Varsinkin kuvaus monen päivän mustikanpoiminta ja -myyntiurakasta (jonne kertoja ei itse edes päässyt mukaan, vaan kertoo toisilta kuulemiaan tarinoita) on kiinnostava, outo ja erikoinen mielikuvituksen ja muistojen yhteistuotos.<br /></p><b><br /></b><p><b>Aino Vähäpesola: Suurenmoinen epävire. </b>Kosmos 2023. 247 sivua.</p><p>Kirjamessuhankinta. Olin antanut itselleni luvan tehdä yhden heräteostoksen, ja se heräteostos oli <i>Suurenmoinen epävire</i>, hienon takakansitekstinsä ansiosta: <i>Silmänräpäyksessä ilma, johon vieraat olivat huokaisseet kauniit, pahat ja katkerat ajatuksensa, painui salista pillin sydämen ja huulten väliin. Ilma metallin ja puun sisällä alkoi väristä.</i></p><p>Mistä kirjan nimi ja takakannen urkumaininta? Päähenkilö Viivi on freelance-kustannustoimittaja, joka työstää tietokirjailija Johanneksen urkuja käsittelevää tietokirjaa (jonka haluaisin kyllä lukea senkin). Työ etenee hapuillen ja hitaasti, kuten Viivin ihmissuhteet heilaansa, naapurin Helliin, ystävä Juuliin ja tämän lapseen Almaan. Ihmissuhteita, elämää ja urkuja yhdistää kaikkia se, miten jokaista pilliä ja ihmissuhdetta on muovattava käsin, palattava kuuntelemaan sointia, kuunneltava erilaisten äänikertojen kokonaisuutta.</p><p>Kerrontaa on kuvattu monissa arvioissa vähäeleiseksi ja kauniiksi. Paljon kaunista havainnointia. <br /></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Urkujen sointi muuttuu, kun tila täyttyy ihmisten lämmöllä – syntyy
epävire, joka tekee kaikesta kiinnostavampaa, kuten elämässä yleensäkin.</i></p><p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhj3aqvbXghSbKvHd2SBnoJUFl0MiHRg7VB-mbgo3WjbBjtys0fXOPPfZgCh80Zn_vyB0sj3zA4U4rQwJ22DAorPj4hDTJt44vbnL51qi4jSaUCIyi81S3g0N1vhPlWJmxH5RsStwEKnDqcpmcp6sEU80ux8wbfQZAF9sZ1jAxjKprBT-vwKGGN/s4032/suurenmoinen%20ep%C3%A4vire.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhj3aqvbXghSbKvHd2SBnoJUFl0MiHRg7VB-mbgo3WjbBjtys0fXOPPfZgCh80Zn_vyB0sj3zA4U4rQwJ22DAorPj4hDTJt44vbnL51qi4jSaUCIyi81S3g0N1vhPlWJmxH5RsStwEKnDqcpmcp6sEU80ux8wbfQZAF9sZ1jAxjKprBT-vwKGGN/s320/suurenmoinen%20ep%C3%A4vire.JPG" width="240" /></a></div><br /><p></p><p><br /></p><br /><p></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-15574619712333583142023-10-19T22:11:00.000+03:002023-10-20T00:11:47.070+03:00Antti Rämänen: Rikottu rajamaa<p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Tämä kirja kertoo ajan unohtamista ihmisistä paikkakunnilla, joita ei enää ole.</i></p><p>And now for something completely different. Luin aivan uunituoreen, viime loppukuusta ilmestyneen toimittaja Antti Rämäsen kirjan <i>Rikottu rajamaa</i>, joka selvittää sisällissodan kulkua Karjalan kannaksella. Evakkotarinat ovat varmaankin monilla, myös minulla, päällimmäinen luovutettua Karjalaa koskeva muisto, mutta se <i>kurja, kultainen Karjala</i> on kokenut synkkiä aikoja ennenkin.</p><p>Oma käsitykseni sisällissodasta Karjalassa oli ennen tähän kirjaan tarttumista todella heppoinen. Mielessäni oli lähinnä kuva sodan kaoottisesta loppuvaiheesta, punaisten ja venäläisten bolsevikkisotilaiden pakoyrityksistä tuoreen rajan yli ja valkoisten sotaoikeuden varsin kevyin perustein langetetuista jyrkistä tuomioista. Lisäksi tuoreena mielessäni on kymmenen jakson mittainen Yle Radio 1:llä esitetty ohjelmasarja "Sukuni murhamysteerit", jossa toimittaja Hannamari Vallila selvittää säveltäjä Toivo Kuulan murhaa jääkäreiden voitonjuhlissa vappuna 1918, kun jääkärit ja suojeluskunnat olivat vastikään vallanneet Viipurin. Sarjassa luotiin tietenkin myös katsaus sisällissodan päättymisen sekasortoiseen tilanteeseen.<br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNu0ukqdV3QL6AcwvA3ieU-LU_t9jsZDjf7vpEgNMvdNZS35rmDRdbBzT_URc-0db0cXJv-icCuRGQzL9OFc9rLELwO8H4xZD0nRX9EXhpRyfJhbVMo_PlJPpiwgmG81pZSKOtGFXjVS6PaDkGhnEDynyO6ftO03NBQ3U4b3LclKy8UbnMB6_s/s3776/rikottu%20rajamaa.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3776" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNu0ukqdV3QL6AcwvA3ieU-LU_t9jsZDjf7vpEgNMvdNZS35rmDRdbBzT_URc-0db0cXJv-icCuRGQzL9OFc9rLELwO8H4xZD0nRX9EXhpRyfJhbVMo_PlJPpiwgmG81pZSKOtGFXjVS6PaDkGhnEDynyO6ftO03NBQ3U4b3LclKy8UbnMB6_s/s320/rikottu%20rajamaa.JPG" width="256" /></a></div><p>Rämäsen kirjan luettuaan tietää sitten paljon muutakin. Kirja lähtee taustoittamaan kannaksen olosuhteita oikeastaan siitä ajankohdasta, kun Viipuri–Pietari -rautatielinja rakennetaan ja avataan käyttöön. Oli kiinnostava lukea, mitkä kaikki tekijät ovat tehneet kannaksen elinkeinorakenteesta ja yleisestä ilmapiiristä sellaiset kuin ne olivat: pieniä, halottuja maatilkkuja, joista saatavaa laihaa toimeentuloa paikattiin metsätöillä ja muilla sivuansioilla. Oli kourallinen sahoja ja jotain pienteollisuutta. "Rajaseudun" erityispiirteet näkyivät eritoten Pietarin läheisyyden tuomana taloudellisena toimeliaisuutena, kun venäläisen yläluokan kesähuvilat toivat kaikenlaisia ansaintamahdollisuuksia. (Olenkin nähnyt, miten kaikenlaisissa muistitietokeruissa kannaksen kylien karttoihin on moniin merkitty sinne tänne "taatsoja", siis <span>datšoja eli näitä huviloita.)</span></p><p><span>Varsinaiset sisällissodan aikaiset tapahtumat Rämänen on jäljittänyt todella tarkkaan, niin tarkkaan kuin se lähteiden nojalla suinkin on mahdollista. (Ehkä hiukan puuduttavankin tarkkaan: teksti vilisee henkilön- ja paikannimiä ja titteleitä, lopussa on lähdeviitteitä 599 ja lähdeluettelo on 25 sivua pitkä.) Mutta lyhyessä ajassa ehti tuolloin tapahtua paljon: kirjasta käy ilmi, miten vielä lyhyt hetki ennen sisällissodan puhkeamista kannaksella sittemmin punaisiin ja valkoisiin jakautuneet ihmiset yrittivät varustautua yhdessä, hankkia aseita yhdessä. Silloin varustauduttiin vielä enemmänkin venäläistä sortovaltaa vastaan, sillä Nikolai II oli toistuvasti yrittänyt liittää kannaksen kuntia Pietarin alaisuuteen (mikä olisi merkinnyt niiden venäläistämistä, mitä ymmärrettävästi vastustettiin kiivaasti). Mutta sitten tosiaan ilmapiiri kiristyi, sisällissota leimahti ja Karjalan kannas oli yksi niistä paikoista, joissa sodan loppuselvittely kävi hyvin veriseksi. Rämänen on kaivanut arkistoista mm. jääkärien saksalaiseversti </span>Edouard Ausfeldin päiväkäskyjä, joissa oli suoria käskyjä vankien kohteluun. Käskyjen seuraukset näkyvät sitten satoina ja satoina surmattuina. Hyvin kirjavin syin.<br /></p>Harmikseni en päässyt kuuntelemaan Rämäsen haastattelua Turun pääkirjastolla, mutta <a href="https://areena.yle.fi/podcastit/1-66489258">Areenalla</a> hän on Kalle Haatasen vieraana puhumassa myös tästä kirjasta. (Aion ehtiä vielä joku päivä kuunnella ohjelman!) Rämäsellä on ilmeisesti omia sukujuuria Kanneljärvellä, joka valitettavasti saa esiintyä kirjan sivuilla moneen otteeseen. Kanneljärven opisto muuten jatkaa yhä toimintaansa – se oli yksi ensimmäisiä kansanopistoja koko maassa ja siirsi toimintansa talvisodan jälkeen Lohjalle. Viipurin Urheilijatkin siirtyi jatkamaan toimintaansa Helsingissä. Näinkin se menneisyys kulkee mukana.<br /><p>Kirjan tiedot</p><p>Antti Rämänen: Rikottu rajamaa. Atena 2023. 427 sivua.<br /></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-16029573410130338352023-10-06T15:21:00.001+03:002023-10-06T15:21:04.834+03:00Brit Bennett: Mikä meitä erottaa<p>Instagramin puolella on menossa #syksynkeltaisetlehdet -lukuhaaste, eli moni kirjagrammaaja lukee Tammen keltaisen kirjaston romaaneja. Teemaan sopivasti minäkin luin juuri lukupiirissä yhden keltaisen kirjaston kirjan, pari vuotta sitten ilmestyneen Brit Bennettin romaanin <i>Mikä meidät erottaa</i>.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicQb3hbZ2A6HrJnPtx9C1WUT0ej8LbGogo5KJRT7_gOMzEoclBM7jp7GfC4VJT3-SwtzvAMQTo6KU3LW3leLDbd0qlgXNuOU1LCbqsMIweIopO_yXUEUQSd_zzRdB6ixkZ6f9Foanxw1g-B6AtIfo65L1_4R91kvfLYp1fvvj9XDDc4ZhRDWJV/s4032/bennett%20mik%C3%A4%20meid%C3%A4t%20erottaa.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicQb3hbZ2A6HrJnPtx9C1WUT0ej8LbGogo5KJRT7_gOMzEoclBM7jp7GfC4VJT3-SwtzvAMQTo6KU3LW3leLDbd0qlgXNuOU1LCbqsMIweIopO_yXUEUQSd_zzRdB6ixkZ6f9Foanxw1g-B6AtIfo65L1_4R91kvfLYp1fvvj9XDDc4ZhRDWJV/w300-h400/bennett%20mik%C3%A4%20meid%C3%A4t%20erottaa.JPG" width="300" /></a></div><br /><p></p><p>Ennakkotietojen perusteella ajattelin, että kuulostaapa jotenkin asetelmalliselta romaanilta: hyvin vaaleaihoiset, mutta Yhdysvalloissa mustaan väestöön kuuluvat kaksostytöt, joista toinen päätyy elämään mustana ja toinen valkoisena. Tämä oli tietenkin kirjan keskeinen jännite, mutta Bennett onnistuu luotaamaan kirjallaan rodullisen eriarvoisuuden ohella myös esimerkiksi identiteetin rakentumisen kysymyksiä. Todella taitavasti rakennettu kirja, jota oli vaikea laskea käsistään. Maria Lyytisen suomennos on aivan uskomattoman sujuva, ja kiinnitin erityisesti huomiota repliikkien taitavaan puhekielenomaisuuteen.<br /></p><p>Kirja etenee eri aikatasoilla. Kaksostytöt Stella ja Desirée Vignes syntyvät syvässä etelässä Mallardin pikkukaupungissa, jonka perustaja on tarkoittanut sen mahdollisimman vaaleaihoisille afroamerikkalaisille. Tytöt kohtaavat monenlaista syrjintää, ja päättävät 16-vuotiaina karata Mallardista, tavallaan karata syntyperänsä ja -paikkansa heille petaamaa roolia. Heidän elämänsä lähtevät kuitenkin aivan eri suuntiin: Stella huomaa "käyvänsä valkoisesta", karkaa yhteisestä asunnosta jälkiä jättämättä ja päätyy esiintymään valkoisena, menee naimisiin menestyneen valkoisen liikemiehen kanssa ja elää aineellisesti hyväosaista valkoista elämää. Desirée puolestaan menee naimisiin "tummimman miehen kanssa jonka vain onnistui löytämään", saa lähes sinimustan lapsen ja lopulta pakenee väkivaltaista miestään takaisin Mallardiin. Kirjan alkuosassa lukija pääsee jäljittämään mysteeriä: mihin Stella ja Desirée ovat päätyneet? Miksi Desirée palaa takaisin?</p><p>Kirja tosiaan liikkuu eri aikatasoissa, ja eri luvuissa tarkastellaan Desiréen, tämän tyttären Judyn sekä Stellan ja tämän tyttären Kennedyn elämää. Etenkin Stellan hahmo tuntui minusta hyvin keskeiseltä – kenties koska siinä liikuttiin valkoisessa keskiluokkaisessa maailmassa, jonka ilmapiiri tuntui välillä häiritsevänkin tutulta. Stella perheineen asuu oikean nousukauden vauraan ja hyväosaisen ydinperheidyllin keskellä, mutta idylli särkyy, kun naapurustoon muuttaa näyttelijänä mainetta ja kunniaa niittänyt musta mies perheineen. Asukasyhdistys kokoontuu hätäkokoukseen puimaan asiaa: miten käy alueen turvallisuuden, entä kiinteistöjen arvon? Mustan perheen muutto on estettävä, muuten "heitä tulee lisää, ja mikäs sitten eteen?"</p><p>Kaikkein kiihkeimmin muuttoa vastustaa Stella, ja hänen kauttaan näkyy se syvästi inhimillinen totuus, että ihminen pyrkii aina pois vähempiarvoisesta ja kohti valtaa. Stella joutuu katsomaan omaa syntyperäänsä ja yhteiskunnallista asemaansa ikäänkuin ulkopuolelta, joutuu kieltämään oman itsensä. Ja raivokkaasti kieltääkin. Vaikka elämä on tasaista ja onnellista, Stella ei pääse eroon jatkuvasta paljastumisen pelosta. Valheille rakentunut elämä alkaa säröillä, kun Stellan tytär Kennedy tapaa teatterilla Desiréen tyttären Judyn. Stella ei ole koskaan paljastanut taustaansa perheelleen, mutta Desirée on kertonut tyttärelleen avoimesti kadonneesta kaksoissisarestaan. Judyn välityksellä eroon ajautuneet sisarukset kohtaavat toisensa ja menneisyytensä, mutta Stella ei taida silti päästä eroon pakenemisen vietistä. .<i>Niin kuin lähtemisessä, palaamisessakin vaikeinta oli päättää niin tehdä.</i><br /></p><p>Kirjan tiedot</p><p>Brit Bennett: Mikä meitä erottaa. Suomentanut Maria Lyytinen. Tammi 2021. 403 sivua.<br /></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-82682984360440589362023-08-31T14:38:00.000+03:002023-08-31T14:38:08.575+03:00Riikka Pulkkinen: Lumo<p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>On heinäkuu, kesän pysähtynein hetki. Heitä on paikalla viisi, kaksi tyttöä, kolme poikaa. Philippa ja Saga. Oliver. Kasimir ja Noa.</i></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>He ovat uimarannalla auringonlaskun aikaan. Taivas on malvaa ja pronssia. On heidän nuoruutensa viimeinen kesä. He ovat kaikki iältään seitsemäntoista ja tuoksuvat vaniljalta ja tuulelta ja ulos ripustetulta pyykiltä, joka on unohtunut narulle koko kuukaudeksi. Pellavalta, jonka läpi kesä on kulkenut.</i></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Ensi vuonna yksi heistä, Philippa, on kuollut, ja muiden nuoruus on ohi. </i> <br /></p><p>Lukupiirissä luettiin Riikka Pulkkisen romaani <i>Lumo</i>, ja jollei olisi ollut lukupiiritapaamista sovittuna, kirja olisi saattanut jäädä minulta kesken jo ensimmäiselle sivulle. Kerronta on nimittäin sillä tavalla ylätyylistä, että se vaatii hieman totuttelua, kuten tuo kirjan alkurivit sisältävä katkelma yläpuolella näyttää. Ne luettuani pysähdyin hetkeksi miettimään mitä tällaiselta kerronnalta oikein voi odottaa: minun muistoni ja käsitykseni seitsemäntoistavuotiaan elämästä eivät todellakaan ole mitään vaniljantuoksua ja raikasta pyykkiä, joten jäin ihmettelemään tyyli- ja sanavalintaa. Sitten jatkoin lukemista ja vähitellen alkoi tuntua siltä, että kerronnan kieli oli ihan perusteltua. Se sai kiinnittämään huomion siihen, minkälaista sepitettä, esitystä ja performanssia kirjan päähenkilön Philippan ja monen muun hahmon elämä on.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyy7aIAnY4KpCtItfh0r3NAS_KriT7tuOl2_STVUO90pjXadF7mi7IWmpT3j7zouDIWISNuEGcRLvZolUlapaFZpwy5te5t7K21Wm4zVJRtHpTxm-VGSq8kkigWdVFkW99muSdEvrYiy2Q-UjzEfyOLtt1EtOznPGGwQyWhfOegf7ourEd-GBm/s4032/lumo.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyy7aIAnY4KpCtItfh0r3NAS_KriT7tuOl2_STVUO90pjXadF7mi7IWmpT3j7zouDIWISNuEGcRLvZolUlapaFZpwy5te5t7K21Wm4zVJRtHpTxm-VGSq8kkigWdVFkW99muSdEvrYiy2Q-UjzEfyOLtt1EtOznPGGwQyWhfOegf7ourEd-GBm/s320/lumo.JPG" width="240" /></a></div><br /><p>Philippa ei nimittäin ole mikään vaniljan ja pellavan tuoksuinen harmiton ja ihana tyttö, vaan eräänlainen mastermind, joka pitää erilaisia yleisöjä hyppysissään ja pyörittää heitä aika lailla tahtonsa mukaan. Hän tiedostaa sen tytön roolin, joka hänelle tässä yhteiskunnassa lankeaa, mutta ottaa roolin haltuun ja tekee sillä mitä tahtoo. Hän luo hahmoja niin verkkomaailmaan kuin oikeaankin elämään ja pukee ja riisuu naamioita jatkuvasti.</p><p>Kertojia on muitakin, mutta Philippa on kaiken keskiössä – hänen ruumiinsa löytyy nurmikolta, hänen kuolinsyytään selvitetään läpi koko kirjan, hänen merkitystään muut yrittävät selvittää. Oman näkökulmansa saavat ainakin Saga, Oliver, naapurin Alina ja oikeuslääketieteellistä ruumiinavausta suorittava lääkäri. Kaikki heistä pohtivat takautumissa ja keskusteluissa Philippaa ja oman kertomuksensa valtaa ja näkökulmien moninaisuutta. Moniääninen kerrontaratkaisu, siis.</p><p>Kirjan hahmot kaikki jollakin tavalla kiemurtelevat omien rooliensa ja rooliodotusten keskellä: hiljaista Sagaa Philippa yrittää rohkaista valitsemaan itse oma roolinsa, Oliver tuntee olevansa kiltti hevonen ja tahtoo kokeilla, mitä on olla susi, Alina etsii Philippan avulla keinoja purkaa sitä raivoa, jota keski-ikäisen naisen sisään saattaa kertyä. Näin samalla pohditaan persoonan rajoja ja mahdollisuuksia, rajoja ja niiden ylittämistä. Kaikki kertovat toisiaan. Kerronnan valta on kaikilla.</p><p>Kirjasta voisi nostaa esiin monta kohtaa, mutta otetaan nyt se, jossa Philippa tapaa "liekkisovellusmiehen nro 16" eli Sebastianin. Ennen treffejä lukija pääsee kurkistamaan Sebastianinkin mieleen, ja se oli kiinnostava kurkistus. Philippa ei ole kovin samaistuttava hahmo, sillä hän on sellainen luonnonvoima, jota ei voi kahlita tavanomaisilla rooliodotuksilla, mutta Sebastian on niin kuin me muut: etsii onnea ja merkityksiä tietämättä oikeastaan mitä etsii tai tahtoo tai kuka hän oikeastaan itse on. Hän on havahtunut siihen, että elämä on <i>olemukseltaan, perusteiltaan, pitkästyttävää eikä merkityksiä ole</i>. Elämästä on tullut joku kummallinen performanssi, jossa tavoitellaan jotain mainoksista tai ties mistä kopioituja unelmia. Philippalle hän toteaa, että <i>olen ollut onnellinen puhtaan kokemisen äärellä vain lapsena</i>. Philippan korvissa se on surullista, sillä hänelle puolestaan <i>elämässä parasta on pauhu, kokeminen, se, kun rakkaus olemassaoloa kohtaan vyöryy ylitse niin voimakkaana, että tekee mieli aivastaa</i>.</p><p>Päällimmäiseksi <i>Lumosta</i> jäi silti mieleen nuoruus ja tyttöys. Nuoruus ja maailmojasyleilevät keskustelut esimerkiksi <i>minuuden kahleista</i>, miten silloin heittäydyttiin kohti elämää, miten kasvettiin tajuamaan oma tytön rooli ja asema maailmassa (hieman samalla tavalla kuin Greta Gerwigin Barbie-elokuvan Barbie, joka siirtyy barbimaailmasta tosimaailmaan ja saa suunnilleen kertarysäyksellä havaita, mitä tyttönä ja naisena eläminen oikeassa maailmassa pitääkin sisällään).<br /></p><p>Kirjan tiedot</p><p>Riikka Pulkkinen: <i>Lumo</i>. Otava 2022. 382 sivua.<br /></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-5352748414101709942023-08-14T15:04:00.006+03:002023-08-17T09:25:16.195+03:00Ben Orlin: Matematiikkaa huonoin piirroksin – kuinka matematiikka kuvaa maailmaa<p>Kävelin kirjaston luonnontiede- ja matematiikkahyllyjen ohi kun katseeni kiinnittyi tähän Ben Orlinin hauskasti nimettyyn kirjaan: <i>Matematiikkaa huonoin piirroksin – kuinka matematiikka kuvaa maailmaa.</i> Tietokirjakustantamo Terra Cognita tunnetaan tinkimättömän kovatasoisesta tietokirjallisuudesta, mutta tämä vaikutti varsin viihteelliseltä kirjalta, joten nappasin sen mukaan tutustuttavaksi.<br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdqkREqA_TQvX48hk_MoD2odv7kyDlSeWfv6F21SP_rg8eHCohIm7z4qGtAaLGkPNldGlzAFrmBK_MdsYI59FBTjoEMIAIyVnnh6blD5tNtJYsh_TdBhuIfH6uRCHMgiGYaBsZAY-TiV_PQT5oSo1kiuqcp402_52ig8iHZkd30uTbKQCMKl4T/s4032/orlin%20kansi.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdqkREqA_TQvX48hk_MoD2odv7kyDlSeWfv6F21SP_rg8eHCohIm7z4qGtAaLGkPNldGlzAFrmBK_MdsYI59FBTjoEMIAIyVnnh6blD5tNtJYsh_TdBhuIfH6uRCHMgiGYaBsZAY-TiV_PQT5oSo1kiuqcp402_52ig8iHZkd30uTbKQCMKl4T/s320/orlin%20kansi.JPG" width="240" /></a></div><p>Englanniksi olen usein kuullut sanat <i>edutainment</i> tai <i>infotainment</i>. Suomeksi vastineet olisivat kai <i>opetusviihde</i> tai <i>tietoviihde</i>? Viihdyin ainakin tätä lukiessa mainiosti. Kirja jakautuu muutamaan päälukuun: ensimmäinen luku on eräänlainen johdanto, jossa tarkastellaan matematiikkaa tieteenalana ja sen suhdetta esimerkiksi luonnontieteisiin, toinen luku käsittelee geometrian perusperiaatteita ja skaalautumista, kolmas luku esittelee todennäköisyyslaskennan ideaa ja neljäs tilastoja (mm. pesäpallotilastojen avulla, joka ei ihan tempaissut mukaansa samalla tavalla kuin muut havainnollistukset). Viimeinen viides luku avautuu sitten kirjan alaotsikon suuntaan (<i>kuinka matematiikka kuvaa maailmaa</i>). Se tuo lukijan eteen liudan kysymyksiä maailmasta, ja sitten tarkastelee niitä matematiikan työkaluilla. Tässä osiossa "maailman" ja "matematiikan" yhteispeli havainnollistui tosi kiinnostavalla tavalla, kun hyvin konkreettisten esimerkkien avulla selviää, minkälaiset asiat maailmassa kannattaa kuvata diskreetillä ja minkälaiset jatkuvalla muuttujalla, tai mitä tarkoittaa rajahyöty tai mitä on satunnaisuus ja kaaos. Orlin yhdistää hyvin konkreettisia ja kaikenkirjavia esimerkkejä abstrakteihin matematiikan teorioihin tavalla, joka herättää matematiikan eloon ihan uudella tavalla! Ja nyt seuraa itsestäänselvyys: maailmassa on paljon sellaisia ilmiöitä, joiden ymmärtämiseen tarvitaan matematiikan välineitä, joten jonkinlainen "matikkalukutaito" on olennainen osa valistuneen ja täysivaltaisen kansalaisen työkaluja. Orlinin kirja ei sisällä mitään harjoitustehtäviä tai vastaavia, joten innostunut joutuu hakemaan ne muualta. (Vaikkapa <a href="https://matta.hut.fi/PikkuM/PikkuM.html">täältä lukiomatikan kertaamiseen tarkoitetulta sivustolta</a>, jota olen roikottanut oman selaimeni kirjanmerkeissä ties kuinka kauan.)<br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7j8yHZi3Lj_SBsqWeoLq6XJNIkq0XdqNrPr2fBlbD6QQBde8wys4I4mw3_VzGYaKxUx4dE21GPz2SWZ_2rqOjSmQLsa_9Q_4YHh6NcOkmfonToqx_uFiqwq8lin1LgETgUgpVWlvokMZdF1zPRVr7ODmwNZbyd1dLrcuwIKE3C1QxsrO4mVef/s3024/orlin%20sarvikuono.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2232" data-original-width="3024" height="236" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7j8yHZi3Lj_SBsqWeoLq6XJNIkq0XdqNrPr2fBlbD6QQBde8wys4I4mw3_VzGYaKxUx4dE21GPz2SWZ_2rqOjSmQLsa_9Q_4YHh6NcOkmfonToqx_uFiqwq8lin1LgETgUgpVWlvokMZdF1zPRVr7ODmwNZbyd1dLrcuwIKE3C1QxsrO4mVef/s320/orlin%20sarvikuono.JPG" width="320" /></a></div><p>Ja Orlinin piirroskuvat ovat oikeasti tosi ilmeikkäitä ja hauskoja, kuten vaikka tämä harmaalla ja ryppyisellä todellisuuden sarvikuonolla ratsastava siro ja elegantti pikku matematiikka-lintu.<br /></p><p>Kirjan tiedot</p><p>Ben Orlin: <i>Matematiikkaa huonoin piirroksin. Kuinka matematiikka kuvaa maailmaa.</i> Suomentanut Juha Pietiläinen. Terra Cognita 2020. 358 sivua.</p><p>PS. Kas, heti tämän postauksen jälkeen Orlin mainitaan Hesarin kivassa jutussa <a href="https://www.hs.fi/tiede/art-2000009774944.html">Matematiikka on helpompaa, jos opetus tarjoaa oivalluksia, tuumii professori Siltanen</a>. Juttu kertoo matematiikan popularisoinnista ja Samuli Siltasen ilmeisen suosituista YouTuben matikkavideoista, ja samassa mainitaan myös Orlinin kirjat. (Niitä on suomennettu jo toinenkin, <i>Muutos on ainoa vakio</i>, joka havainnollistaa differentiaali- ja integraalilaskentaa.)<br /></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-90384967510132485802023-08-08T16:32:00.002+03:002023-08-08T19:34:21.170+03:00Geir Gulliksen: Katso meitä nyt<p>Selailin tätä Geir Gulliksenin kirjaa, ja heti ensimmäisessä luvussa esitellään päähenkilöt, jotka katsovat videota itsestään kesäjuhlissa:</p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Ingunn piti kättä hänen niskansa takana ja kuiskasi hänelle jotain, hän ei muistanut mitä, mutta he nauroivat toisilleen ja näyttivät eläväisiltä, ja se mikä oli elävää heidän välillään oli muiden silmissä näkymätöntä. Kukaan ulkopuolinen ei voinut nähdä mitä Ingunn ja Hans tiesivät toisistaan, Hans ajatteli kumartuessaan eteenpäin ja katsoessaan itseään tarkemmin; he näyttivät samalta kuin ketkä tahansa keski-ikäiset pariskunnat: omahyväisiltä, nautinnonhaluisilta ja epäkriittisiltä.</i></p><p>Tämä kohta hykerrytti ja kiinnosti niin, että nappasin kirjan luettavaksi. Miten uteliaisuutta herättävä kuvaus, ja miten hauskaa päästä lukemaan kirjaa, jossa kirjailija esittelee päähenkilönsä näin epätäydellisessä ja kiusallisessa valossa. Keitä he ovat? Tuleeko ihmisestä keski-ikäisenä (laaja käsite, minäkin lasken itseni keski-ikäiseksi kun en enää nuorikaan ole) väistämättä nautinnonhaluinen ja epäkriittinen? Ovatko Hans ja Ingunn sellaisia?<br /></p><p>Katkelman Hans ja Ingunn ovat Hans Kaasajordet, PR-toimistossa työskentelevä 50-vuotias mies ja samanikäinen puolisonsa Ingunn Sande, yleislääkäri ja terveysalan yrityksen johtaja. Kirjan nimi <i>Katso meitä nyt</i> ohjaa tarkastelemaan heidän elämänkaartaan kaikenlaisia odotuksia vasten: miten nuoruuden odotukset ovat toteutuneet, millaisena he näkevät itsensä nyt, miten muut heidät näkevät, millaisia ihmisiä he tahtovat olla, mitä he toivovat ja tavoittelevat elämältä, ovatko he saavuttaneet unelmiaan? (Hieman kuulostaa nk. viidenkympin villitykseltä tämä, varsinkin kun Hans tosiaan on tasan 50-vuotias.)</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPMB7sRHr-wfMCIXQM3-K94XWb9skQBNxbAuMX3Pv_Exi0oyHQ6M1J_rvHgPxMsSp57quzznq-QAq4ftZiYOM85d1Qo5WklZUFDkGYCC5vjrEoFUvpHw0fRAO_PCC5XiYfI5-xDn66NGLGsmmVXXsg7dBENWjo-R31VpN13l50lvMuT9rZJmOX/s3479/katso%20meit%C3%A4%20nyt.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3479" data-original-width="2609" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPMB7sRHr-wfMCIXQM3-K94XWb9skQBNxbAuMX3Pv_Exi0oyHQ6M1J_rvHgPxMsSp57quzznq-QAq4ftZiYOM85d1Qo5WklZUFDkGYCC5vjrEoFUvpHw0fRAO_PCC5XiYfI5-xDn66NGLGsmmVXXsg7dBENWjo-R31VpN13l50lvMuT9rZJmOX/w300-h400/katso%20meit%C3%A4%20nyt.JPG" width="300" /></a></div><br /><p>Etenkin Hans on nuorempana ollut poliittisesti aktiivinen ja
tiedostava, ja päätynyt töihin Olofin perustamaan PR-toimistoon. Olofkin on kiinnostava tyyppi, jonka hahmossa ihanteet ja realiteetit
joutuvat törmäyskurssille tavalla, joka ei ole kovin yksiselitteinen:
hän on entinen maolainen, josta tuli sittemmin lobbaaja ja pienyrittäjä,
ja nykyisen PR-toimiston <i>liikeideana oli auttaa kiperään
tilanteeseen joutuneita teollisuusjohtajia ja poliitikkoja tuomalla
esiin heidän inhimillisiä ja rentoja puoliaan</i>. Kuulostaa hieman
ristiriitaiselta, mutta reaalimaailmassa ihanteilla saattaa olla huonot toteutumisedellytykset, ja idealisteilla on
kivisempi polku edessään kuin nk. tolkun ihmisillä. Monilla kirjan
hahmoilla on samansuuntainen kova halu toimia <i>oikein</i>, ja sen
vuoksi he tarkkailevat itseään usein ulkopuolelta hyvin tiedostavalla
katseella. (Tämä tuntui kiusallisen samaistuttavalta.) Tämä oikein
toimimisen halu koskee yhteiskunnallis-eettisten asioiden ja
työväenaatteen lisäksi myös ja ehkä ennen kaikkea sukupuolirooleja ja
ihmissuhteita, jotka joutuvat kirjassa myllerrykseen. Jonkinlaisen
viidenkympin villityksen pauloihin joutuva Hans nimittäin ihastuu
itseään kaksikymmentä vuotta nuorempaan pikkuvauvan äitiin Harrietiin,
joka puolestaan hakee Hansista ehkä ainakin lohtua, sillä hänen
puolisonsa Pål on puolestaan ihastunut toiseen. Jätetty Ingunn hakee
uusvanhaa rakkautta entisen heilansa Runen sylistä, Olof hullaantuu
nuoreen niqabia käyttävään Saraan ja niin edelleen. Kaikki ihastuvat ja
hullaantuvat ja tahtovat osoittaa rakkautta ja ottaa sitä vastaan;
kaikki tahtovat rakastavan, ihailevan ja hyväksyvän katseen. Taustalla
sosiaalidemokraattinen työväenaate jotenkin horjuu ja rapistuu.<br /></p><p>Hans
tuntuu haluineen olevan hieman hukassa, ja oikeastaan kaikki kirjan
hahmot. Heti kirjan alussa on todella outo kohtaus Hansin ja Harrietin
kohtaamisesta, jonka aikana Hans päätyy puristamaan Harrietin rintoja,
jotta Harriet saisi maidon herumaan. Hans kiihottuu, mutta ajattelee
olevansa tilanteessa myös huolehtiva, feminiininen mies, sillä hän on
nähnyt elämänsä aikana paljon sellaista maskuliinisuutta, jota ei tahdo
edustaa.<br /></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Hän
ei halunnut olla sitä tyyppiä joka kääntyi kadulla katsomaan naisia,
etenkään naisia joiden olemus huokui harkittua naisellisuutta, se tuntui
hänestä alhaiselta ja hän yritti kaikkensa jotta hänen katseensa ei
kääntyisi sellaisten naisten perään, niiden jotka näyttivät siltä kuin
he eivät olisi muuta toivoneetkaan kuin että ihmiset kääntyisivät ja
tuijottaisivat heitä.</i></p><p>Halut johtavat intiimeihin hetkiin, ja
niiden kuvaus on kirjassa sekoitus dokumentaarista tarkkuutta ja tyyliä,
jota kuvaa ehkä sanapari <i>observational comedy</i>, tarkkaan
havainnointiin perustuva surkuhupaisuus. Gulliksen kuvaa sekä alastomia
kehoja että tapahtumaketjuja ja ajatuksia, ja kaikki on koko ajan
jollakin lailla epävarmaa ja jää kesken. Gulliksen päästää lukijan siis
tosi henkilökohtaisilta tuntuvien asioiden luo ja esittelee varsinkin
sellaisia tunne-elämän mikroliikkeitä, jotka yleensä jäävät vain
kokijansa omaksi tiedoksi.<br /></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>--jäätyään
yksin Hans oli ryhtynyt jälleen sen [pornon] ahkeraksi kuluttajaksi,
hän oli edelleen sitä mieltä, että se tyhmisti ihmisiä, ja vastusti
kaikissa muodoissaan pornografiaa jossa käytettiin hyväksi köyhien
ihmisten kehoja, nuoria venäläisnaisia ankeissa murjuissa -- hän
klikkasi äkkiä pois kaikki sellaiset kuvat ja yritti löytää ihmisten
itse kuvaamia ja nettiin lataamia videoita, se tuntui olevan suosittu
harrastus, usein nekin olivat masentavaa katsottavaa mutta joskus
harvoin hänen silmiinsä osui pareja, jotka näyttivät spontaaneilta ja
tasa-arvoisilta, hän kiihottui myös niistä mutta eri tavalla; kun hän
laukesi, hänestä tuntui kuin hän olisi pillahtanut itkuun, ja
jälkeenpäin hänelle tuli aina surullinen olo</i>. <br /></p><a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007939286.html">Hesarin arvostelussa</a> kirjan sisältö on summattu otsikossa lauseeseen:<i> Kun eettiset, eroottiset ja poliittiset ihanteet kuolevat, jäljelle jää vain oma inhottava naamataulu</i>.
Siihen tiivistyy kyllä tosi kätevästi kirjan keskeisin jännite, joka ei
kirjan aikana laukea (pun intended) vaan saa mielestäni vain paljon
lisää sävyjä. Mitä on ihminen ilman ihanteita? Miten niitä kohti
jaksaisi kurkotella muutenkin kuin nuorena? Millainen on ihminen ihanteiden takana?<br /><p>Kirjan tiedot</p><p>Geir Gulliksen: Katso meitä nyt. Suomentanut Outi Menna. Siltala 2021. 336 sivua.<br /></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-73116153371984796282023-08-04T17:25:00.003+03:002023-08-04T17:52:05.429+03:00Emil Anton: Kahden virran maa. Sivilisaation ja kristinuskon irakilainen tarina<p>Mitä tulee mieleen sanaparista <i>idän kirkko</i>? Onko se kenties <i>ortodoksinen kirkko</i>? Hyvin mahdollista, minulle ainakin tuli ihan hakematta mieleen heti ensimmäisenä ortodoksit. No, minkä sitä mielleyhtymilleen mahtaa, mutta tämä mielleyhtymä vie kyllä hieman harhateille: idän kirkko nimittäin tarkoittaa (as)sy(y)rialaista kirkkoa, jonka juuret juontavat alkukirkon aikoihin 400-luvulle jKr ja johon kuuluu nykyään arviolta 325 000 jäsentä, näistä merkittävä osa diasporassa. Idän assyrialainen kirkko onkin huonosti muistettu ja tunnettu kirkkokunta, jonka vaiheita Emil Anton kartoittaa hienossa kirjassaan <i>Kahden virran maa</i>. Tai oikeastaan kirjan ala on paljon laajempi: se lähtee liikkeelle aivan esihistoriallisen ja historiallisen ajan taitteesta, kun kirjoitustaito keksittiin Etelä-Irakin alueella sijainneen Sumerin suurimmassa kaupungissa Urukissa noin 3300–3100 eKr, ja se tarkastelee myös sitä, miten muinaismesopotamialainen kulttuuriperintö näkyy myös mesopotamialaisessa kristinuskossa. Ei mikään vaatimaton tavoite: kuvata koko tie muinaisesta Mesopotamiasta kristinuskoon ja esitellä Kaksoisvirranmaan kristittyjen tarina.<br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUnV9YWF-Ox9r-DFGimUZS8BY-f8wfTRdXVIVau8e-LXwkptkM0wBXzbfYEPz18MH651q9RhqiYFiak6nIzhII0ukRnCb0XybqceX-6B1f8jncXqU8XAPK-Ej5bWWD91ARfSie0sl54IeyI5vfZky8HVhUYzhNySdwh44wyOKzH5oYbAcFU4qr/s4032/kahden%20virran%20maa.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUnV9YWF-Ox9r-DFGimUZS8BY-f8wfTRdXVIVau8e-LXwkptkM0wBXzbfYEPz18MH651q9RhqiYFiak6nIzhII0ukRnCb0XybqceX-6B1f8jncXqU8XAPK-Ej5bWWD91ARfSie0sl54IeyI5vfZky8HVhUYzhNySdwh44wyOKzH5oYbAcFU4qr/s320/kahden%20virran%20maa.JPG" width="240" /></a></div><br /><p><i>Eurooppalaisessa itseymmärryksessä kaikki alkaa vasta antiikin Kreikasta</i>, Anton toteaa, mutta Kaksoisvirran maa, hedelmällinen puolikuu on tunnetusti sivilisaation kehto. Sieltä mainitusta Urukin kaupungista Eufratin varrelta (nyk. Warka) on peräisin kirjoitustaito ja maailman vanhimmat savitaulut. Sieltä on peräisin 60-lukujärjestelmä ja 60 minuutin tunti. Sieltä oli kotoisin myös Abraham, "Kaldean Urista" (1. Moos. 11:31). Lukija pääsee seuraamaan koko 5000 vuoden historian Sumerista Assyrian ja Babylonian valtakuntiin, niistä Jeesuksen ajan Jerusalemiin ja edelleen alkukirkkoon, idän kirkon itsenäistymiseen, arabiaikaan ja moderniin historiaan. Pääsee tutustumaan erilaisten ihmisryhmien vaiheisiin ja moniin kirkkoisiin ja patriarkkoihin, ja kiinnostuin esimerkiksi hymnejä/runoja kirjoittaneen Efraim Syyrialaisen teksteistä ja Iisak Niniveläisen (Ninive, nyk. Mosul) kirjoituksista. (Valamon luostarin munkki Serafim on niitä suomentanut ja suomennoksia on kovasti kiitelty.)<br /></p><p>Välillä oli lukiessa todella vaikea pysyä kärryillä, sillä minä olen tottunut ajattelemaan Raamatun sisältöä ja tapahtumia jotenkin omana kokonaisuutenaan ja Lähi-idän historiaa (jonka tunnen erittäin huonosti) omana kokonaisuutenaan, vaikka ne eivät aina olekaan irrallisia asioita. Oman lisävaikeutensa tuottaa se, että monen tuhannen vuoden aikana etniset, kielelliset ja kirkolliset ryhmät ehtivät muodostua ja muuttua moneen kertaan ja tulla tunnetuiksi monilla eri nimillä. "Kaldealainen" voi olla kansallinen, kirkollinen, etninen tai uskonnollinen määre. <i>Kreikkalaiset saattoivat viitata sekä assyrialaisiin että aramealaisiin – jotka sitä paitsi sekoittuivat keskenään – sanalla "assyrialainen" tai sen lyhyemmällä versiolla "syyrialainen"</i>. On manikealaisia, mandealaisia, nestoriolaisia, jakobiitteja ja aramealaisia. Tämän kirjan luettuaan ne kaikki tulevat jonkin verran tutummiksi, ja lukija (ainakin tämä lukija) muistaa nostaa päänsä omasta protestanttisesta kirkostaan katsellakseen sen laajempaa ympäristöä ja historiaa.<br /></p><p>Kirjan tiedot</p><p>Emil Anton:<i> Kahden virran maa. Sivilisaation ja kristinuskon irakilainen tarina</i>. Kirjapaja 2020. 286 sivua.<br /></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-58181780461844706592023-07-28T16:52:00.005+03:002023-08-07T18:33:48.280+03:00"Sinähän taidat olla se Figaron veijari."<p>Kas vain, tänä vuonna tuli kuluneeksi tasan 250 vuotta <i>Sevillan parturi</i> <i>eli turha varovaisuus</i> -nimisen näytelmän ilmestymisestä! Teos tunnetaan nykyään paljon paremmin Gioacchino Rossinin vuonna 1816 säveltämästä oopperasta, mutta alkuperäisen näytelmän on siis kirjoittanut Pierre-Augustin Caron de Beaumarchais (1732–1799). Elämäkertatietojen perusteella Beaumarchais on elänyt, tuota, vaiherikkaan elämän, ja näytelmän ensi-iltakin pääsi tapahtumaan kaikenlaisen hässäkän lykkäämänä vasta pari vuotta kirjoittamisen jälkeen, vuonna 1775, Comédie-Françaisen lavalla Tuileries'n palatsissa.</p><p>Beaumarchais taisi olla kekseliäs ja reippaasti toimeen ryhtyvä mies: hän syntyi Pariisiin kuninkaan kellosepän pojaksi ja aiheutti ensimmäisen kohunsa 20-vuotiaana kehitettyään jonkun uudenlaisen liipottimen kellon hammasrattaiden käyntiä tasaamaan (käsittääkseni), minkä johdosta pystyi rakentamaan hyvin ohuita, mutta silti käyttökelpoisia kelloja ja esimerkiksi toimivia ranne- tai sormuskelloja hovia ihastuttamaan. Toinen kuninkaan kelloseppä, Lepaute, yritti markkinoida tätä uraauurtavaa keksintöä omanaan, mutta Beaumarchais vei asian tiedeakatemiaan ja sai tunnustuksen keksinnöstään. Näin hän sai nimeä hovissa ja meni 23-vuotiaana naimisiin varakkaan aatelisleskirouva Madeleine-Catherine Aubertinin kanssa. Aubertin kuitenkin kuoli ennenaikaisesti seuraavana vuonna ennen kuin joku tarvittava avioitumiseen liittyvä paperi oli kunnossa, joten Beaumarchais jäi varattomaksi, vaan ei neuvottomaksi: hän pääsi hovituttujensa (Joseph Paris Duverney) myötä tutustumaan ajan finanssimarkkinoihin ja onnistui muutamassa vuodessa keräämään itselleen omaisuuden, jonka turvin pystyi ostamaan itselleen viran hovista, ja perään vielä toisenkin (tässä ominaisuudessa hän ilmeisesti toimi metsästys- ja laidunnusaiheisten kiistojen tuomarina Pariisin seudulla ja ratkoi tapauksia poikkeuksellisesti niin, että ihmiset olivat statuksesta riippumatta tasa-arvoisia lain edessä). Näin hän sai aseman aatelisten joukossa. (Samaan aikaan hän toimi hovissa prinsessojen harpunsoiton opettajana, mutta ei siitä kai sen enempää.)</p><p>No niin, pitänee tiivistää, jotta päästään Beaumarchais'n elämäkerrasta siihen Sevillan parturiinkin joskus. Yhteiskunnallisessa nousussa onnistunut Beaumarchais joutui erään mustasukkaisen kreivin silmätikuksi, päätyi hetkeksi syyttä tyrmään, matkusti sitten 1764 Sevillaan ratkomaan sisarensa huolia (epäkelpo sulhanen aikoi vetäytyä avioliitosta), mutta samalla myös hoitamaan kaikenlaisia bisnesasioita. Duverneyn kuoltua tämän perilliset nostivat oikeusjutun Beaumarchais'ta vastaan, ja B.n maine sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yksilönvapauksien esitaistelijana kasvoi, vaikka hän saikin tuomion "blâme" eli menetti käsittääkseni kansalaisoikeudet, vaikka ei varsinaisesti noudattanutkaan tuomiota. Seuraavaksi toiminnan miehemme ryhtyi muiden toimiensa ohella tukemaan Amerikan siirtokuntien armeijaa ja järjesteli asekuljetuksia, jotka myötävaikuttivat Yhdysvaltojen itsenäistymiseen. Kun Yhdysvallat oli saatu itsenäiseksi, hän ryhtyi kirjakustantajaksi ja painatti äskettäin kuolleen Voltairen teoksista uusia painoksia, sillä osa niistä oli kielletty Ranskassa. Hän yritti hankkia myös Ranskan vallankumouksellisille aseita (tuloksetta), mutta julistettiin 1794 vallankumouksen ylilyöntejä vastustavien mielipiteidensä (ja kaiketi hovimenneisyytensä) vuoksi lojalistiksi eli kuningashuoneen tukijaksi ja joutui vielä maanpakoonkin, kunnes pääsi palaamaan Pariisiin vuonna 1796. Hän eli harvinaisen tasaista elämää nykyisen boulevard Beaumarchais'n varrella olevassa talossaan ja kuoli vuonna 1799.</p><p>Hän ehti siis olla elämänsä aikana paitsi näytelmäkirjailija, myös muusikko, kelloseppä, vallankumouksellinen, asekauppias, vakooja, kustantaja, keksijä, pakolainen, poliitikko ja valistusajattelija.<br /></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJiv15BboaxQmVa1PiPzgrasmJ6n8dDnIGy6fxwznCaj5u5waPETaQyo5DZ0EEadvCmsABWq8uzOX-ifnppqm4OmnYEwoxwrZGBWcYisyZkgcgpnFKuuN-pim43yb04ddjxBBNmXUtqksOLpsIsyvLtmT1HUioa4shBqh3lbE9ALM3erNeF3vZ/s4032/beaumarchais.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJiv15BboaxQmVa1PiPzgrasmJ6n8dDnIGy6fxwznCaj5u5waPETaQyo5DZ0EEadvCmsABWq8uzOX-ifnppqm4OmnYEwoxwrZGBWcYisyZkgcgpnFKuuN-pim43yb04ddjxBBNmXUtqksOLpsIsyvLtmT1HUioa4shBqh3lbE9ALM3erNeF3vZ/s320/beaumarchais.JPG" width="240" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Junalukemista jossakin Helsingin ja Parikkalan välillä<br /></td></tr></tbody></table><br /><p><i>Sevillan parturi</i> valmistui siis vuonna 1773 ja se oli
käsittääkseni Beaumarchais'n ensimmäinen täyspitkä komedianäytelmä: sitä
ennen hän oli ehtinyt kirjoittaa draamanäytelmät <i>Eugénie</i> ja <i>Les deux amis ou le négociant de Lyon</i>
ja lyhyitä parade-sketsejä yksityisiin näytöksiin. Sevillan parturiin
on ammennettu hahmoja sieltä Sevillan-visiitiltä, Beaumarchais'n omasta
elinpiiristä ja tietenkin Molièren ja commedia dell'arten
tyyppihahmoista. Näytelmässä ollaan Sevillan kaduilla: kreivi Almaviva
on palavasti rakastunut kerran näkemäänsä ihanaan Rosina-neitiin, jota
tämän holhooja, lääkäri Bartholo pitää suunnilleen vankina kodissaan.
Almaviva yrittää nähdä edes vilauksen Rosinasta parvekkeellaan, kun
paikalle ilmestyy parturi Figaro, Almavivan entinen alainen. Kuinkas
ollakaan, tätä nykyä Figaro on Bartholon parturina eli pääsee kulkemaan
taloon, jossa Rosinaa pidetään. Parturi onkin kiinnostava valinta
henkilöhahmoksi: ei palveluskuntaa mutta ei lääkärin veroinen
kunnianarvoisa herrakaan, vaan jotakin siltä väliltä, ja pystyy
liikkumaan melko vapaasti miljööstä toiseen. Hieman kuin kuninkaan kelloseppäkin, voisi ajatella. No, Figaro keksii juonen jos
toisenkin, joiden avulla Almaviva pääsee lähelle sydämensä valittua, ja
tästä kehkeytyykin kohellusten ja väärinkäsitysten soppa. Almaviva
esittää Rosinalle köyhää opiskelija Lindoroa, joka pukeutuu ensin
sotilaan ja sitten musiikinopettajan salapukuun päästäkseen epäluuloisen
Bartholon silmien alla sisään taloon. Kaikkeen liittyy joku lappu tai
paperi: sotilaan valepuvussa Almavivalla on majoitusmääräys, jonka
nojalla hän ujuttautuu taloon ja musiikinopettajana hänellä on nuotteja.
Hän vaihtaa Rosinan kanssa salaa viestilappuja, joista epäluuloinen
Bartholo pääsee vihille, mutta eri henkilöiden silmille tarkoitettuja
lappusia piilotellaan eri paikkoihin niin, että vain lukija tietää ketä
milloinkin puijataan. Lopulta Almaviva ja Rosina saavat kuin saavatkin toisensa, kun taas on papereita ja tikapuita siirrelty oikealla hetkellä oikeaan paikkaan. Kaikkein eniten näytelmässä on tilannekomiikkaa ja
elävää, nokkelaa sanailua hyvään kohellustyyliin, mutta myös Molièresta
inspiroitunutta kritiikkiä, kun repliikeistä kuultaa rahan, vallan ja
eriarvoisuuden suorasanainenkin kritiikki. Lukijaa (ja näytelmän
yleisöä) huvitetaan paljon nk. aparté -repliikeillä, joita hahmot
lausuvat "sivuun", yleisölle, niin etteivät muut hahmot kuule niitä, <br /></p><p>Luin
näytelmän ranskaksi, mutta huomasin yllätyksekseni, että se on myös
suomennettu jo vuonna 1879. Traaginen sivujuonne: näytelmän on
suomentanut "franskan kielestä" vapaaherra Karl Alfred Cronstedt heti
ylioppilaaksi päästyään, mutta suomennos on silti julkaistu postuumisti
(1879, SKS), sillä Cronstedt hukkui Keuruulla samana kesänä.
Suomennoksen esipuheessa "eräät vainajan ystävät" kertovat, että
kansallishengen elähyttämä Cronstedt "osoitti jo kouluajallaan harrasta
halua toimia kansan hyväksi", ja häneen oli "vielä koulunpenkillä
istuessa syttynyt palava halu oppia Suomen kieltä". Selailin
suomennostakin, ja siinä on kyllä enemmän intoa ja harrasta halua kuin
kovin ymmärrettävää kieltä. (Sama pätee tosin Eino Leinon suomentamaan
Jean Racinen Faidraankin.)<br /></p>Tartuin koko näytelmään, koska pääsin viime lauantaina Savonlinnan oopperajuhlille katsomaan sitä Rossinin säveltämää <i>Sevillan parturi</i>
-oopperaa, ja halusin tutustua tarinaan etukäteen. Oopperan juoni
noudattaa näytelmää varsin tarkkaan – vain muutaman kohtauksen paikkaa
on hieman vaihdettu – ja musiikki on suurelta osin hyvin vauhdikasta
läpisävellettyä opera buffaa, joka ei pelkkänä musiikkina ole välttämättä kovin
kiinnostavaa, vaikka sekaan mahtuu myös Rosinan ja Almavivan hieno
rakkausduetto. Enemmän lauluosuuksissa on silti valtavasti heleitä
sisältävää, reipasta bel canto -tyyliä, kuten Largo al factotum -aaria,
joka on tuttu kaikille niillekin, jotka eivät mitenkään harrasta
oopperaa tai klassista musiikkia. Humoristinen ohjaus oli Kari
Heiskasen, hauska kasarihenkinen puvustus Teemu Muurimäen, niinikään
kasarihenkinen lavastus neonvaloineen Anni Mattilan.<br /><p></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKEHvHfNXZSjzHim6Nngsn3Cwop-Q2UCv0rKuyAfdalgSvviF5JhHO-cKdediXHp4xySoM078UjSG1yhVJXDVyYgD-Fsq9Cp_XiOzimbiLO_6nFdmysA8YRt4VsKdJmkJecWd6Et4PoDklxmDi4Qq34XaWUqhN-N2k8JQD0DEVFW6Ff_Gh-aMe/s1440/sevillan%20parturi%20savonlinna.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1439" data-original-width="1440" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKEHvHfNXZSjzHim6Nngsn3Cwop-Q2UCv0rKuyAfdalgSvviF5JhHO-cKdediXHp4xySoM078UjSG1yhVJXDVyYgD-Fsq9Cp_XiOzimbiLO_6nFdmysA8YRt4VsKdJmkJecWd6Et4PoDklxmDi4Qq34XaWUqhN-N2k8JQD0DEVFW6Ff_Gh-aMe/s320/sevillan%20parturi%20savonlinna.JPG" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sevillan parturi alkamaisillaan Olavinlinnassa<br /></td></tr></tbody></table><br /> Minä pidän tätä blogia lähinnä muistiinpanoiksi itselleni siitä,
mitä kirjoja olen lukenut – ja osittain siksi, että minusta on kivaa ja
antoisaa pakottaa itseni kirjoittamaan edes muutama kokonainen virke
siitä, mitä olen juuri lukenut – enkä edes yritä osallistua tällä
millään taidekeskusteluun, mutta luen ammattimaista ja pohdittua
taidekritiikkiä mielelläni. Siksi nyökyttelin pari päivää sitten Hesarin
Suna Vuoren <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009724634.html">jutulle</a>
taiteesta ja vaikuttajamarkkinoinnista. Vuori oli käynyt myös Savonlinnassa, kutsuvieraana oopperassa, ei tosin Sevillan parturissa vaan jossakin toisessa näytöksessä. Muut kutsuvieraat olivat etupäässä muita kuin toimittajia tai musiikkituntijoita, ja Vuori oli jäänyt miettimään yleisemminkin kritiikin ja taidearvioiden kutistuvaa
tilaa: <span>"postaukset ovat positiivisia ennen kaikkea siksi, että kyseessä on
kaupallinen yhteistyö. Mediatilaa hallitsevat yhä useammin maksetut
kehut." (Jos omat muistiinpanoni ovat neutraaleja tai kehuvia, se johtuu siitä, että valitsen luettavaksi vain itseäni kiinnostavia kirjoja ja yleensä onnistun valinnoissani.)<br /></span><p class="article-body mb-24 px-16"><span class="article-leadin">"Valtaosa</span><span>
taiteesta tarvitsee julkisuutta tullakseen huomatuksi, saadakseen
yleisöä, turvatakseen jatkuvuutensa sekä tekijöiden toimeentulon. Tässä
mielessä on selvää, että niin taiteilijat kuin taideorganisaatiotkin
pitävät myönteisestä julkisuudesta enemmän kuin kielteisestä.</span></p><p class="article-body mb-24 px-16"><span>Taide
tarvitsee kuitenkin myös sivistynyttä ja aiheeseen perehtynyttä
sisältökeskustelua, asiantuntevaa analyysiä ja sellaista huomiota, jota
ei voi myydä eikä ostaa. Riippumattomuus ei tietenkään takaa
objektiivisuutta (se ei ole taiteessa edes mahdollista), ja kiitosten
sijaan saattaa saada kirvelevät, ehkä epäreilultakin tuntuvat haukut.
Mutta ainakin riippumattomuuden pitäisi olla lupaus näkemyksen esittäjän
lahjomattomuudesta." Pakko näille lauseille on nyökytellä.<br /></span></p><p></p><p>Figaron tarina jatkuu vuonna 1784 julkaistussa näytelmässä Figaron häät, josta Mozart teki tuoreeltaan oopperan. Siinä avioon on astumassa itse parturi Figaro, mutta asiat mutkistuvat jälleen. Näytelmää ei ole suomennettu, joten pitänee tarttua siihenkin ranskaksi.<br /></p><p>Kirjan tiedot</p><p>Pierre-Augustin Caron de Beaumarchais: <i>Le barbier de Séville ou la précaution inutile</i>. Bordas 1973 [1773] <br /></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-36013020284681446732023-07-24T16:24:00.001+03:002023-07-24T16:24:36.889+03:00"Olin oppinut hyvin varhain, että ainoa keino olla pettymättä ihmisiin oli odottaa aina pahinta."<p>Pääsin taas parin vuoden tauon jälkeen käymään Ranskassa! Matka suuntautui lähinnä Pyreneille ja niiden juurelle pieniin ja vielä pienempiin kaupunkeihin ja kyliin, joten aluksi vähän harmittelinkin että ihana Pariisi ja isojen kaupunkien kirjakaupat jäävät tällä kertaa väliin. Hah! Olin unohtanut, että Ranskassa pienet kaupungit ja erikoisliikkeet porskuttavat edelleen paljon paremmin kuin Suomessa, ja että pieniltäkin paikkakunnilta voi hyvinkin löytää hyvinvarusteltuja kirjakauppoja. Esimerkki: köröttelin bussilla 6500 asukkaan pikkukaupunkiin, josta löytyi peräti kolme kirjakauppaa. (Okei, yksi niistä oli divari, mutta lasketaan mukaan.) Ajatella, jos vaikka Harjavallassa, Kemiönsaaressa tai Pälkäneellä olisi jokaisessa pari kirjakauppaa!<br /></p><p>Pääsin kuin pääsinkin siis flaneeraamaan kirjakauppoihin, ja tarkoitus oli selailla, fiilistellä ja katsella mahdollisimman paljon kaikkea sitä ranskalaista kirjallisuutta, joka ei päädy suomennoksiksi tai mitenkään Suomessa tunnetuksi. Tällä metodilla päädyin ostamaan Foix'n mainiosta kirjakaupasta (siis suurimmasta, Foix'ssa on yhteensä neljä kirjakauppaa) mm. tämän Marie Vareillen uusimman romaanin <i>Désenchantées</i>. Kirjailijan nimi oli etäisesti tuttu jostain kirjallisuuslehdistä tai listauksista ja <i>Désenchantées</i> on hänen jo seitsemäs aikuisten romaaninsa. Aiemmat kirjat ovat olleet kevyttä (romanttista) viihdettä, tämä uusin puolestaan jännityskertomus kadonneesta 15-vuotiaasta Sarahista. Selittämätön katoaminen on jäänyt kaihertamaan monien mieliin, ja mysteeripalapeliä kootaan niin 1990-luvulla katoamista edeltävinä vuosina kuin nykypäivässäkin. Tekijä on passitettu telkien taakse, mutta vannoo syyttömyyttään, ja Sarahin entisten ystävien ja luokkatovereiden ajatukset palaavat usein Sarahiin ja teinivuosiin 1990-luvulle.<br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGgm6eFGn7omiF0IGw5lQWSmtPGQ0aj0RJMLV4O1IkA_t1Hni-sq8-ewuPHcHGTsVhWsOHUTg8aPGwiWPDXOSAXFSIa05XL3JQ6znvI6tre-m68USbkzRhQXdHTXZK-3IVTBKTZG8nJcS2Wa990A4Va5jsx_OkrthX8sqeIXqkKIYcCVBaDkWj/s4032/vareille.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGgm6eFGn7omiF0IGw5lQWSmtPGQ0aj0RJMLV4O1IkA_t1Hni-sq8-ewuPHcHGTsVhWsOHUTg8aPGwiWPDXOSAXFSIa05XL3JQ6znvI6tre-m68USbkzRhQXdHTXZK-3IVTBKTZG8nJcS2Wa990A4Va5jsx_OkrthX8sqeIXqkKIYcCVBaDkWj/s320/vareille.JPG" width="240" /></a></div><p><br />Ei ihme, että kirja (tai siis tämä juuri julkaistu pokkaripainos) sai kesäkuun lukijapalkinnon: se on todella mukaansatempaavaa ja koukuttavaa luettavaa. Lukija pääsee tutustumaan kadonneen Sarahin ystäväpiiriin (sisarukset Fanny ja Angélique, asianajajaksi päätyvä Morgane, paikkaansa hakeva Jasmine) ja 1990-luvun teinivuosien kuohuihin, kun elämänkokemusta on vähän, -janoa paljon, toimivaltaa vähän, ja <i>seuraavan perjantain bileet oli vuosituhannen tärkein juttu</i>. Ystävyyden ja nuoruusvuosien kuvauksena <i>Désenchantées</i> oli välillä aika liikuttava.<br /></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i> Kun on tuntenut jonkun lapsesta asti, kun on nähnyt hänen unelmiensa syntyvän ja toteutuvan tai romahtavan, tietää hänen omimmat toiveensa ja suurimmat pelkonsa ja voi erottaa aikuisten tapojen ja sääntöjen takaakin kuka hän oikeasti on.</i></p><p>Tulin jo maininneeksi, että kerronta siirtyilee 1990-luvulta nykyhetkeen. Kirjan kerrontaratkaisu on tosiaan moniääninen, ja näkökulma vaihtelee henkilöstä ja ajasta toiseen. Todella taitavasti Vareille pitää monaalle rönsyilevän kerronnan kuitenkin hyppysissään, ja varsinkin Fannyn tytärpuolen Liloun osiot olivat hienoja: Sarahin aikuistuneet ystävät ovat kukin omalla tavalla jättäneet katoamismysteerin taakseen ja yrittäneet elää elämäänsä, mutta Lilou kaivaa totuutta pelotta esiin. Sarahin katoamismysteeri ratkeaa ja monet vanhat asiat nähdään uudessa valossa.<br /></p><p>Kirjan tiedot</p><p>Marie Vareille: <i>Désenchantées</i>. Livre de poche, 2023. 384 sivua.<br /></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-26361009070928485152023-06-29T11:55:00.001+03:002023-06-29T12:16:45.128+03:00Honoré de Balzac: Toursin kirkkoherra<p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Oli alkusyksy vuonna 1826, kun sadekuuro yllätti tämän kertomuksen
päähenkilön apotti Birotteaun hänen palatessaan kotiin vierailulta.
Siispä hän, sikäli kuin hänen täyteläinen ruhonsa salli, joudutti
askeliaan ehtiäkseen yli Cloître-nimisen aution torin, joka leviää
Saint-Gatienin kirkon sakastin takana.</i></p><p>Luin juhannuksena Viv Groskopin hauskan kirjallisuusesseekirjan <i>Au revoir, tristesse</i> ja sen innoittamana nappasin omasta kirjahyllystäni luettavaksi pienoisromaanin parinsadan vuoden takaa, ranskalaisen realismin klassikon eli Honoré de Balzacin (1799–1850) <i>Toursin kirkkoherran</i>. (Ilmassa saattaa olla myös jotain todellisuuspaon tarvetta, ja siihenhän tämä sopi myös hyvin.) En osaa sanoa miten tunnettu kirjailija de Balzac on Suomessa, mutta Ranskassa hän kuuluu ehdottomasti kaanonin kärkeen realismin uranuurtajana massiivisen Inhimillinen komedia -romaanisarjansa ansiosta. Sarjaan kuuluu noin 90 romaania ja sen vaatimattomana tavoitteena on luoda tapain tutkielma, kuvata 1800-luvun alkupuoliskon porvaristoa ja ranskalaista yhteiskuntaa erilaisine yhteiskuntaluokkineen, analysoida ja kritisoida sen perusprinsiippejä. Sarjaan kuuluu monta alakokonaisuutta: kohtauksia yksityiselämästä (<i>scènes de la vie privée</i>), kohtauksia pariisilaiselämästä (<i>scènes de la vie parisienne</i>), kohtauksia maaseutuelämästä (<i>scènes de la vie de province</i>) ja pienempiä kokonaisuuksia kuten kohtauksia poliittisesta elämästä tai kohtauksia maalaiselämästä. Myös <i>Toursin kirkkoherra</i> kuuluu tähän sarjaan, osana maaseutuelämäkohtauksia.</p><br /><p></p><div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSova1OyQYwxyAomvmxZi2p7RfmjNJlbnwqe_LEvjjUBd1gHUsLxIDk2sJhFv9yfCiArAyAn12Jn5JVhqxitV8kGAkQt9mJQFJtv1ASSoS4AE5DW2xloiDTjGajp-4soswY8CSoYJyXRD82i0fmnx3mUu1sSOxQkq1q03HI748-Sc20JDwptp4/s4032/toursin%20kirkkoherra.JPG"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSova1OyQYwxyAomvmxZi2p7RfmjNJlbnwqe_LEvjjUBd1gHUsLxIDk2sJhFv9yfCiArAyAn12Jn5JVhqxitV8kGAkQt9mJQFJtv1ASSoS4AE5DW2xloiDTjGajp-4soswY8CSoYJyXRD82i0fmnx3mUu1sSOxQkq1q03HI748-Sc20JDwptp4/s320/toursin%20kirkkoherra.JPG" width="240" /></a></div><p>Päähenkilö on tietenkin Toursin kirkkoherra, apotti François
Birotteau, joka täyteläisine ruhoineen askeltaa avauskappaleessa
Saint-Gatienin kirkon takana. De Balzac on kuvannut hänet vähän
pölvästiksi ja naiiviksi hahmoksi, jolla on lähinnä vaatimattomia, mutta
porvarillisen pinnallisia toiveita oman elämänsä suhteen. Porvarillinen
tragedia kirjasta sukeutuukin, sillä apotti joutuu ahneiden ja
vallanhimoisten pikkusieluisten pikkukaupungin pikkuporvareiden kynsiin.
Hämmentävää ajatella, että kirjoitusajankohtana Ranskan vallankumous ja
feodaalisen sääty-yhteiskunnan murtuminen oli lähihistoriaa –
kirjassakin puhutaan kirkon ja papiston omaisuuden peruuttamisesta, ja
tapahtumien keskiössä oleva neiti Gamardin asuintalo, josta ikäneito
vuokraa paria huonetta papistolle, on kuulemma neidin isän
vallankumousvuosina hankkima. Napoléonkin on kuollut vasta pari vuotta
aiemmin ja kirjassa eletään siis toisen restauraation aikaa, porvariston nousun aikaa.<br /></p><p>Tapahtumaketjun
alkusysäyksenä toimii apotti Chapeloud'n kuolema. Birotteau toivoo
voivansa täyttää sekä Chapeloud'n entisen tuomiorovastin viran että
tämän hienon asunnon.</p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Apotti Birotteau oli matkalla juuri tähän taloon, missä hän oli asunut
jo kaksi vuotta. Samoin kuin tällä hetkellä tuomiorovastin virka, samoin
tuo asunto oli kahdentoista viime vuoden ajan ollut hänen toiveidensa
kohde, hoc erat in votis. Hänen elämänsä kaksi suurta toivetta olivat
täysihoitolaisuus neiti Gamardin luona ja tuomiorovastin virka; ehkäpä
juuri kahteen tämäntapaiseen seikkaan rajoittuukin kirkonmiehen koko
kunnianhimo, hän kun näet katsoo olevansa vain ohikulkija ikuisuuden
matkalla eikä siis osaa tässä maailmassa toivoa muuta kuin hyvää
vuodetta, hyvää ruokapöytää, puhtaita vaatteita ja hopeasolkisia kenkiä,
näitä ihmiseläimen välttämättömiä tarpeita, ynnä tuomiorovastin virkaa,
joka tyydyttää hänen turhamaisuuttaan, tuota määrittelemätöntä
tunnetta, jonka sanotaan seuraavan meitä Jumalan läheisyyteen asti:
sillä pyhimystenkin kesken vallitsee arvojärjestys.</i></p><p>Muutto
sujuu vaivatta, mutta sen jälkeen asiat mutkistuvat. Huonetta vuokraava
neiti Gamard ilahtuu huomatessaan, että Birotteaun piireihin kuuluu
esimerkiksi aatelinen ikäneito Salomon de Villenoix ja muita kaupungin
aristokraatteja, jotka saapuvat neidin kotiin Birotteaun kutsusta. Sehän
passaa: neiti Gamardin <i>kunnianhimo kohdistui sellaisen seurustelusalongin aikaansaamiseen, jonne joukko henkilöitä joka ilta mielihyvin hakeutuisi</i>.
Hän tahtoo siis olla oman seurapiirinsä kuningatar. Mutta voi, ylhäisön
vierailut jäivät vain harvinaisiksi poikkeuksiksi – Birotteau jatkaa
käymistä ylhäisön kodeissa eikä siis tuo näitä Gamardin taloon, ja tulee
onnettomuudekseen lietsoneeksi esiin <i>ne ainoat tunteet, joihin tämä onneton olento</i> (neiti Gamard)<i> pystyi, nimittäin vihan tunteet</i>. Neiti Gamard sydämistyy. Alkaa apotti-paran savustus ja elämä muuttuu talossa perin epämiellyttäväksi. Tätä on <i>la puissance de la petitesse</i>, pienuuden tai pikkusieluisuuden valta.<br /></p><p>Tilanteen
tajuaa apotti Troubert, vallanhimoinen ja juonitteleva nuorempi pappi.
Hän tietää, miten neiti Gamard voitetaan puolelleen ja millaista
valtapeliä ja kähmintää menestys vaatii. En tiivistä tähän draaman
kaikkia käänteitä, mutta kaksikko yrittää juonitella Birotteaun ulos
asunnosta. Birotteau-paralla on säätyläisystävänsä tukenaan, ja aluksi
kaikki asettuvat hänen puolelleen, kun juttu aiotaan setviä käräjillä.
Yksi kerrallaan säätyläiset joutuvat kuitenkin luopumaan taistelusta,
kun heille valkenee Troubertin vallankäytön mittakaava ja neiti Gamardin
kynsien tiukka ote. <i>Hyvä herra veljenpoikani, jos haluat luoda
itsellesi uran, älä hanki itsellesi vihollisia papiston joukosta</i>,
erästäkin paronia neuvotaan. Lopputuloksen arvaatte: Troubert etenee
peräti Troyesin piispaksi, Birotteau päätyy Toursin pohjoispuolelle
köyhän Saint-Symphorienin kirkkoherraksi, kunnes hänen kohtalonsa
kurjistuu siitä entisestään.</p><p>Kirja päättyy loppusanoihin, joissa de Balzac tiivistää sen, mitä tahtoo kirjalla sanoa: Troubert edustaa Pietari Suuren tai Hildebrandin (paavi Gregorius VII) tyyppistä säälimätöntä vallankäyttäjää ja selibaatti, jossa kaikki keskeiset henkilöhahmot elävät, muuttaa ihmisen kaikki tunteet itsekkääksi tuhovoimaksi.</p><p>De Balzac oli itse syntyisin Toursista, mutta muutti Pariisiin vanhempiensa mukana vuonna 1814. Hän opiskeli oikeustiedettä, mutta tahtoi elää suureellisempaa elämää ja ryhtyi kaikenlaisiin liiketoimiin. Ne valitettavasti epäonnistuivat, ja hän päätyi ansaitsemaan elantonsa kirjoittamalla tauotta, jopa 15 tuntia päivässä. Pariisin Passyssa, 16. arrondissementissa, sijaitsee de Balzacin kotimuseo, hieno pitkänmallinen talo, jossa on hauskasti uloskäynti etu- ja takaovesta eri kaduille – kirjailijalla oli kuulemma tapana livistää takaovesta pakoon, kun velkojat tulivat kyselemään saataviensa perään.<br /></p><p>Honoré de Balzac: Toursin kirkkoherra. Suomentanut Kauko Kare. Karisto 1960 [1832]. 118 sivua.<br /></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-13812877498915708222023-06-27T22:06:00.000+03:002023-06-28T00:01:54.311+03:00Mitä luin touko-kesäkuussa?<p></p><p></p><p></p><p>Alkukesän klassinen pinne: touko-kesäkuun taitteeseen osuu aina valtava deadlinesuma ja koululaistenkin kesäloma alkaa, mutta aikuisilla on vielä töitä. Millään ei tunnu ehtivän tehdä kaikkea mitä pitäisi. Olen siis ehtinyt lukea (vähän), vaan en kirjoittaa kirjoista minkäänlaisia muistiinpanoja! Tässä siis pikaisesti muistiin viime viikkoina luetut kirjat, jotka olivatkin taas ihmeellisen hyviä:</p><p>Goncourt-palkittu Hervé Le Tellierin <i>Poikkeama</i>,</p><p>Anu Kaajan kollaasitaide-esseeromaani <i>Rusetti</i>,</p><p>Marcel Proustin klassikko <i>Kadonnutta aikaa etsimässä</i>,</p><p>Leïla Slimanin perhesaagan toinen osa <i>Katsokaa kun tanssimme</i> ja</p><p>brittiläisen koomikko ja bibliofiili Viv Groskopin <i>Au revoir, tristesse! </i> </p><p>Viimeksimainittu on odottanut yöpöydän nurkalla jo kuukausitolkulla, ja kun nyt juhannuksena silmäilin kirjapinojani etsien jotain sopivaa riippumatossa luettavaa, sen hetki oli tullut! Mutta tässä siis luetut kirjat.<br /></p><p> </p><p></p><p></p><p></p><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLqONgfxLVQuumvU08RJcd25QySMTe-3bET3QIYWJSgiZ6WRKA8OU0hlkYEjVVyzl4TE__bOnkpzVo3HhFqXmPWajKceBeStJunghDX4tVg3aD6nlc4o6_jyjVzSxDPkWfHyNiBCIZzsD8q1FoDLHLFqXwDAXyn4NN4KAQlOhdSSJpQF6ca60r/s4032/poikkeama.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLqONgfxLVQuumvU08RJcd25QySMTe-3bET3QIYWJSgiZ6WRKA8OU0hlkYEjVVyzl4TE__bOnkpzVo3HhFqXmPWajKceBeStJunghDX4tVg3aD6nlc4o6_jyjVzSxDPkWfHyNiBCIZzsD8q1FoDLHLFqXwDAXyn4NN4KAQlOhdSSJpQF6ca60r/s320/poikkeama.JPG" width="240" /></a></div><p>Hervé Le Tellier: <i>Poikkeama </i>(suom. Lotta Toivanen)</p><p>WSOY 2023. 298 s.<br /></p><p></p><p>Hervé Le Tellier voitti tällä romaanilla Goncourtin eli Ranskan merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon vuonna 2020 ja hän toimii maineikkaan "mahdollisen kirjallisuuden seuran" (OuLiPo) puheenjohtajana. Näiden pohjatietojen perusteella odotukset olivat korkealla ja kirja kyllä onnistui täyttämään ne! Ihana ihmeellinen pyörremyrsky. Juoni pähkinänkuoressa: Air Francen lento Pariisista New Yorkiin joutuu turbulenssiin, mutta selviää siitä, pääsee perille ja elämä jatkuu. Kolme kuukautta myöhemmin tismalleen sama kone tismalleen samat ihmiset kyydissään putkahtaa kuitenkin taivaalta uudelleen. Aika ja avaruus ovat vääristyneet ja sekä kone että sen kaikki matkustajat ovat monistuneet. Lukija pääsee seuraamaan sitä, miten maailman johtajat ja viranomaiset yrittävät saada tilanteesta jotain tolkkua ja hallita sitä jotenkin. Lisäksi päästään seuraamaan sitä, kun ihmiset tapaavat monistuneen, "toisen version" itsestään. Kolmessa kuukaudessa moni asia nimittäin ehtii muuttua: ihmisiä kuolee tai sairastuu, ura muusikkona tai kirjailijana ampaisee yhtäkkiä nousukiitoon, ihmissuhteet muuttuvat. Kuinka usein sitä on itsekin leikitellyt ajatuksella, jossa pääsisi muuttamaan mieltään, palaamaan ajassa taaksepäin tai purkamaan tehtyjä päätöksiä? <br /></p><p>Kirja alkaa, kuin lukijaa härnätäkseen, jännärimäisellä palkkamurhakatkelmalla. Hämmentynyt lukija lukee eteenpäin ja kohtaa seuraavan ja taas seuraavan henkilön ja ihmettelee, että miten kaikki aikoo liittyä yhteen? No päätymällä matkustajiksi siihen lentokoneeseen, tai asiantuntijaksi tutkimaan koko mysteeriä. Kerronta on villistä asetelmasta ja monilukuisesta henkilögalleriasta huolimatta suorastaan koukuttavaa luettavaa, ja sekä kirjailijalla että suomentajalla on erehtymätön kieli- ja rytmitaju. Tällaista on nautinto lukea.</p><p>Mutta niin – miten ihmeessä on mahdollista, että kokonainen Boeing-kone matkustajineen tuplaantuu? Mitä asiasta pitäisi ajatella ja mitä toimenpiteitä se vaatii? Onko koko todellisuutemme sittenkin pelkkä simulaatio, johon on tullut kummallinen virhe? <br /></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Saanen muistuttaa mieliin Nietzschen toteamuksen: "Totuudet ovat
kuvitelmia, joiden kuvitteellisen luonteen olemme unohtaneet." Nyt koko
maapallo on kohdannut uuden totuuden, joka kyseenalaistaa kaikki vanhat
kuvitelmamme. Meille on epäilemättä annettu merkki. Ajatteleminen vie
valitettavasti oman aikansa. On kohtalon ivaa, että jos olemme
virtuaalisia, meillä on ehkä vielä enemmän velvollisuuksia suhteessa
lähimmäisiimme ja maapalloon. Ja ennen kaikkea kollektiivisesti.</i></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Kuinka niin?</i></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Koska
– ja tämän on muuan matemaatikko jo todennut – tämä koe ei ole
tarkoitettu meille yksilöinä. Simulaatio koskee koko valtamerta, se
vähät välittää yksittäisten vesimolekyylien liikkeistä. Simulaatio
odottaa reaktiota koko ihmiskunnalta. Mitään ylivertaista pelastajaa ei
ole olemassa. Meidän on pelastettava itse itsemme.</i></p><p>Perustavanlaatuisten ontologisten kysymyksten ohella kukin tapahtumaan osallinen henkilö setvii myös oman elämänsä solmuja, kuten arkkitehti André, joka yrittää pitää kiinni parisuhteen riekaleista. <i>André oli kirjoitellut hänelle, vaikka tiesi sen turhaksi, hän sahasi vain omaa oksaansa. Mutta kun kaukosäätimen patterit hiipuvat, me painamme aina vain kovempaa. Se on inhimillistä.</i></p><p> Koko teos on mielikuvituksellinen ja kummallinen ajatusleikki. Hauska ja älykäs seikkailu maailmassa, jossa tapahtuu kummia.<br /></p><p><i> </i><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYL8bdGDxGhMLW_zKKFpHi52-YSXDELqFQV3fcn-dE2DkLugMf6MCW5ztduf1bAfcBmLoFlM6-EXBeh28JARD7RmQc-OVNVBY-oCHs7AOngOIUMqpOCsh8VY149NLNQDGo5lLJygU-LHRkljuBN4S-1QPszTi9TIk0PSPuhePYK8YJGQS_-9FH/s4032/kaaja%20rusetti.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYL8bdGDxGhMLW_zKKFpHi52-YSXDELqFQV3fcn-dE2DkLugMf6MCW5ztduf1bAfcBmLoFlM6-EXBeh28JARD7RmQc-OVNVBY-oCHs7AOngOIUMqpOCsh8VY149NLNQDGo5lLJygU-LHRkljuBN4S-1QPszTi9TIk0PSPuhePYK8YJGQS_-9FH/s320/kaaja%20rusetti.JPG" width="240" /></a></div>Anu Kaaja: <i>Rusetti. </i><p></p><p>S&S 2023, 254 sivua.<br /></p><p>Kävin Rusetin ilmestymisen aikoihin Sammakon kirjakaupassa kuuntelemassa kun Helena Kulmala haastatteli Anu Kaajaa tämän uuden kirjan tiimoilta. Samalla hankin itselleni oman kappaleen Rusetin ns. luksuspainoksesta! Kyllä kannatti. Kirjasta julkaistiin nimittäin kaksi versiota: "tavallinen" kovakantinen ja tämä luksuseditio, jossa on laadukkaita värikuvia, kimalletta kansissa ja ranskalaistyyppisessä kapeassa kansipaperissa, ja vielä kirjailijan signeeraus! Minä arvostan kirjoja esineinä, ja tällaisella toteutuksella Anu Kaaja ja kustantamo S&S ovat selvästi halunneet tehdä kirjasta myös esineenä hienon asian, mikä sopiikin nautintoja käsittelevälle kirjalle. (Rusettia ei muuten ole edes julkaistu äänikirjana, eikä äänikirjaformaatti kyllä tekisi sisällölle oikeutta.)<br /></p><p>No mutta, sisältöön. Rusetti on kollaasiromaani, joka kertoo nautinnoista. Se sisältää (epä)tavallisen proosan lisäksi esimerkiksi kuvia taideteoksista, piirustuksia ja mainioita listoja: kuumimmat renessanssipojat top 5, hekumallisimmat barokkiasetelmat top 5. Virkistävää ja nautinnollista, varsinkin kun Kaaja on taiteesta kirjoittaessaan aivan suvereeni ja ylivertainen. Taide-esseiden jälkeen tulee surrealistisia keskusteluita, matkakertomuksia, ihmissuhteita ja sitten vielä lisää taidetta. André Maurois'kin toteaa Marcel Proust -elämäkerrassaan, että sekä genetiikassa että kirjallisuudessa risteyttäminen tuo yleensä hyvän tuloksen. Niin Rusetissakin.<br /></p><p>Rusetin kertoja kulkee Turussa ja maailmalla, ja on hieno hahmo: kauneudentajuinen hedonisti ja todella herkästi tunteva tyyppi, joka on samanaikaisesti vähän pöljä, mutta myös aikaansa seuraava ja moraalintuntoinen. Ja hänellä on tosiaan poikkeuksellinen kyky katsoa taidetta ja maailmaa. Ennen kaikkea hän on uskomattoman vapaa: hänellä tuntuu olevan määrättömästi aikaa vietettävänä nautintojen (taide, kahvilat, klubit) parissa, ja aika on suunnilleen harvinaisinta ylellisyyttä mitä nykyään voi osata ajatellakaan. Sen lisäksi hän osaa rikkoa normeja jotenkin hienovaraisella, ei rahtustakaan itsetarkoituksellisella tavalla. Ja hän rakastaa häpeilemättä taidetta ja sivistystä. <br /></p><p>Ilahduin lukiessa
erityisesti siitä, että yksi omista suosikkimuseoesineistäni on päässyt
mukaan! Se on Pariisin keskiaikamuseossa sijaitseva kuuden kuvakudoksen kokonaisuus, joka tunnetaan nimellä Nainen ja yksisarvinen, <i>La dame à la licorne</i>.Se on kudottu siinä vuoden 1500 tienoilla luultavasti Le Visten suvulle ja esittää aisteja ja hyveitä. Kaikkein suurin kudos on enigmaattinen <i>À mon seul désir</i>. Pääsisinpä taas sitä katsomaan! <br /></p><br /><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqbtrjnAGUTgqTyROhPDtZ5DoS642MK3p4ArBMdw69bvdjgwy6DXTK8FXE7f244wIqnSCcN9PV-_xtrg7AZdIvYrvGFXASR6X-iC8VxaUGjv6qV0W5EX1XtgTKibZcto6nNrjrAjdQAkMYTC8Wgz6jZeTY7nwDwFNE9mCnN3p4YrBuRcvjKK7K/s4032/proust.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqbtrjnAGUTgqTyROhPDtZ5DoS642MK3p4ArBMdw69bvdjgwy6DXTK8FXE7f244wIqnSCcN9PV-_xtrg7AZdIvYrvGFXASR6X-iC8VxaUGjv6qV0W5EX1XtgTKibZcto6nNrjrAjdQAkMYTC8Wgz6jZeTY7nwDwFNE9mCnN3p4YrBuRcvjKK7K/s320/proust.JPG" width="240" /></a></div><br />Marcel Proust: <i>Kadonnutta aikaa etsimässä. Swannin tie: Combray.</i> Suom. Pirkko Peltonen ja Helvi Nurminen. Otava 1968 [1913]. 245 sivua.<br /><p></p><p>Toukokuun lopulla tartuin myös klassikoiden klassikkoon eli Marcel Proustin <i>Kadonnutta aikaa etsimässä</i> -romaanisarjan ensimmäiseen osaan. Pitkäänhän tämä on pitänyt lukea, mutta nyt ajankohta jotenkin kannusti poikkeuksellisen paljon: viime talvena tuli kuluneeksi sata vuotta Proustin ennenaikaisesta kuolemasta, joten kaikenlaista tribuuttijulkaisua ja -ohjelmaa ja -lehteä on ilmestynyt. Kuten kuva näyttää, minäkin sain luettavakseni ranskalaisen kirjallisuuslehti Liren erikoisnumeron, ja sen lisäksi luin myös André Maurois'n elämäkerrankin. Itse romaania luin rinnakkain suomeksi ja ranskaksi. Proustilla on hyvin perusteellisen kirjailijan maine, joten ajattelin että lukijakin saa suhtautua hommaansa perusteellisesti!</p><p>Ihan neitseellinen lukukokemus ei ollut, sillä Proustista on mahdotonta olla tietämättä paljon asioita. Tiesin ennalta, että virkkeet ovat megapitkiä ja teksti kuvailee usein muistoja, tunnelmia ja vaikutelmia. Tiesin ennalta, että tässä ensimmäisessä kirjassa on se kuuluisa madeleine-kohtaus. Tiesin ennalta porvarillisen Combrayn miljöön. Nämä kaikki myös löytyivät kirjasta, madeleine-kohtakin tulee jo kirjan alkupuolella, kun teen ja leivoksen maun vaikutuksesta kertojan valtaa yllättävä, väkevä ilo, jota hän jää erittelemään.<i> Menneisyys kätkeytyy älymme alueen ja älymme toimintakentän ulkopuolelle, johonkin konkreettiseen kappaleeseen (aistimukseen jonka tämä konkreettinen kappale kykenisi antamaan meille), jota me emme osaa aavistaa</i>. Lopulta muisto kirkastuu, ja kertoja muistaa Léonie-tädin antaman madeleine-leivoksen maun sunnuntaiaamuisin Combrayn talossa.</p><p>Tässä romaanisarjan ensimmäisessä osassa tutustutaan myös moniin legendaarisiin romaanihenkilöihin kuten herra Swann, Gilberte ja mainittu Léonie-täti, mutta pääosaa näyttelee kertojan tajunta: kirja alkaa siitä, kun hän muistelee Combrayn aikoja, surullisia ja unettomia iltoja, ja seuloo muistinsa uumenista esiin näitä muistoja, vaikutelmia ja tunnelmia. Juonta ei varsinaisesti ole, joten tiivistahtisempaan kerrontaan totutettu nykylukija saa tuon tuosta patistella itseään keskittymään ja pitämään valtavan pitkän ja laajan kokonaisuuden kerrallaan hyppysissä. Koko ajan vastaan tulee kuitenkin helmiä eli pysäyttävän hienoja kuvauksia paikoista, ihmisistä ja vaikutelmista.<br /></p><p><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFAiPO-gRd_-A2rtN-BU_PwJPa2s2SFnWSZdBRrntKr0B1BhRVdU7Pczekj1H62xfQyLm-JvmzrZ-hnevYd26PS4lcLlw6Hrueq7H5K6vR3KossvFfpJBBpMsW8mtIfhy42t1Lm4WVtb0yRarXIIIlQ5nBiOvW7NZbPXkEjKOPrb8-cc6Gd61t/s4032/katsokaa%20kun%20tanssimme.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFAiPO-gRd_-A2rtN-BU_PwJPa2s2SFnWSZdBRrntKr0B1BhRVdU7Pczekj1H62xfQyLm-JvmzrZ-hnevYd26PS4lcLlw6Hrueq7H5K6vR3KossvFfpJBBpMsW8mtIfhy42t1Lm4WVtb0yRarXIIIlQ5nBiOvW7NZbPXkEjKOPrb8-cc6Gd61t/s320/katsokaa%20kun%20tanssimme.JPG" width="240" /></a></div><p><br />Leïla Slimani: <i>Katsokaa kun tanssimme. </i>Suom. Sampsa Peltonen. WSOY 2023. <br /></p><p><i>Katsokaa kun tanssimme</i> on toinen osa Leïla Slimanin perhesaagaan, joka alkoi toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan sijoittuvalla romaanilla <i>Toisten maa</i>. Siinä seurattiin elsassilaisen Mathilden ja marokkolaisen Aminen yhteiselämän alkua karulla marokkolaisella maatilalla Meknèsissä. Tässä toisessa osassa eletään 60- ja 70-lukujen taitetta ja näkökulma on osin siirtynyt seuraavaan sukupolveen. Mathilden ja Aminen tytär Aïcha opiskelee Strasbourgissa lääketiedettä ja päätyy siis todistamaan toukokuun 1968 kuohuntaa, mutta hän on kuitenkin toisenlaisen kulttuurin kasvatti ja hänellä on edessään omat kulttuurivallankumouksensa. Poika Selim ajautuu länsimaisten hippien pariin Essaouiraan. Aminen siskon Selman tytär Sabah yrittää pärjätä sisäoppilaitoksessa. (Tuliko paljon nimiä? Niitä tässä perhesaagassa kyllä piisaa. Onneksi alussa on tuiki tarpeellinen henkilöluettelo ja samalla pieni kertaus ensimmäisen osan tapahtumista.)<br /></p><p>Kaikki Belhajin perheen jäsenet yrittävät omalla tavallaan löytää itselleen sopivan elämän, sukkuloida idealismin ja kompromissien välillä. Arjen ja elämän taustalla on Marokon poliittinen tilanne. Kuningas Hassan II pitää maata lujassa otteessa. Lyijyvuosinakin tunnettu ajanjakso ei vielä vaikuta Belhajien elämään, sillä he eivät ole mitään poliittisesti aktiivisia toisinajattelijoita, mutta Slimani on ujuttanut kirjan loppupuolelle sellaisia vihjeitä tulevista tapahtumista, että lukijaa alkaa huolettaa. Aïchan puoliso Mehdi on menestynyt ministeriön virkamies, minkälainen kohtalo häntä mahtaa odottaa? Amine on omin käsin ja raskaan, päämäärätietoisen raadannan avulla saanut tilansa kukoistamaan, mutta huolet ja pelot eivät hellitä millään.</p><p>Hieno saaga, ja Slimani pitää henkilögalleriansa ja eri suuntiin rönsyilevät tarinat todella hyvin hallussa. Lukijaa jännittää koko Belhajin perheen ja tilan puolesta.<br /></p><p><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEji6D7kNy8-4El2J88hpyuj1YP3CxjrmXgc11sd7lo6ZHRan6O9ShAsMHXgjJVVY_F6lquLrX__UT1eidh2xjEOKdYkgjoTu8n_2DvYeWHawN88S33So6Uf8_zuq-SJj02Dmur2t3qTbxyev_GEnfnn80t3jkUfC3XuUlg05Ulu2XrMppvZ3qko/s4032/au%20revoir%20tristesse.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEji6D7kNy8-4El2J88hpyuj1YP3CxjrmXgc11sd7lo6ZHRan6O9ShAsMHXgjJVVY_F6lquLrX__UT1eidh2xjEOKdYkgjoTu8n_2DvYeWHawN88S33So6Uf8_zuq-SJj02Dmur2t3qTbxyev_GEnfnn80t3jkUfC3XuUlg05Ulu2XrMppvZ3qko/s320/au%20revoir%20tristesse.JPG" width="240" /></a></div><br />Viv Groskop: <i>Au revoir, tristesse!</i> Suomentanut Ulla Lempinen. Atena 2021. 302 sivua.<p></p><p>Täydellinen juhannuskirja, jota lukea vapaapäivänä riippumatossa – ei-akateemisia kirjallisuusesseitä ranskalaisista romaaniklassikoista, siitä, millaisia elämänohjeita niistä voisi ammentaa, ja siitä, mistä näissä klassikoissa oikein on kyse. (En tiedä mitään hauskempaa!) Luin pari vuotta sitten Groskopin edellisen kirjan venäläisestä kirjallisuudesta ja nautin senkin joka rivistä! Tähän ranskalaista kirjallisuutta käsittelevään kirjaan Groskop on valinnut kokoelman kirjoja, jotka ovat tehneet häneen suuren vaikutuksen joko nuorena tai hieman vanhempana, joten hän samalla alussa pahoittelee, että valikoima on aika miesvoittoinen. Se on silti ihan realistinen otos nk. kaanonista, nykykirjallisuuden lista olisikin toisennäköinen. Valinnan tekeminen on varmasti ollut vaikeaa! En itsekään tiedä, millaiseen valikoimaan päätyisin jos saisin haasteeksi esitellä tusinan verran ranskalaisia kirjoja ja laatia niistä jotakin elämänoppien kokoelmaa, kuten Groskop tässä tekee.<br /></p><p>No, kuitenkin. Tämä oli mainio kirja! Sabluuna on sama kuin edellisessä kirjassa, eli yksi luku käsittelee yhtä kirjaa ja sen "oppeja", ja luvut on nimetty mainioon humoristiseen tyyliin:<i> Itsepetos on varmin tie kärsimykseen: Choderlos de Laclos'n Vaarallisia suhteita. (Tai: Älä käytä alastonta rakastajaasi kirjoitusalustana.)</i> Olin luullut lukeneeni ranskalaisia klassikoita aika kattavasti, mutta tästä kahdentoista kirjan valikoimasta vain seitsemän oli ennalta tuttuja (ja sen Proustin ensimmäisen romaanin luin tosiaan vasta pari viikkoa sitten). Suosittelen Groskopin molempia kirjoja lämpimästi kaikille, jotka tahtovat raikkaan näkökulman klassikkokirjallisuuteen!<br /></p><p></p><p></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-44660766451394614032023-05-10T14:56:00.001+03:002023-05-10T14:56:21.716+03:00Ia Genberg: Yksityiskohdat<p>Sunnuntai-iltana lukupiiri kokoontui keskustelemaan Ia Genbergin tiiviistä ja mietteliäästä romaanista <i>Yksityiskohdat</i>. Se onkin ajankohtainen kirja, sillä Genberg on tulossa parin päivän päästä eli tulevana lauantaina <a href="https://helsinki-lit.fi/">Helsinki Lit</a> -käännöskirjallisuustapahtumaan keskustelemaan teoksestaan haastattelija Katja Kallion kanssa! <i>Yksityiskohdat</i> on Genbergin (s. 1967) neljäs teos ja ensimmäinen suomennos. Se voitti Ruotsin arvostetuimman Augustprisetin viime vuonna. Suomennoskin on ehtinyt kerätä kehuja, ja kuoroon on helppo yhtyä! Tässä on upeasti kirjoitettu teos.<br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyHiC62IRAWO1msZe2_sMVbYZOeWzVxjXpRJLKhhAUueE9wvpzppmy4humj8w7wwI4aCO_ShHBlS8VUPY4_wVSgRqkZYMJgMsfAD9o7ti8-6rpXFjuZexHSPMTmG9w922aqU4jiLWiV4kq0Knve_WQvQBhTY9mHNmH_0FhIG1Toyg_7ULVzw/s4032/genberg%20yksityiskohdat.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyHiC62IRAWO1msZe2_sMVbYZOeWzVxjXpRJLKhhAUueE9wvpzppmy4humj8w7wwI4aCO_ShHBlS8VUPY4_wVSgRqkZYMJgMsfAD9o7ti8-6rpXFjuZexHSPMTmG9w922aqU4jiLWiV4kq0Knve_WQvQBhTY9mHNmH_0FhIG1Toyg_7ULVzw/w300-h400/genberg%20yksityiskohdat.JPG" width="300" /></a></div><br /><p>Kirja koostuu neljästä luvusta tai esseestä tai ihmisestä: Johanna,
Niki, Alejandro ja Birgitte. He kaikki ovat joskus, kukin oikeastaan
vuorollaan, olleet osa kertojan elämää. Muistot heistä tulevat ja
menevät sillä tavalla kuin muistot nyt tulevat: tunnemuistoina,
välähdyksinä, näkyinä, tuoksuina. (Niin, yksityiskohtina.) Sillä tavalla
muistot käsittääkseni oikeastikin syntyvät ja pysyvät: ne tallentuvat
aivoissa hermosolujen välisiin yhteyksiin, tai yhteyksiksi. Syntyy uusia
synapseja, ja ne saattavat pysyä aivan uskomattoman, itsepintaisen
pitkään..</p><p>Nämä neljä ihmistä ovat jättäneet itsensä muotoiset
jäljet kertojan elämään. Elämä koostuu hetkistä ja ihmisistä, joita
kohdataan, ja Genbergiä luettuaan on vaikea enää sanoa, että jokin
ihmissuhde on päättynyt. Päätyttyäänkin ne nimittäin jäävät elämään
ihmisen muistoihin. Äkkiarvaamatta päättynyt suhde Johannaan;
tasapainoton ja arvaamaton, mutta jotenkin karismaattinen Niki; nopeasti
leimahtanut suhde Alejandroon ("juuri kun kaipasin hirmumyrskyä,
sellainen tulikin"); ahdistuksen alle puristunut Birgitte. Kuten Antti
Majander Hesarin <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009442206.html">arvostelussa</a>
tiivistää: koostumme toisista ihmisistä kuin palapeli, joka pysyy iäti
keskeneräisenä kamarin lattialla satunnaisten kävijöiden jaloissa.</p><p>Yksityiskohdat
oli upea kirja sekä kokonaisuutena että yksittäisinä virkkeinä, ja
suomentaja Jaana Nikula on rakentanut ne virkkeet aivan uskomattoman
taidokkaasti suomeksi: pitkistä, assosiatiivisista ketjuista päädytään
taitaviin kiteytyksiin. Kertojan katse tarkentuu muistoissa ja
ihmissuhteissa koko ajan nimittäin sellaisiin yksityiskohtiin, joita
hän kuvaa kauniilla tarkkuudella. Varsinkin kipeitä asioita kuvatessaan
hän saa lukijan pidättämään hengitystään.</p><i>Birgitte
ei kai koskaan muistellut tapausta, päivisin. Kului kolmekymmentä
vuotta ennen kuin hän kertoi sattuneesta, ja silloinkin vain yhdelle
ihmiselle, ja hän luultavasti huomasi, ettei tapahtunut ollut enää
pelkkä "tapaus" mielen pohjalla vaan pikemminkin väri tai fraktaali, ei
edes varsinainen muisto vaan paikka josta muistot kumpusivat, varjo joka
oli päivittäin heijastellut hänen elämäänsä. Sillä tavoin kai
yksittäiset tapahtumat vaikuttavat, kapseloituvat myrkkyineen, joita ne
sitten pikkuhiljaa valuttavat mieleen.</i><p></p><p>Kirjan tiedot</p><p>Ia Genberg: Yksityiskohdat. Suomentanut Jaana Nikula. Johnny Kniga 2023, 160 sivua.<br /></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-52225886803890791582023-05-07T18:08:00.006+03:002023-05-12T16:02:48.858+03:00Alkuvuodesta luettuja<p>Kirjojen lukeminen on usein paljon hauskempaa kuin niistä kirjoittaminen. Kun yksi kirja päättyy, tekee mieli heti aloittaa seuraava, ja saattaa käydä niin kuin minulle on taas käynyt, että bloggaamattomien kirjojen jono venyy venymistään eikä jää aikaa miettiä mitään muistiinpanojen kirjoittamista. Korjataan taas tilannetta hieman! Tässä postauksessa siis muistiinpanot kolmesta viime viikkoina luetusta kirjasta. (Ne ovat Jevhenija Kuznjetsovan <i>Kysykää Mialta</i>, Amia Srinivasanin <i>Halun politiikka</i> ja Ralph Ellisonin <i>Näkymätön mies</i>.)<br /></p><p>Ensimmäiseksi ukrainalaisen kirjailija, kääntäjä ja tutkijatohtori Jevhenija Kuznjetsovan teos <i>Kysykää Mialta</i>, joka oli viime vuonna EU:n kirjallisuuspalkintoehdokkaana (palkinto meni georgialaiselle Iva Pezuashvilille). Maailman katseet ovat ikävä kyllä yhä kiinni Ukrainassa, ja Venäjän hyökkäyksen tuhoista uutisoinnin lisäksi moni tahtoo tutustua maan kulttuuriin ja kirjallisuuteen. Se tuntuu todella, todella tärkeältä erityisesti siksi, että Venäjän tavoitteena ei selvästi ole vain valloittaa maata ja sen asukkaita, vaan tuhota ukrainalainen kulttuuri ja identiteetti. Käsittämätöntä pahuutta.</p><p><i>Kysykää Mialta</i> on tarina persoonallisista naisista, sukupolvien ketjusta ja kotipaikasta. <i>Jokaisella elävällä olennolla on oikeus turvapaikkaan</i>, kuuluu ennen Venäjän hyökkäystä kirjoitettu aloituslause. Isoäiti Teodoran talo tsehovilaisesti villiintyneine puutarhoineen on aina tarjonnut kodin, turvallisen hengähdyspaikan, "luusereiden turvapaikan" kuten tytöt taloa kuvailevat, jossa on ollut tilaa kaikille ihmisille ja kaikille murheille. Kesän alussa lapsenlapset Mia ja Lilia saapuvat taloon: <i>Turvapaikka oli rakennus, jossa oli valtavat epäsuhtaiset ikkunat, kulunut lattia ja laho terassi, ja se oli kokonaan pensaiden, vadelman, karhunvatukan, humalan, korkeiden poppeleiden, koivujen, villiluumujen ja omena- ja päärynäpuiden peitossa.</i> Kesän mittaan paikalle tulee muitakin: viimeisillään raskaana oleva serkku Marta, Mian ja Lilian äiti Maria, ja lopulta liuta erilaisia ihmisiä – entisiä ja nykyisiä kumppaneita, lapsia ja aikuisia. <i>Talon vetovoiman säde oli melkein viisituhatta kilometriä</i>, sillä Marta tulee paikalle Intiasta asti.<br /></p><p>Paljon ei yhden kesän aikana ehdi tapahtua noinniinkuin juonen puolella, mutta tässä kirjassa juonen sijaan tärkeämpiä ovatkin henkilöt (ja keskustelut!). Elämä on ennustamaton ja arvaamaton juttu, ja ratkottavia ongelmia riittää, aina muratin kitkemisestä suuriin elämänvalintoihin asti. Jotain valintoja ja päätöksiä on tehtävä, mutta monet niistä vaativat kypsyttelyaikaa ja verkkaasti rivien välissä eteneviä keskusteluita. Kesän mittaan villiintyneessä puutarhassa kypsyy kuitenkin monenlaista uutta.<br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzZN3a0r-7LMHQhBpPsDOqKoOfYeOvc_arQ6op04sjmh--nDVt6IP7_e9G_sJRj5cNYY7K0WaCV7o5nafxn2W5F7x_XZf58mLXLlsLWN2BRdWQBYFF-ARR5ON7rblEMK_ZeLHxVZSu-bYJ4POiyFPEgCfoWuEv6IKTrPr5LWQahuPKuG8cVQ/s4032/kysyk%C3%A4%C3%A4%20mialta.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzZN3a0r-7LMHQhBpPsDOqKoOfYeOvc_arQ6op04sjmh--nDVt6IP7_e9G_sJRj5cNYY7K0WaCV7o5nafxn2W5F7x_XZf58mLXLlsLWN2BRdWQBYFF-ARR5ON7rblEMK_ZeLHxVZSu-bYJ4POiyFPEgCfoWuEv6IKTrPr5LWQahuPKuG8cVQ/s320/kysyk%C3%A4%C3%A4%20mialta.JPG" width="240" /></a></div><br /><p></p><p>Kirjan tiedot</p><p>Jevhenija Kuznjetsova: Kysykää Mialta (suomentanut Eero Balk). Aula & Co 2022, 217 sivua.</p><p> Sauraavaksi Amia Srinivasanin <i>Halun politiikka – 2020-luvun feminismi</i>, joka tarkastelee muutamia seksuaalisuuteen, haluun ja seksiin liittyviä kysymyksiä. Kirja jakautuu kuuteen esseemäiseen lukuun, ja luvut käsittelevät esimerkiksi nk. incel-miehiä, pornoa, opiskelijoiden ja opettajien välisiä suhteita, kapitalismia ja pakkovaltaa. </p><p>Srinivasan toimii Oxfordin yliopistossa yhteiskuntatutkimuksen ja politiikan tutkimuksen professorina, joten kirjassakin analyyttinen katse suuntautuu rakenteisiin ja yhteiskunnallisiin hierarkioihin. Heti kirjan avaavassa incel-miehiä käsittelevässä luvussa Srinivasan tarkastelee sitä, miten näiden miesten näkemysten ja puheenvuorojen nojalla on nähtävissä, että heidän kokemansa viha ja katkeruus syntyy siitä, että miehet kokevat oman seksuaalisen statuksensa matalaksi. Miehet ikäänkuin asettuvat vastustamaan "seksuaalisia markkinoita", joilla näkevät itsensä häviäjinä, mutta samalla sitovat itsensä ja muut tiukasti tähän samaan statushierarkian ja markkinoiden ajatukseen. Srinivasan osoittaa ajatusmallin taustalle erilaisia tunnistettavia patologioita: ensinnäkin uusliberalismin patologia, jossa koko ajan lisää
elämänalueita sulautetaan markkinalogiikan piiriin ja toiseksi patriarkaatin
patologia, joka on kapitalistisissa yhteiskunnissa pyrkinyt näkemään
naiset ja kodin turvasatamana, johon paeta markkinoiden melskeitä, ja
vapaasti saatavilla olevan hoivan ja rakkauden lähteitä. Yksi kirjan myöhemmistä luvuista on myös nimeltään "Oikeus seksiin", ja otsikko onkin oma kiinnostava kysymyksensä. Minkälainen oikeus? Kenellä? Kenen velvollisuus ?<br /></p><p> Kiinnostavaa on se koko Srinivasanin kuvaama psykoseksuaalinen järjestelmä ja se, miten kulttuuri (sis. myös pornokuvaston) muovaa haluja ja niiden ilmaisun tapoja. Lisäksi Srinivasanin katse tarkastelee viimeisessä kapitalismia ja pakkovaltaa käsittelevässä luvussa sitä, miten feminismi on tähän mennessä pyrkinyt lisäämään tasa-arvoa ja inhimillistä hyvinvointia pitkälti lähinnä keinoilla, jotka silti nojaavat kapitalistiseen ja patriarkaaliseen oikeusjärjestelmään (Srinivasan kutsuu sitä rangaistusfeminismiksi). Kun järjestelmä on rakentunut puolustamaan valkoisten ja valtaapitävien, jotain omistavien ihmisten oikeuksia, sen puitteissa on hankala saada eriarvoisuutta supistumaan. (Tämä on suomalaisestakin näkökulmasta olennainen perspektiivi, kun ajattelee ammatillisen koulutuksen tilaa tai jengiytymistä.) Intersektionaalisen feminismin perspektiivi tulee esiin esimerkiksi tässä muistiin kirjaamassani katkelmassa:<br /></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Taloudelliset
suhteet olisi uudelleenjärjesteltävä niin, että selviytymiseen
liittyvät rikokset – ruoan varastaminen, rajojen ylittäminen,
kodittomuus – kävisivät tarpeettomiksi. (George Floyd surmattiin hänen
yritettyään maksaa savukkeita väärennetyllä setelillä. Hän oli äskettäin
menettänyt työnsä.) Sen vuoksi olisi kehitettävä sosiaalisia ja
poliittisia ratkaisuja sellaisten tarpeiden tyydyttämiseksi, jotka
täyttämättöminä aiheuttavat yksilöiden välistä väkivaltaa: edulliset
asunnot, terveydenhoito, koulutus ja lastenhoito, kunnolliset työpaikat
demokraattisesti toimivilla työpaikoilla, taattu perustulo, paikallinen
ja demokraattinen julkisten varojen käytön ja käyttötarkoitusten
valvonta, vapaa-ajan viettoon ja kokoontumiseen soveltuvat tilat, puhdas
ilma ja vesi.</i></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijL7JBY2hxXUsdHjYZ5ql2bz7ifKu-bUmAmlj-w-oFHcOJPgHGK4hynvPwOwIhC_of0VOVT3kVWEJkAPg2rSk3mPtWsL6W3_8q_S9jxUOuJ_J88Gr5Otk8nxtFkH821vwnuf9_RvdvMlTEbTmwD2myZe4oSrB23i6JNgg3NIaVlI0aL4wFFw/s4032/halun%20politiikka.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijL7JBY2hxXUsdHjYZ5ql2bz7ifKu-bUmAmlj-w-oFHcOJPgHGK4hynvPwOwIhC_of0VOVT3kVWEJkAPg2rSk3mPtWsL6W3_8q_S9jxUOuJ_J88Gr5Otk8nxtFkH821vwnuf9_RvdvMlTEbTmwD2myZe4oSrB23i6JNgg3NIaVlI0aL4wFFw/s320/halun%20politiikka.JPG" width="240" /></a></div><br /><p></p><p>Kirjan tiedot</p><p>Amia Srinivasan: <i>Halun politiikka – 2020-luvun feminismi</i>. Suomentanut Laura Lahdensuu. Gummerus 2022. 344 sivua.</p><p>Viimeisenä vielä jokunen viikko sitten luettu lukupiirikirja eli Ralph Ellisonin vuonna 1952 ilmestynyt <i>Näkymätön mies</i> (suom. Jouko Linturi). Olen osallistunut kuluneen talven aikana klassikkolukupiiriin, jossa on yritetty lukea ilmeisten klassikoiden (Thomas Mannin <i>Taikavuori</i>) lisäksi tällaisia unohdettuja klassikoita, ja Näkymätön mies poimittiin lukemistoon jostakin toisesta klassikkolistauksesta. Se palkittiin aikanaan yhdysvaltalaisella The National Book Awardilla.<br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLF76N5RwgAatQSWwd28eeetZMz0zcURYrPqzjwecVisV6cSE8THshzqpdE-elgM8_PSrWpNQl04i1UI_ZnYSZ-y32IjLFVMrbW7ukhw6Tj14lFWbXNSmj3VInvys5UgkQvzvh_oj4u2_A3ZnR_9OzcYyVbk61ohbBrVWnfaUH7elxSto9uw/s4032/n%C3%A4kym%C3%A4t%C3%B6n%20mies.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLF76N5RwgAatQSWwd28eeetZMz0zcURYrPqzjwecVisV6cSE8THshzqpdE-elgM8_PSrWpNQl04i1UI_ZnYSZ-y32IjLFVMrbW7ukhw6Tj14lFWbXNSmj3VInvys5UgkQvzvh_oj4u2_A3ZnR_9OzcYyVbk61ohbBrVWnfaUH7elxSto9uw/s320/n%C3%A4kym%C3%A4t%C3%B6n%20mies.JPG" width="240" /></a></div><p>Päähenkilö, näkymätön (ja nimettömäksi jäävä) mies, on kirjan alussa stipendillä opiskeleva lahjakas nuori musta mies jossain siellä 1930- ja 1940-lukujen Yhdysvalloissa. Kirja on hurja kuvaus siitä, miten elämä kuljettaa hänet New Yorkiin, maalitehtaalta Harlemiin ja keskelle kiihkeää kansalaisoikeuskamppailua. Itse tarinan rinnalle nousee kuitenkin myös sen kieli ja kerronnan tapa: se on jotenkin surrealistinen, täynnä vertauskuvia ja tajunnanvirtamaisia katkelmia. Taideproosaa ja tarinaansa suurempi teos.</p><p>Tarina on eräällä tavalla myös kasvukertomus; päähenkilö kasvaa ja muuttuu jokseenkin naiivista opiskelijasta kansalaisoikeusliikehdinnän johtohahmoksi. Käännekohtana toimii erään vanhan pariskunnan häätö, jota hän joutuu todistamaan. Mies tulee yllyttäneeksi muut vastarintaan pääoman ja valtakoneiston edustajia vastaan, ja samalla sulautuu yhteen pariskunnan ja koko ihmisryhmän kanssa: <i>Olisin halunnut lähteä tieheni, mutta en millään kehdannut lähteä; minusta oli äkkiä tulossa niin likeisesti osallinen tähän kaikkeen etten voinut lähteä.</i> Hän katselee pariskunnan elämästä kertovia tavaroita (mm. orjan vapautuskirja) <i>ja tuntui kuin minulta olisi paraikaa riistetty jotakin tuskallista mutta kuitenkin kallisarvoista, jonka menettäminen oli minulle sietämätöntä, jotakin jonka menetys järkytti olotilaani niin kuin minulta olisi vedetty pois mätä hammas, jonka särkyä olisin mieluummin sietänyt vaikka kuinka kauan kuin antautunut alttiiksi poisvetämisen tuottamalle lyhyelle tuskanpurkaukselle.</i></p><p></p><p>Kirja käsittelee monenlaista valtaa: yhteiskunnallisia valtarakenteita ja kansalaisoikeuksia, mutta myös sitä, miten helposti vallankäyttäjän omat intressit nousevat kilpailemaan julkilausuttujen ja jalojen intressien kanssa. Kirjan alussa opinahjon rehtori Bledsoe kantaa enemmän huolta omasta maineestaan ja asemastaan kuin opiskelijoiden tulevaisuudesta; New Yorkissa Veljeskunnan johtohahmot kamppailevat keskenään vallasta ja kaikenlaiset tavoitteet ja intressit sekoittuvat keskenään.</p><p>Kirjan loppu on aika enigmaattinen ja vaikuttava, ja kertoja-päähenkilön on itsekin vaikea oikeasti nähdä itseään toisten odotuksilta ja mielikuvilta.<br /></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Kun eräänä kevätaamuna olin matkalla töihin, laskin että minua tervehti viisikymmentä tuntematonta ihmistä, ja aloin tajuta että minussa oli kaksi minuutta: entinen minäni joka nukkui muutamian tunnin yössä ja uneksi jsoskus isoisästäni ja Bledsoesta ja Marysta, minä joka lensin siivittä ja syöksyin alas huimaavista korkeuksista, ja uusi julkinen minäni joka puhui veljeskunnan puolesta ja alkoi nousta niin paljon tärkeämmäksi kuin tuo toinen että tunsin juoksevani kilpaa oman itseni kanssa.</i><br /></p><p>Kirjan tiedot</p><p>Ralph Ellison: Näkymätön mies. Suomentanut Jouko Linturi. Tammi 1969. 528 sivua.<br /></p><p></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-86952621056027737722023-04-28T14:55:00.002+03:002023-05-07T13:56:26.288+03:00George Orwell: Puilla paljailla<p><span><i>Kevään saapuessa Pariisiin tuntee nöyrinkin kuolevainen asuvansa paratiisissa</i>, kirjoitti Henry Miller. Ah, Pariisi ja kevät. Itsekin astuin koko kaupunkiin ensimmäistä kertaa juuri maaliskuussa. Kevät tuoksuu kaikkialla mukavalta (vaikka suuri osa siitä oikeasti johtuu siitä, että routa sulaa ja kaikki maaperän humuksen hajoamis- ja mätänemisprosessit pääsevät taas käyntiin), mutta Pariisissa on silti jotain selittämätöntä ihanuusekstraa juuri keväällä. On lämmintä mutta ei tukalan kuuma, kirsikkapuut kukkivat, tekee mieli istua kahvilaan lukemaan sanomalehtiä ja katselemaan katujen vilinää.</span></p><p><span>Millerin aikalainen George Orwell on kokenut Pariisin hieman toisin! Luin juuri Orwellin kiinnostavan päiväkirjamaisen kirjan <i>Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa</i>. Se onkin Orwellin esikoisteos, julkaistu vuonna 1933, ja perustuu otsikon mukaisesti Orwellin rahattomaan elämään molemmissa kaupungeissa 1920-luvun lopulla. Pariisissa eli taiteen ja boheemin elämän kaupungissa asui samoihin aikoihin tietenkin paljon muitakin rahattomia englanninkielisiä taiteilijoita, vaikkapa nyt Hemingway ensimmäisen vaimonsa kanssa, Ezra Pound, Gertrude Stein, F. Scott Fitzgerald, James Joyce ja monet muut. Hemingwaynkin ruokabudjetti oli usein laihanlainen: </span><i>useimmilla novellieni henkilöillä oli valtava ruokahalu ja suuri
kiinnostus hyvään ruokaan ja -- enimmät heistä olivat ryypyn kipeitä.</i></p><p>Rahattomuus ja Pariisi siis yhdistää muita taiteilijoita ja Orwellia, mutta eroja tosiaan on. Orwell (oikealta nimeltään Eric Arthur Blair) oli käynyt arvostettuja sisäoppilaitoksia ja valmistunut Eton Collegesta, ja valmistuttuaan ollut isänsä lailla töissä Etelä-Aasiassa siirtomaavirkamiehenä. Hän kuitenkin irtisanoutui niistä töistä ja palasi Eurooppaan. Vuonna 1928 hän muutti Pariisiin tarkoituksenaan ei taiteilla tai viettää boheemin yläluokkaista elämää, vaan tutustua kaupunkiin ja köyhälistön elämään. Heti kirjan alussa hän kuvailee hyvin kansanomaista asuinkatuaan ja kertoo vastoinkäymisistä, joiden päätteeksi joutuu aivan puille paljaille: hän sairastuu ja vähätkin rahat varastetaan. Kaikkein absoluuttisin rahattomuuden kausi kestää tuolloin kolmisen viikkoa, ja hän tietää voivansa hetkenä minä hyvänsä lähettää sähkösanoman kotipuoleen ja pyytää rahaa, mutta jonkinlainen vaikeasti määriteltävä häpeän tunne estää. Niinpä hän alkaa elättää itsensä raskailla ja hyvin huonosti palkatuilla tiskarin ja <i>plongeurin</i> hommilla (luulen kyllä että osittain rahattoman elämän motiivina on ollut halu kerätä materiaalia ja kokemusta köyhälistön elämästä).</p><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDil30tBV3VIZCTtcCiY8fcH2_pO0CjEtuj7dp49BIX-XdyKZqEFS8ItSVxFJoRihRB6m34_3bpMEoj_RuFJDw2mH6Y4pqObRyjqZpKDJRBd-MvQ1UEnWy6mDgMnkunqSzTcvkmis-7XfJRKQNRUaa3cWU-otMEo_hyfLqqD9b38oAsOMc5A/s4032/puilla%20paljailla.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDil30tBV3VIZCTtcCiY8fcH2_pO0CjEtuj7dp49BIX-XdyKZqEFS8ItSVxFJoRihRB6m34_3bpMEoj_RuFJDw2mH6Y4pqObRyjqZpKDJRBd-MvQ1UEnWy6mDgMnkunqSzTcvkmis-7XfJRKQNRUaa3cWU-otMEo_hyfLqqD9b38oAsOMc5A/s320/puilla%20paljailla.JPG" width="240" /></a></div><p></p><p><i>Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa</i> on tosiaan
päiväkirjamaista kuvausta köyhyydestä ja loputtomasta raatamisesta.
Rahattomuuden vuoksi kaikki on hankalaa, vaatteita pitää pantata ja koko
ajan laskea ja miettiä mihin rahat riittävät ja mistä jää puute. Jotain
arkea vaikeuttavaa säätöä on koko ajan meneillään – sehän pätee kyllä
köyhyyteen edelleenkin. Hänen elinpiiriinsä kuuluu samassa jamassa
olevien kiertolaisten ja mierolaisten kavalkadi, ja erityisesti
venäläisen Boriksen kanssa he sinnittelevät yhdessä työpäivästä ja
-paikasta toiseen. Työ Hotel X:n keittiössä on yhtä loputonta raatamista
– <i>työ hotellissa opetti minulle unen todellisen arvon samalla tavalla kuin nälän näkeminen oli opettanut minulle ruoan arvon</i>
– mutta kun Boris hankkii heille työpaikan viimein avautuvasta auberge
de Jehan Cottardista, entinen paikka alkaa vaikuttaa lomanvietolta.</p>Enimmäkseen kirjassa seurataan kirjoittajan selviytymistä arjesta, kuvaillaan hänen kohtaamiaan ihmisiä tai tiskarin tai <i>plongeurin</i>
töitä tai sitä täydellistä, hurjaa iloa kun väsyneet ihmiset pääsevät
hetkeksi irroittelemaan ja juopumaan. Sen lisäksi Orwell kirjassa jo
pohtii esimerkiksi <i>plongeurin</i> työn yhteiskunnallista merkitystä
ja sitä, miten väsymys ja puute vaikuttavat ihmisen (käytös)tapoihin ja ihmiseen syvemminkin.
Myöhemmät Orwellin kirjat ovat yhteiskunnallisen kirjallisuuden
klassikoita, mutta tinkimätön yhteiskunnallinen ajattelu näkyy jo tästä
ensimmäisestä lähtien.<p>Pariisin jälkeen Orwell siirtyy Lontooseen ja miljöö vaihtuu ravintoloiden hikisistä keittiöistä kiertolaisten yömajoihin. Orwell listaa paikat, joista saa vähävarainen tai varatonkin majapaikan, kuvaa niiden varsin spartalaisia mukavuuksia ja kodittomien kulkurien elämää. Hän myös kuvaa sitä, miten hyväosaiset kaupunkilaiset tai ylipäätään ne, jotka ovat onnistuneet jollakin lailla kiinnittymään järjestäytyneeseen yhteiskuntaan, noteeraavat kulkurit ja kodittomat lähinnä kauhukertomuksissa.<br /></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Kun muistaa, että kulkuri on vain työtön ihminen, jonka laki pakottaa kiertolaiseksi, hirviö-kulkuri katoaa. En tietenkään väitä, että kulkureista useimmilla olisi ihanteellinen luonne; sanon vain, että he ovat todellisia ihmisolentoja ja että jos he ovat muita ihmisiä huonompia, se ei ole heidän elämäntapansa syy vaan seuraus.</i><br /></p><p>Kirjastossa <i>Puilla paljailla</i> on luokiteltu kertomakirjallisuuteen eli romaanien sekaan luokkaan 84.2, ja kertomushan se on. Minkälainen mahtaa olla luokka 80, kaunokirjalliset sekasisältöiset teokset? Jaa'a. Joka tapauksessa kirjallaan Orwell tahtoo <i>vain sanoa, että tällainen maailma odottaa, jos rahat loppuvat</i>.<br /></p><p>Kirjan tiedot</p><p>George Orwell: Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa. Suomentanut Jukka Kemppinen. WSOY 1985, 209 sivua.<br /></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-31590560705328213502023-04-19T14:44:00.004+03:002023-04-21T10:06:43.099+03:00Tommi Liimatta: Hautajaiskengät<p>Lukupiirissä luettiin Tommi Liimatan parin vuoden takainen romaani <i>Hautajaiskengät</i>. Sukellus eteläisen Suomen kaupunkilaisnaisen elämästä pohjoisen syrjäseudun miesten pariin! Mukava sukellus se oli, ja muistutti taas kirjallisuuden samaistumisasioista: toiset kirjat ovat ikkunoita, joista näkee oman todellisuutensa ulkopuolelle, ja toiset kirjat ovat peilejä, joista voi katsella itseään. <i>Hautajaiskengät</i> oli tämän jaottelun mukaan minulle ikkuna.</p><p><i>Hautajaiskenkien</i> kertoja on kaupunkilaistunut Kainuun syrjäseutujen mies Arno, jonka kaupunkilaistuminen on jäänyt kyllä pintakerrokseen – mies kaipaa usein takaisin kasvukeskusten ulkopuolisen maailman mielenmaisemaan, ja kirja rakentuukin kahdeksasta kesästä, joina mies palaa enonsa ja muiden sukulaisten luo. Kaupunkiin jäävät vaimo ja pieni lapsi, ja ikuisesti roikkumaan jäänyt gradu hautajaistavoista.</p><p>Arnon ja tämän Risto-enon ystävyys tuntuu mutkattomalta, ja miehet ovat helposti samalla aaltopituudella. Viinapulloja hankitaan ja tyhjennetään yksissä tuumin. Maailman asioista, menneistä ja nykyisistä, turistaan omaleimaisella kainuulaisnuotilla – minun piti kuvitella tuntemani pohjoissavolainen ihminen puhumaan kirjan henkilöiden äänellä, jotta pysyin repliikeistä jyvällä. Välillä päästään käymään Sami-serkun kanssa järvellä tai metsällä. Kirjan loppupuolella niille hautajaiskengille tulee käyttöä suvun miesten maahanpanijaisissa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhDzRm00uvEW42cs4JO0-EIP7SlsyaKDrhVEzWW143je-1gDcxdKYir8-ogUI-q9VAHHw6s3i45NV3dKyQyxgd5SwQXqd2unwzWpjFvTQwby5NUEG_YmYDUKdmx5K91fK_tXeGH9iRshm5olCP6J9Lg4_jz8XaWJOzLBtirWWkkg3CijrUKw/s4032/hautajaiskeng%C3%A4t.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhDzRm00uvEW42cs4JO0-EIP7SlsyaKDrhVEzWW143je-1gDcxdKYir8-ogUI-q9VAHHw6s3i45NV3dKyQyxgd5SwQXqd2unwzWpjFvTQwby5NUEG_YmYDUKdmx5K91fK_tXeGH9iRshm5olCP6J9Lg4_jz8XaWJOzLBtirWWkkg3CijrUKw/w300-h400/hautajaiskeng%C3%A4t.JPG" width="300" /></a></div><br /><p>Pintapuolisesti kirjan voikin tiivistää tähän kuvaukseen, eikä juoni tarjoa sen ihmeempää. Mitä simppelin juonen läpi sitten tihkuu? Jouduin sitä jonkin aikaa pohtimaan. Risto-eno ainakin juttelee entisaikojen elämästä ja perheen ja suvun historiasta, jonka Arnon oma äiti tuntuu jättäneen taakseen pysyvästi. Muutenkin katse tuntuu olevan menneessä, sillä modernin maailman muutospaineet eivät näillä main kyllä vaikuta elämänmenoon. Elämä kohdistuu arkeen ja kulkee ainakin luonnon rytmissä, muita rytmittäviä asioita kun ei varsinaisesti ole. Hauskasti miehet juttelevat erilaisista projektikärryistä ja autoista, ja se sai ainakin minut ajattelemaan Ylen mainiota <a href="https://areena.yle.fi/1-62101433">Tubettavat konemiehet</a> -minisarjaa, jossa seurataan kolmea savolaista syrjäseutujen miestä, erilaisten koneiden rassausta ja miesten pärjäämistä jotenkin oman onnensa nojassa. Sis. koneiden värkkäämistä, mutta myös miesten tunnepuhetta!<br /></p><p>Silmiinpistävä ero telkkarin konemiehiin on se, että kirjan enon ja muiden miesten tunnepuhe loistaa poissaolollaan, vaikka eivät he silti jurota mitenkään vastenmielisellä tavalla. Yhden ainoan kerran eno herkistyy, ja silloinkin kiitellään <i>psykolokista silimää</i>, kun juttukumppani osasi vain olla vierellä hiljaa. Liimatta ei tätä aihetta lähde sen tarkemmin käsittelemään, kunhan vain nostaa esille.</p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Eno ei juurikaan tiedustellut minun kuulumisiani. Lyhytkin vastaus
kelpasi hänelle kysymykseen, miten perhe voi: sitten se oli kysytty. --
Eikä hän kysellyt, mistä vaimoni oli kotoisin. Mistä hankimme elannon.
Mistä me nuorena perheenä haaveilemme. Millaisilla leluilla poikani
tykkää leikkiä. Tällaisia kysymyksiä oli esittänyt Vuokko.</i></p><p>Alkoholi oli kirjassa aika keskeisessä roolissa. Ihme juttu, miten se olikin saatu pysymään hyvin kuvailevalla tasolla, niin että kertoja-Arno lähinnä vain luettelee hankittuja ja nautittuja määriä eikä hiiskahda sanallakaan tällaisen käytön vaikutuksista (ja niitähän tiettävästi kuitenkin on). Kirjan loppupuolella tosin lukijalle paljastetaan, että Sami-serkku ei jaksaisi isänsä alkoholinkäyttöä katsella, vaan näkee promillet jo hartioiden asennosta.<br /></p><p>Kaupunkien ja syrjäseutujen välillä on varmaan jotain universaaleja eroja. Muutama viikko sitten Hesarissakin oli juttu Ukrainan ja Romanian rajaseutujen <a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009409726.html">hutsuleista</a>, jotka yrittävät elää perinnetapojen mukaista elämää. Kuten yksi haastatelluistakin kuitenkin totesi: "Niille, jotka työskentelevät käsillään, on täällä töitä. Jos haluaa työskennellä älyllään, täytyy mennä kaupunkiin." Sama taitaa pitää paikkansa monissa maissa, vaikka on heti samaan hengenvetoon tietenkin lisättävä ettei se tarkoita sitä, että syrjäseudulla asuvat ihmiset eivät osaisi ylipäätään käyttää älyään. Arnokin kamppailee kaupungin ja kotiseudun, tietotyön ja konkreettisen elämän välillä, eikä gradu tosiaan ota valmistuakseen. </p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Ei opintojen laahaaminen silti viinan syytä ollut, ja lapsen synnyttyä
ei ollut sitäkään tekosyytä. Jokin minussa vain harasi vastaan, viskoin
hiekkaa rekeni jalaksiin ja pitkät hankkeeni raukesivat; kenties se
identiteettini ristiriita, etten sittenkään ollut synteesi- vaan
praksistyyppi.</i></p><p> Loppukuvaksi mielenmaisema enon ja Arnon henkisestä kodista ja kuvaus siitä, miten ihminen kasvaa kiinni ympäristöönsä:<br /></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Koskaan en ajatellut, että vaihteeksi olisi enon vuoro matkustaa minun luokseni kaupunkiin. Eno ei olisi ikinä ehdottanut sellaista. Oli mahdotonta kuvitella häntä jalkakäytävälle, liikennevaloihin, markettiin, hissiin tai liukuportaisiin muualla kuin Kajaanissa, ja sielläkin hän käväisi vain pakon edessä. Eno imi happensa sieltä missä hän eli, ja minä sattumoisin olin saanut lisähappeni samoilta seuduin, vaaroilta ja soilta, päällystämättömiltä sivuteiltä, pimeistä metsistä – jopa metsätyökoneiden repimiltä hakkuuaukeilta, jotka työn lakattua elivät ja kukkivat ja helteellä pölysivät.</i></p><p>Kirjan tiedot</p><p>Tommi Liimatta: Hautajaiskengät. Like 2021, 311 sivua.<br /></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-31435770210600670402023-04-05T15:51:00.000+03:002023-04-05T15:51:53.090+03:00Ali Smith: Talvi<p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Talvi, iloton vuodenaika. Pureva tuuli, routainen maa. Lyhimmät päivät ja pisimmät yöt. Puut värisevät paljaina. Kesän lehdet? Kuollutta roskaa.</i></p><p> Ehdin kuin ehdinkin lukea Ali Smithin vuodenaikasarjan toisen osan eli <i>Talven</i> sopivan talvisissa olosuhteissa! Turun kadut kiiltelivät suurelta osin jo lumettomina ja kevättalvisina, mutta viime viikolla taivaalta humpsahti vielä melkein puoli metriä lunta. Maasta pilkistäneet lumikellot ja muut aurinkoa kohti toiveikkaasti kohottautuneet versot kohtasivat karun ja kylmän maailman.</p><p></p><div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPt15utZuXsI9d94_T_9bMMynVKwHZPXjpw7K1PQXIt7-rDITjgQ1qwCYEN9xVrSdt5QBYIG8TKLDzC-mq41yUhWkYxg1E9cvgJ9Gz_PR4KbwFPl-3ifTMphDCKIEN9GLlZd2j5oxiJ33ifr9hxvZMxRG_LT_j-vOKcRCruWqMiEFAqXwziw/s4032/smith%20talvi.JPG" imageanchor="1"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPt15utZuXsI9d94_T_9bMMynVKwHZPXjpw7K1PQXIt7-rDITjgQ1qwCYEN9xVrSdt5QBYIG8TKLDzC-mq41yUhWkYxg1E9cvgJ9Gz_PR4KbwFPl-3ifTMphDCKIEN9GLlZd2j5oxiJ33ifr9hxvZMxRG_LT_j-vOKcRCruWqMiEFAqXwziw/w300-h400/smith%20talvi.JPG" width="300" /></a></div><br /><p></p><p>Kevätkukkaparkojen kohtalo toistaa hyvin myös <i>Talven</i> toivottomuuden teemoja. Koko kirja alkaa huvittavalla kuvauksella siitä, miten kaik on mänt: </p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Jumala oli kuollut: ensi alkuun.</i></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Myös romantiikka oli kuollut. Ritarillisuus oli kuollut. Runous, proosa, maalaustaide, kaikki kuolleet, samoin kuvataide. Kirja oli kuollut. Modernismi, postmodernismi, realismi ja surrealismi, kaikki kuolleet. Jazz oli kuollut, popmusiikki, disko, räppi, klassinen musiikki, kuolleet. Kulttuuri oli kuollut. Säädyllisyys, yhteiskunta ja perhearvot olivat kuolleet. Menneisyys oli kuollut. Historia oli kuollut. Hyvinvointivaltio oli kuollut. Politiikka oli kuollut.</i></p><p>Ja lista jatkuu. Koko vuodenaikakvartetti ilmeisesti kuvaa jonkinlaista henkistä näivettyneisyyttä, Brexit-Britannian ilmapiiriä ja nationalismia. Kuulostaa ankealta, mutta Ali Smithin tyyli on siitä huolimatta ihmeellisen raikas. Myös Kiiltomadon <a href="https://kiiltomato.net/critic/ali-smith-syksy-talvi/">arvion</a> kirjoittanut Joonas Säntti toteaa, että <i>kirjailija lataa mielikuvituksellisiin asetelmiinsa monitulkintaisuutta ja historian
kerroksia</i>. Näin tekee myös Talvi: pintapuolisesti se kertoo ainakin eräästä joulunvietosta vanhan ja äreän Sophia Clevesin luona Cornwallissa, mutta Sophian itsensä ja muiden jouluvieraiden myötä taloon kokoontuu brittiläisen yhteiskunnan historiaa ja nykyisyyttä, perheensisäisiä kahnauksia ja muutama mystinen kivi.</p><p>En tiedä kenet kirjan hahmoista julistaisin kaikkein kiinnostavimmaksi: Sophia (=viisaus) edustaa menestynyttä uranaista, hänen siskonsa Iris (=sateenkaari, toivon symboli) aktivistityyppiä, Sophian taidetta ihaileva poika Arthur taas haaveilee luontokirjoittajan urasta, mutta elantonsa eteen lähinnä valvoo suuryritysten etuja. (<i>Tuntuuko sinusta joskus, että olet satimessa farssissa, josta et pääse vapaaksi vaikka kuluisi miljoona vuotta?</i>) Arthur on tuonut mukanaan myös kroatialaiseksi mainitun Luxin (=valo), jonka on määrä esiintyä Arthurin ex-tyttöystävänä, sillä Arthur ei tahdo joutua kertomaan äidille suhteen päättymisestä. Kerronta siirtyilee Sophian ja Iriksen nuoruudesta nykypäivään, Arthurin uniin ja risteilyohjuksia vastustavaan aktivistileiriin.<br /></p><p>Koko romaani on aika villi pyörremyrsky! Lukukokemuksena ihana, sellainen joka pitää lukijan koko ajan valppaana. Kärttyinen ja vanha Sophia yksin kymmenen huoneen kartanossaan on jonkinlainen dickensiläinen Scrooge, mutta mitään yksiselitteistä opetusta <i>Talvi</i> ei tarjoa. <i>Talvi</i> on hirvittävän inhimillinen ja sotkuinen ja raikas ja kummallinen kirja.<br /></p><p>Kirjan tiedot</p><p>Ali Smith: <i>Talvi</i>. Suomentanut Kristiina Drews. Kosmos 2022. 336 sivua.<br /></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-76092904139551189092023-03-27T15:12:00.020+03:002023-08-17T09:57:10.916+03:00Viikon lehdistökatsaus ja kritiikkikohu<p>Seuraa viikon lehdistökatsaus! Minulle tulee ihan kotiin kannettuna ranskalainen kirjallisuuslehti <i>Lire magazine littéraire</i>. Uudessa numerossa on <i>grand entretien</i> eli parin aukeaman haastattelu Mélissa Da Costasta, jonka luin tietenkin heti innolla, sillä olen tänä talvena suomentanut hänen megamenestykseksi noussutta esikoisromaaniaan <i>Tout le bleu du ciel</i>! (Ilmestyy Tammelta ensi syksynä, nimi ei ole vielä varma.) Kirja on kertomus miehestä, joka saa alle kolmikymppisenä harvinaissairausdiagnoosin varhaisiän Alzheimerista, ja lääkäreiden mukaan elinikää on noin kaksi vuotta. Alkujärkytyksestä toettuaan hän päättää lähteä viimeistä kertaa matkaamaan maailmalle eikä ainakaan aio jäädä sairaalasängyn letkuihin roikkumaan kiinni elämästä. Mutta miten suhtautua elämään, kun menneisyys alkaa hapertua pois eikä tulevaisuuttakaan enää oikein ole?<br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAmY0npKVXTo9fssdSIVn1H-7ibdjBiTQmLyKJnrrTX24qB-s_eaWkYWpXT4rj9M0u8mgYAkG1sQhLBtd-iHuXS_5KSDAJZ2uU-oaLjcYwzQNfAtGtwNQKGKadhXLIuNUPKMQeLC41fHMjxgTF5vcmRUU6QhsIlj-s4AhJtAkXE_YgtNNH9w/s4032/da%20costa%20lire.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAmY0npKVXTo9fssdSIVn1H-7ibdjBiTQmLyKJnrrTX24qB-s_eaWkYWpXT4rj9M0u8mgYAkG1sQhLBtd-iHuXS_5KSDAJZ2uU-oaLjcYwzQNfAtGtwNQKGKadhXLIuNUPKMQeLC41fHMjxgTF5vcmRUU6QhsIlj-s4AhJtAkXE_YgtNNH9w/w300-h400/da%20costa%20lire.JPG" width="300" /></a></div><br /><p></p><p>Tämäntyyppiset kirjat luokitellaan yleensä nk. feelgood -kategoriaan, vaikka pelkkää hyvää mieltä ei siis ole tarjolla, vaan koskettavia ihmiskohtaloita. Liren haastattelussakin Da Costa saa kommentoida tätä lajityyppiä, ja hän kertoo inspiraation lähteikseen monia muita saman kategorian menestysteoksia (Katherine Pancolin, Muriel Barbéryn, Grégoire Delacourtin jne. teoksia). Hän kertoo käyvänsä mielellään haastatteluissa ja tapahtumissa keskustelemassa kirjoistaan, sillä yleisö on hänelle todella tärkeä, ja feelgood -kirjojen kautta lukijat pääsevät jakamaan jonkin yhteisen inhimillisen kokemuksen (Da Costan teoksissa se on usein sairaus, läheisen kuolema tai muu ravisteleva elämäntapahtuma). <i>On va à l'essentiel</i>, siinä pääsee kiinni johonkin olennaiseen ja monille tuttuun inhimilliseen kokemukseen, ja nämä kirjat usein herättävät tunteita, puhuttelevat lukijoita syvästi. Ja traagiset kohtalot herättävät paljon tunteita. Koskettavan lisäksi voisi puhua myös voimaannuttavasta lukukokemuksesta.<br /></p><p>Oikeastaan voisi puhua terapeuttisesta lukemisesta, sellaisesta joka auttaa lukijaa reflektoimaan omiakin tunteitaan ja ajatuksiaan. Kirjoittamisella ja lukemisella on tunnetusti ja tutkitusti paljon hyvinvointia lisääviä vaikutuksia, myös suoranaisesti terapeuttisia! </p><p>Terapeuttinen kirjallisuus saa nyt toimia myös aasinsiltana Da Costasta tuoreimpaan ns. kirjallisuusdraamaan, eli taitoluistelija Kiira Korven runokokoelmaan ja sen ympärille syntyneeseen kiinnostavaan kohuun. Tiivistelmänä siis: Korpi on julkaissut runokokoelman, joka on Hesarin arvostelija Arttu Seppäsen mukaan "hukannut kaikki runouden kielelliset mahdollisuudet".<a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009457531.html"> Arvostelussa</a> perustellaan minun mielestäni hyvin se, miksi kirjan tekstit muistuttavat runojen sijaan päiväkirjamaisia ajatelmia, ja terävin kritiikin kärki osoitetaankin kohti kustantamoa ("isot kustantamot julkaisevat tätä nykyä niin vähän runokirjoja, että Korven teoksen julkaiseminen tuntuu suorastaan härskiltä"). Kustantamo puolustautui ilmoittamalla, että teos on oikeastaan "voimalyriikkaa", voimaannuttavaksi aiottua luettavaa, eikä mitään taidelyriikkaa (tämä on se aasinsillan toinen pää).<br /></p><p>Kritiikki on tietysti herättänyt valtavasti vilkasta keskustelua, mutta jotenkin tuntuu, että monilla askelmerkit ja asemat olivat valmiina jo entuudestaan: "ilkeä ja pöyhkeä kriitikko lyttää epäreilusti", "kriitikot arvostavat vain rumaa tekotaidetta, ja kansan maku on jotain aivan muuta, älä ole Kiira ilkeilystä moksiskaan". (Lehtijuttujen kommenttikentissä on myös oikeasti ikävää Korpeen ja hänen runoihinsa kohdistuvaa ilkkumista, mutta se onkin luonteeltaan aivan erilaista kuin kriitikon antamat pyyhkeet.) Moni arvostelusta närkästynyt kommentoija tuntuu jollakin tavalla kommentoivan status- ja makuasioita ja pitävän kriitikkoa norsunluutornissa istuvana elitistisenä snobina.<br /></p><p>Tästä viriääkin kiinnostava ajatus: mistä muodostuu kirjallinen tai kulttuurinen maku? Miten ajatellaan kriittisesti, taidetta tai ylipäätään? Miten arvioidaan ja millä kriteereillä? Ja mitä kaikkea muuta näihin kysymyksiin liittyy? Minun mieleeni monen keskustelijan kommentit ovat tuoneet hyvin klassisia bourdieulaisia maku- ja yhteiskuntaluokka-ajatuksia. Kaivoin ajattelun eväiksi esiin muutaman vuoden takaisen järkälemäisen teoksen <a href="https://blogs.helsinki.fi/kulttuuripaaoma/kirja/"><i>Suomalainen maku : kulttuuripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen</i></a> (Gaudeamus 2014). Se tarkastelee laajan tutkimusaineiston valossa suomalaisen yhteiskunnan kulttuurisia erotteluita, eli juuri niitä, jotka tässä arvostelu-gatessakin törmäilevät. Kirjan keskeiset käsitteet <i>maku, pääoma, erottautuminen, legitiimiys</i> tai <i>habitus</i> ovat tietenkin peräisin sosiologi Pierre Bourdieulta, joka loi nämä todella käyttökelpoiset käsitteet osoittaessaan, miten ihmisen elämäntapa ja mieltymykset kumpuavat suurilta osin yhteiskuntaluokasta.<br /></p><p>Kirjallisuudelle ja kirjalliselle maulle on kirjassa omistettu kokonainen luku analyyseineen ja haastatteluineen, ja tärkein havainto aineistosta<span class="cb-itemprop" itemprop="reviewBody"> lienee se, että <i>koulutus vaikuttaa hyvin paljon
kirjallisuudesta pitämiseen ylipäänsä: kaikista kirjallisuudenlajeista –
romanttista viihdettä ja uskonnollista kirjallisuutta lukuunottamatta –
pidetään sitä enemmän, mitä korkeampi vastaajan koulutus on. Yksikään
kirjallisuudenlaji ei leimaudu "epälegitiimiksi", sillä viihteestä
pitäjiäkin on eniten alemman korkea-asteen koulutuksen saaneissa</i>. (Musiikin puolella esimerkiksi oopperamusiikki on legitiimiä, räppimusa epälegitiimiä, noinniinkuin vertailukohdan esittääkseni.)<br /></span></p><p>Tällainen bourdieulainen jakolinja tuntuu aika hedelmälliseltä perspektiiviltä myös tähän runoarviointikeskusteluun. On itsestäänselvää, että koulutuksen myötä yleistyvä kirjallisuuden harrastaminen kehittää kirjallisuuden ja sen keinojen tuntemusta, joten kulttuurinen pääoma vain kumuloituu ja kumuloituu. "Kulttuurisen yläluokan" maku on estetisoiva ja arvostaa taiteellista ilmaisua (Herman Raivio muistuttaa <a href="https://www.kritiikinuutiset.fi/2022/04/11/kirveella-toita-negatiivisesta-kritiikista/">jutussaan</a>, että <span class="cb-itemprop" itemprop="reviewBody"><i>kritikós</i> tarkoittaa arvioimiseen kykenevää, verbi <i>krínein</i> puolestaan erottelua, arviointia ja päättämistä, <i>kritikē tekhnē</i> tarkoittaa taitoa erotella asioita toisistaan ja kykyä punnita niitä – kriitikko siis arvioi ja arvottaa taidetta asiantuntemusta vaativalla näkemyksellä). "Rahvaan/kansan/tmv" maku taas on suoraviivaisempi, ja sen kriteerinä ovat Bourdieun mukaan esteettisten seikkojen sijaan enemmänkin välittömät aistinautinnot ja tarpeet – runojen kohdalla ehkä ainakin helppolukuisuus ja samaistuttavuus, ehkä myös ne terapeuttiset arvot. Kiira Korven "runokohussa" onkin siis tästä perspektiivistä kyse myös kulttuurisosiologisesta törmäyksestä. Sen vuoksi reaktiotkin ovat niin voimakkaita, sillä kohuun kytkeytyy tällaisia kulttuuriseen pääomaan liittyviä hierarkioita ja sitä myöten henkilökohtaisilta tuntuvia identiteettikysymyksiä, ja itse taiteenlajiin liittyvät seikat unohtuvat aika nopeasti. (Samasta syystä monet Perussuomalaisten edustajat tai kansanedustajaehdokkaat, kuten puolueen puheenjohtaja Riikka Purra tässä taannoin, mielellään asemoituvat vastustamaan korkeakulttuuria ja taiteita, sillä se on keino asemoitua vastustamaan "eliittiä" – siitäkin huolimatta että taiteen tekijät ovat usein vähätuloisia eivätkä mitään valtaakäyttäviä porhoja. Tai, kuten Oskari Onninen asian muotoili <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2a7ff492-13bf-47e3-af77-07758267ad94?fbclid=IwAR2HXfLfPEJxkjLA1h-8_emkSU4HQ3Bcr0dI2m4i8f0vAYCkv6C6Vo3A76Y">tässä kolumnissa</a>, </span> "helpoin tapa aloittaa päätön identiteettipoliittinen mutapaini on sanoa kulttuuri".<span class="cb-itemprop" itemprop="reviewBody">)<br /></span></p><p><span class="cb-itemprop" itemprop="reviewBody">No, sosiologinen minianalyysi olkoon siinä, oikeasti minua kiinnostaa enemmän hyvän kritiikin lukeminen ja kaikenlainen "kirjallisuuspuhe" noin yleisestikin. Ilman kritiikkiä ja arvioita taidekeskustelu näivettyy ja korvautuu pelkillä markkinointipuheilla ja somehehkutuksella. Bourdieukin kuvaa kirjallisuutta kenttänä, jonka toimijoina vaikuttavat sekä kirjailijat, kriitikot että lukijat. (Ja jos Bourdieu olisi kirjoittanut tutkimustaan nykypäivänä, hän olisi aivan varmasti maininnut myös blogit!) Printtimediassa kaikenlaiset arviot ovat olleet vähenemään päin, mutta olen seurannut mielenkiinnolla esimerkiksi Suomen arvostelijain liiton hienoa hanketta Kritiikki näkyy! Linkki <a href="https://www.kritiikkinakyy.fi/">tässä</a>, käy kurkistamassa jos tahdot lukea esimerkiksi <i>lähikritiikkiä</i> paikallisista ilmiöistä ja tuotannoista.<br /></span></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-11335296442779359632023-03-22T15:03:00.007+02:002023-03-27T09:37:26.192+03:00James Suzman: Työn historia. Mihin käytämme aikamme?<p>Muistan lukeneeni jostain ennenkin, että taloustieteilijä John Maynard Keynes ennusti jo vuonna 1930, että 2000-luvulla pääoman, elintason ja tuottavuuden kasvu ja teknologinen edistys ovat luoneet tilanteen, jossa kaikkien ihmisten perustarpeet saadaan tyydytettyä <a href="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000009405686.html">kolmen tunnin työpäivillä tai 15 tunnin työviikoilla</a>. No, Keynesin vision tuottavuuden ja pääomien kasvun rajat on jo saavutettu (joskin hyödyt jakautuvat hyvin eriarvoisesti), mutta työaika ei vain vähene. Mistä kiikastaa? Sitä talous- ja yhteiskuntatieteilijät usein tutkivatkin.</p><p>James Suzmanin kirja työn historiasta (suom. Ilkka Rekiaro) lähtee liikkeelle tästä samasta havainnosta tai ristiriidasta. <i>Elämme yltäkylläisyyden maailmassa, mutta miksi silti teemme enemmän työtä kuin koskaan aiemmin?</i> Suzman on antropologi ja työskentelee Cambridgen yliopistolla ja antropologisessa ajatushautomossa, joten hänen näkökulmansa on aivan valtavan laaja, ja hän lähtee jäljittämään ihmisen ja työn historiaa aivan homo sapiensin alkumetreiltä.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7LHIs2emBJNwWjt689zs5Z9Vg7x6WqhLdEabc2DbemkDDSUUqUFNrDdXP8sgTGeTavNdTdn1DSvzjaZbanJLeLmvFudqoIVnX-aYeY2BcTCQ2oxMdM3BoqjJjJ15V7tsamaCnL1LoeD21TAmZA126qQrf8Rj54ns0b9Ce_9nCZ3X0lXeRyw/s4032/ty%C3%B6n%20historia.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7LHIs2emBJNwWjt689zs5Z9Vg7x6WqhLdEabc2DbemkDDSUUqUFNrDdXP8sgTGeTavNdTdn1DSvzjaZbanJLeLmvFudqoIVnX-aYeY2BcTCQ2oxMdM3BoqjJjJ15V7tsamaCnL1LoeD21TAmZA126qQrf8Rj54ns0b9Ce_9nCZ3X0lXeRyw/w300-h400/ty%C3%B6n%20historia.JPG" width="300" /></a></div> Nykyhetken näkövinkkelistä työtä hallitsee taloustieteellinen
ajattelu: työ määritellään tarpeiden ja mielihalujen tyydyttämiseen
tähtääväksi toiminnaksi, ja ekonomistien mukaan me olemme rationaalisia
olentoja, joiden kirouksena on monenlainen kyltymätön nälkä, joten
tuloksena on nk. niukkuusongelma (halut ovat rajattomia, resurssit
rajallisia). Monien teollisuusmaiden asukkaiden ihmiskuvassa ihminen on
siis itsekäs ja rationaalinen olento, joka tavoittelee aina lisää
materiaa ja aina parempaa elintasoa.<br /><p>Heti kun näitä premissejä
pysähtyy ajattelemaan, törmää kuitenkin ongelmiin. Antropologi-Suzman
esimerkiksi tietää, etteivät kaikki ihmisyhteisöt kärsi samoista
pakonomaisen ja itsetarkoituksellisen materian ja varallisuuden
haalimisen tarpeesta, ja työ ei pelkisty vain toimeentulon
hankkimiseksi. Lisäksi työtä ja vapaa-ajalla tehtäviä asioita erottaa
usein vain konteksti ja se, maksetaanko siitä palkkaa.
Yleismaailmallisin mahdollinen työn määritelmä, joka pätee niin
liituraitapukuisiin johdannaismeklareihin kuin metsästäjä-keräilijöihin,
onkin Suzmanin mukaan<i> energian tarkoituksellinen käyttö tiettyyn
tehtävään jonkin tavoitteen saavuttamiseksi</i>. <br /></p><p>Kirjan aikajänne
on tosiaan hurja, kivikautisesta Acheulin kulttuurista (1,5 miljoonaa –
200 000 vuotta sitten) nykypäivään, mutta Suzman on pakannut sen oikein
sujuvaksi paketiksi, jossa työtä ei tarkastella ainoastaan ravinnon ja
eloonjäämisen kannalta, vaan selvitetään taloudellisen merkityksen
ohella myös työn tekemisen psyykkisiä ja hengellisiäkin merkityksiä. Toisin kuin luulisi, psyykkiset ja hengelliset merkitykset eivät ole mitään nykyajan luksusta, vaan heti tietyn kognitiivisen
evoluutiokynnyksen ylityttyä ihmisen toimintaan tuli mukaan taide,
uskonto, itsetajunta, tavoitehakuisuus, eli uudenlaisia energian käytön
tapoja ja uutta toimintaa. Todella mielenkiintoiseksi näin nykypäivän
näkökulmasta teksti muuttuu, kun edetään teollistuneeseen aikaan ja
lukija pääsee seuraamaan vaurauden kasaantumista taloudellisen pyramidin
huipulle: <i>työstä tulee keino saada rahaa ja ostaa tavaraa, mikä johtaa siihen
tuotannon ja kulutuksen silmukkaan, johon nykyinen talouselämämme
paljolti perustuu. </i>Suzman esittelee myös Émile Durkheimin tutkiman
paradoksin: Ranskan teollistumisesta johtuva vaurastuminen johti,
paradoksaalista kyllä, sosiaalisen stressin voimistumiseen ja
itsemurhien lisääntymiseen, ja se tuotti sosiaalisia ongelmia ja
anomiaa, sosiaalisen identiteetin pirstaloitumista.<br /></p>Tällä
hetkellä eletään jo kolmatta teollista vallankumousta, ja työn rooli on
tällaisessa tietoyhteiskunnassa koko ajan murroksessa nyt etenkin
digitalisaation ja automaation myötä. Psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmiakin on riittämiin.<i> Saataisiinko automaation hyödyt paremmin koko yhteiskunnan ja jopa
ihmiskunnan käyttöön erilaisessa talousmallissa kuin nykyisessä, jossa
huikein harppauksin kehittyvät tuotantovoimat on valjastettu pääoman
itseisarvoisen kasautumisen palvelemiseen?</i> miettii myös Suzman. Enää
ei olekaan mielekästä pohtia, miten kaikille saadaan mahdollisimman
paljon työtä, vaan enemänkin sitä, miten voitaisiin sopeuttaa talous- ja
työelämä ekologian eli maapallon rajojen sanelemien reunaehtojen
sisään. Tässä murroksessa kannattaa tietenkin tarkastella uudelleen
vallalla olevia premissejä työstä ja sitä, miten olemassaoleva
talousjärjestelmä ja sen ihmiskäsitys niihin vaikuttaa.<p></p><p>Kirjan tiedot</p><p>James Suzman: Työn historia. Mihin käytämme aikamme? Suomentanut Ilkka Rekiaro. SKS 2022, 339 sivua.<br /></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-87497576282793033372023-03-07T14:23:00.000+02:002023-03-08T14:23:10.843+02:00Bjørn Vassnes: Pakkasen valtakunta. Kryosfääri ja elämä.<p>Tänään onkin sopivasti yksi lounaisen Suomen tämän talven kylmimmistä päivistä. Aamulla mittari näytti –16 astetta. Talvi on tähän asti ollut suhteellisen lauha eikä oikeita kireitä pakkasia ole täällä koettu ollenkaan, mikä on ollut energiankulutuksen kannalta tietenkin hyvä asia, mutta pyöräkelit ja talvitunnelma eivät aina ole olleet parhaat mahdolliset. Nyt on kuitenkin eletty jo pari viikkoa pakkasen valtakunnassa, ja tällä viikolla lämpötilojen pitäisi pysytellä kymmenen pakkasasteen tuntumassa.</p><p>Sain juuri luettua norjalaisen tiedetoimittaja Bjørn Vassnesin kirjan <i>Pakkasen valtakunta – kryosfääri ja elämä</i>. Kirja kertoo <i>kryosfääristä</i> eli lumen ja jään valtakunnasta, siitä osasta maapalloa, jossa vettä esiintyy jäätyneenä eli lumena, jäänä tai ikiroutana. Valtakunnan laajuus vaihtelee vuodenaikojen rytmiin, ja Turkukin on tähän aikaan vuodesta sen vaikutuspiirissä. Arkinen juttu näillä leveysasteilla siis. Vassnes kartoittaa kirjassa veden ja jään (ja sen tutkimuksen!) historiaa maapallolla kautta aikojen ja osoittaa, miten ratkaisevan tärkeä vaikutus kryosfäärillä on myös maailman lämpimille alueille ja ylipäätään ympäristön kantokyvylle. Tämähän ei toki ole aikaansa seuraavalle ihmiselle varsinaisesti mikään uutinen, mutta oli kiinnostava lukea aiheesta sellaista konkretiaa, joka ei uutisjuttujen merkkimäärään yleensä mahdu.<br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnj8H_o8mR6C_W6rE4eij4vbs2Pk5AgjJ5z2rYGI5YFHoYBQezWcnfF4FeC4_tBos1Q193a1xhPtnVWOBZ_rEO-7SXBV-qpZrPu9W3sYlKi2Efa6BZz5KFpOySaYz9k7qYm1AZkCySGywphzSFGfUm8YG8ZdwORWPbvNa9i_-2CHaUcPP5jw/s4032/pakkasen%20valtakunta.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnj8H_o8mR6C_W6rE4eij4vbs2Pk5AgjJ5z2rYGI5YFHoYBQezWcnfF4FeC4_tBos1Q193a1xhPtnVWOBZ_rEO-7SXBV-qpZrPu9W3sYlKi2Efa6BZz5KFpOySaYz9k7qYm1AZkCySGywphzSFGfUm8YG8ZdwORWPbvNa9i_-2CHaUcPP5jw/w300-h400/pakkasen%20valtakunta.JPG" width="300" /></a></div><p><br /> Kirjassa on tavallaan kaksi pääjuonta, joista toinen on lämpenemisen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset jäätiköihin ja sitä kautta ihmisiin, ja toinen on tavallaan jäätikkötutkimuksen historiaa: miten teoria jääkausista syntyi ja mihin se perustui, minkälaisia huimia tutkimusretkiä Fridtjof Nansen teki napa-alueilla, miten nykypäivän tutkijat selvittävät Himalajan tai Andien jäätiköiden tilannetta ja sulamisen vaikutuksia. Vaikka varsinainen yksi, selkeä punainen lanka kirjasta puuttuukin, näiden teemojen varassa sivuja kääntelee ihan mielellään. Tai, no, ilmastonmuutoksen vaikutuksista lukeminen ei nyt mitään varsinaista hyvänmielen viihdettä ole, ja kirjassakin käy moneen otteeseen selväksi, että sekä Grönlannin, Andien että Himalajan jäätiköt sulavat nykyään ennakoitua nopeammin. Sen myötä esimerkiksi Golfvirtana tunnettu termohaliinivirtaus on vaarassa. Lisäksi jäätiköiltä virtaavat joet pitävät hengissä satoja miljoonia ihmisiä (jos Kiinan suuret joet lasketaan mukaan, vaikutuspiirissä on yli miljardi ihmistä), joiden vesiturva horjuu siis pahasti.</p><p>Tuossa aikaisemmin sanoin, että kuvaukset ilmastonmuutoksen vaikutuksista jäätiköihin eivät ole uutisia kenellekään, joka seuraa aikaansa, mutta muutosten arvaamattomuutta kirja kuvasi mielestäni aika hyvin. Merkittävimpiä ilmastotekijöitä ovat nimittäin luonnon omat kerrannaisvaikutukset, joihin ihminen ei enää pysty vaikuttamaan: kun jokin keikahduspiste saavutetaan, ihmisen työkalut ovat vähissä. Ihminen ja planeetan ilmasto toimivat hyvin erilaisissa rytmeissä, ja ihmisen toiminnan vaikutukset ehtivät ilmeisesti kasautua ylittämään kaikenlaisia planetaarisia rajoja ennenkuin toimintatapoihin tulee muutosta (jos tulee).</p><p>Paljon siis kiinnostavaa ja vakavaksi vetävää, mutta tuiki tarpeellista asiaa, ja seassa oli myös yksi hieno luku erityisesti saamen lumisanastosta ja lumen tajusta. (Off topic: ihastuin joskus Peter Høegin romaanin <i>Lumen taju</i> nimeen ja meinasin jo lukeakin sen, kunnes hoksasin että kyseessä onkin rikosromaani.)<br /></p><p></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Kyseessä on vesi ja sen monet jäiset muodot: läpinäkyvä, lasinkirkas kuori järven pinnalla, loska tiellä, kuurankukka talvisessa ikkunassa, hiljalleen leijailevat lumihiutaleet, kilometrejä paksun jäätikön puristuksissa syntyneet kiteet, alijäähtynyt tihku, joka suistaa autot ojaan, kuihtuneiden korsien lokakuinen huurre, vettynyt keväthanki, jossa ei etene eläin eikä ihminen, jäävuori, joka laivaan törmätessään syöksee sadat matkustajat syvyyksiin. Ja lumipeite ja jäätikkö, jotka varastoivat vettä pitkälle kevääseen ja sulavat juuri silloin kun janoiset eläimet ja ihmiset sitä tarvitsevat. Tässähän meidän maapallomme on niin erikoinen: meillä vesi voi esiintyä kaikissa näissä satumaisissa jäätyneissä muodoissaan.</i><br /></p><p>Kirjan tiedot</p><p>Bjørn Vassnes: Pakkasen valtakunta. Kryosfääri ja elämä. Suomentanut Virpi Vainikainen. Sitruuna 2019. 198 sivua.<br /></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-32381155279561058852023-02-28T16:58:00.003+02:002023-03-22T13:28:12.261+02:00Virginia Woolf: Majakka<p>Klassikkolukupiirimme tarttui helmikuussa Virginia Woolfin mestariteokseen <i>Majakka</i>. Ah, oikein tunnen yleissivistykseni kasvavan ja laajenevan kohisten! Woolf tunnetaan nykypäivänä kaiketi eniten feministisestä ajattelustaan ja tajunnanvirtatekniikasta – ne tulevat ainakin minulle ensimmäisenä mieleen – ja <i>Majakka</i> tarjosikin oivallisia näkökulmia molempiin.</p><p><i>Majakka</i> on ilmestynyt Woolfien oman kustantamon Hogarth Pressin kustantamana vuonna 1927. (Kiinnostavana välihuomautuksena todettakoon, että kustantaminen ja kirjansidonta oli hyvin konkreettista työtä – Woolf ystävineen painoi ja sitoi lehdet kirjoiksi käsityönä. Tämä selvisi minulle vasta äskettäin.) Se on tajunnanvirtatekniikan uranuurajia, sillä ensimmäiset merkittävät tajunnanvirtaa hyödyntävät teokset olivat ilmestyneet vasta muutama vuosi aiemmin. Woolfin oma teos <i>Rouva Dalloway</i> oli julkaistu vuonna 1925 ja James Joycen merkkiteos <i>Odysseus/Ulysses</i> vuonna 1922.</p><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcnRjhwGUA6x8kzAGIMeRY0fRqIOenvo0Zxbz1abkjIZvQpqXcPyd0Bl3lj9UDg30xPdy-l4E5jLo6BQALULCoCGjw25EqtwQeeErPg_HW2OUgTNYfXJFbZwqhUpFJr-5UlF51h14RuDOI9w4ky4rkygXguectjYh1fIB2rjaoDZHWwi55NQ/s4032/majakka.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcnRjhwGUA6x8kzAGIMeRY0fRqIOenvo0Zxbz1abkjIZvQpqXcPyd0Bl3lj9UDg30xPdy-l4E5jLo6BQALULCoCGjw25EqtwQeeErPg_HW2OUgTNYfXJFbZwqhUpFJr-5UlF51h14RuDOI9w4ky4rkygXguectjYh1fIB2rjaoDZHWwi55NQ/w300-h400/majakka.JPG" width="300" /></a></div><br /><p><i>Majakka</i> sijoittuu Ramsayn perheen kesähuvilalle Skotlannin
Isle of Skyelle. Sen ensimmäinen osa on täynnä elämää ja vilinää, kun
herra ja rouva Ramsay kahdeksan lapsensa ja vieraidensa kanssa viettää
kesälomaa saarella. Paikalla ovat esimerkiksi nuori, epävarma
kuvataiteilijanalku Lily Briscoe ja herra Ramsayn nuori opiskelija
Charles Tansley. Rouva Ramsay ehdottaa veneretkeä läheiselle
majakkasaarelle, mutta herra Ramsay tyrmää ehdotuksen. (Tämä osoittautuu
merkittäväksi tapahtumaksi.) Minulla kesti jonkin aikaa päästä
niinsanotusti sisään Woolfin kerrontaan, sillä kerronta virtaa tosiaan
yhden henkilön tajunnasta toiseen ja pyrkii kuvaamaan koherentin juonen
sijaan henkilöiden tajunnassa herääviä vaikutelmia ja kokemuksia tai
ihmistenvälisten suhteiden jännitteitä ja tunteita. Esimerkkinä katkelma
alkupuolelta, kun herra Ramsay kokee jonkinlaista epäselvää
riittämättömyyttä työurastaan ja vaeltaa saliin vaatimaan tai
kalastelemaan myötätuntoa rouva Ramsaylta:<br /></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Charles
Tansley piti häntä aikakauden suurimpana metafyysikkona, rouva Ramsay
sanoi. Mutta miehen täytyi saada enemmän kuin se. Hänen täytyi saada
myötätuntoa. Hänen täytyi saada varmuus että hänkin eli elämän
keskipisteessä, että häntä tarvittiin, ei vain täällä vaan kaikkialla
maailmassa. Helskyttäen sukkapuikkojaan luottavana ja vilpittömänä rouva
Ramsay loi uuden olohuoneen ja keittiön, pani ne hehkumaan, kehotti
miestään nauttimaan olostaan niissä, kulkemaan sisään ja ulos,
viihtymään.</i></p><p>Tällä tavalla Woolf kuvailee ihmissuhteita ja
jännitteitä, joita nykylukijakin voi tunnistaa, vaikka esimerkiksi
sukupuoliroolit ovat tässä kuluneen vuosisadan aikana aika lailla
muuttuneet. Asetelma on silti aika tunnistettava, ja nykyään
puhuttaisiin varmasti tunnetyöstä (emotional labor), jonka tekijä aistii ja
kannattelee toisten ihmisten tunteita, tukee ja helpottaa toisten
ihmisten tunnetaakkaa. Kirjan ensimmäinen osa päättyy illalliselle,
jossa pinnan alla, osallistujien tajunnoissa, tapahtuu aivan valtavasti
enemmän kuin mitä ulkopuolelta katsoen luultavasti osaisi arvatakaan. </p><p>Toinen
osa vie kokonaisuudesta vain 23 sivua, mutta sen aikana kuluu kymmenen
vuotta. Ensimmäinen maailmansota vie yhden Ramsayn perheen lapsista, ja
muutenkin tämä osa on täynnä kuolemaa, rapistuvaa kesähuvilaa ja
tyhjyyttä, poissaoloa. Kolmannessa osassa herra Ramsay ja lapset Camilla
ja James palaavat huvilalle ja ympyrä sulkeutuu, kun he pääsevät viimein tekemään sen kymmenen
vuotta aiemmin ehdotetun retken majakalle. Jonkinlainen päätös on sekin,
kun myös Lily Briscoe palaa huvilalle ja saa kuin saakin viimeisteltyä
maalauksensa. Lily katselee vellovaa aallokkoa, jonka keskellä
retkeläisten vene etenee kohti päämääräänsä.<br /></p><p>Hieno, välillä
sähköinenkin tunnelmien ja ihmisten välisten suhteiden kuvaus tuo
Woolfille mahdollisuuden esittää ja kommentoida sukupuolirooleja välillä
hyvinkin suoraan, mikä on tuonut hänelle kirjallisuuden feminismin
uranuurtajan aseman:</p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Oli
olemassa käyttäytymissääntö, hän tiesi, jonka (kenties) seitsemännen
pykälän mukaan naisen, olipa hän itse missä puuhissa tahansa,
velvollisuus on auttaa vastapäätä istuvaa nuorta miestä paljastamaan,
tuomaan näkyville turhamaisuutensa -- samoin kuin nuorten miesten
vuorostaan on autettava meitä, hän tuumi vanhapiikamaisen rehdisti, jos
metrossa syttyy tulipalo.</i><br /></p><p>Woolf on kuvannut omaa isäänsä
tyranniksi, ja kirjan herra Ramsay on myös dominoiva hahmo, jonka
painostava olemus painaa vaimoa ja lapsia. <i>Majakassa</i> on myös muita
Woolfin omasta elämästä ammennettuja elementtejä: hän kävi lapsena
vanhempiensa kanssa Cornwallin St.Ivesissä vastaavantyyppisillä
kesänviettomatkoilla, ja rouva Ramsayn kuvauksissa on ilmeisesti paljon
Woolfin omaa äitiä. Osaksi kirja on ollut Woolfille keino tutkia omia
ristiriitaisia tunteitaan ja ajatuksiaan vanhempiaan kohtaan. Kolmannen
osan veneretkellä vellova aallokko tuntuu taiteellisen luomistyön
vertauskuvalta, mutta myös depression (josta Woolf tunnetusti kärsi
lähes koko ikänsä) kuvaukselta. Nekin lienevät kirjoittajan elämästä poimittuja.<br /></p><p>Suomennoksesta on pakko sanoa,
että se on joko vanhentunut tai ei alunperinkään ole ollut kovin
onnistunut. (Vaikka Kai Kaila on toisesta Woolf-suomennoksesta saanut
peräti valtion kääntäjäpalkinnon.) Englanniksi Woolfin teksti virtaa
uskomattoman luontevasti tunteesta, henkilöstä ja kokemuksesta toiseen,
mutta suomennos noudattelee alkutekstin rakenteita niin kuuliaisesti,
että lopputulos on paikoin kankeahko. Lisäksi monissa, monissa kohdissa
sanavalinnat ovat mielestäni pielessä: herra Ramsay ei tarvitse, vaan
nimenomaan tahtoo tai vaatii myötätuntoa olemuksellaan (<i>hän tarvitsi myötätuntoa / Mr. Ramsay wanted sympathy</i>). Entä <i>fatal sterility of the male, miehen kohtalokas hedelmättömyys</i>?
Toki se on kirjaimellisesti mhdollista kääntää juuri noin, mutta tyylillisesti juuri
tuossa kohdassa? Enpä tiedä. Teksti on toki todella vaativa
suomennettava, mutta sanoisin että uudelle käännökselle voisi olla
tilausta.</p><p>Loppufiilistelyksi jätän Woolfin kiehtovan kuvauksen
ihmisistä mehiläisinä ja mehiläispesinä – ei kiinteinä ja pysyvinä
olentoina, vaan surisevina ja monessa suunnassa liikkuvina laumoina:<br /></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i> Sillä
Lily ei kaivannut tietoa vaan yhteen sulautumista, ei kivitaulujen
kirjoituksia, ei mitään mikä oli ilmaistavissa millään ihmisten
tuntemalla kielellä, vaan tuota läheisyyttä joka on tietoa, hän oli
ajatellut nojatessaan päätään rouva Ramsayn polveen. -- Miten sitten,
hän kysyi itseltään, saattoi tietää jotakin ihmisistä, kun he olivat
näin sinetöityjä? Kuin mehiläinen, jonkin ilmassa leijuvan, kosketuksen
tai maun tavoittamattoman makeuden tai kirpeyden puoleensa vetämänä
ihminen oleili kupumaisessa pesässä, harhaili yksin ilmojen avaruuksissa
maailman maiden yllä ja sitten noissa mehiläispesissä jotka surisivat
ja olivat täynnä liikettä ja olivat ihmisiä.</i></p><p></p><p>Kirjan tiedot</p><p>Virginia Woolf: Majakka. Suomentanut Kai Kaila. Kirjayhtymä 1977 [1927]. 258 sivua.<br /></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-48971842911890898632023-02-25T15:06:00.008+02:002023-02-27T12:43:30.190+02:00Noora Vallinkoski: Perno Mega City<p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Poljin aamutuimaan kaupungin halki. Pyörätie kulki radan vieressä Pansiontiellä. Ohitin laatikkomaisia tehtaita ja halleja, vartioituja alueita, metalliverkkoaitoja. Meri oli kaistale vettä vilkasliikenteisen tien toisella puolen, se rantautui Ruissalon pohjoispuolelle keltaisen kaislavallin taakse. Pernossa meri oli koko ajan läsnä, mutta saavuttamattomissa. Missään ei ollut uimarantaa eikä rantaa myöten polveilevaa kävelyreittiä. Lähimmäs merta pääsivät Pansiontietä huristelevat rekat, joiden hyteistä näki veden. Patterinhaassa jätevedenpuhdistamon altaat haisivat yhdessä satamaan virtaavan liikenteen pakokaasujen kasnsa. Vasta Portsasta alkoi kaupunki, siihen asti kaikki oli pelkkää teollisuutta ja merenkäyntiä ja asumalähiötä.</i></p><p>Lisää Turkua kirjojen sivuilla: lukuvuorossa Noora Vallinkosken vuonna 2018 ilmestynyt esikoisromaani <i>Perno Mega City</i>. Tai oikeastaan otsikkokin jo kertoo, että miljöö on oikeastaan kokonaista Turkua täsmällisempi Pernon lähiö. Kirjassa kuvataan aikaa 1980- ja 1990-luvuilla. Perno tarjoaa kyllä hyvin erilaisen toimintaympäristön kuin vaikkapa nyt keskustan ruutukaava-alue vanhoine arvoasuntoineen. <i>Perno Mega Cityn</i> sivuilla elämää katsellaan pikkulapsesta teiniksi kasvavan Hannan näkökulmasta, ja tarinassa on mukana kiinnostavia, painaviakin yhteiskunnallisia asioita: miltä eriarvoisuus näyttää ja tuntuu, minkälaisista tekijöistä se alkaa hahmottua lapsille ja nuorille? Mitä näköaloja köyhän työläisperheen ikkunasta avautuu?</p><p> </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQz90Tg9K4eCnHeWJWtRFh05mbkg2RmE4fGS1wQGKcbLPIz9NlBEyOTwPTcfBPM9_3gdP31uon8T_lelb1H2fiPtJxj966Vd_qnF7c9h5UTs4KIYyEiaNx6GGIY0NWL1In1E3S/s4032/perno+mega+city.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQz90Tg9K4eCnHeWJWtRFh05mbkg2RmE4fGS1wQGKcbLPIz9NlBEyOTwPTcfBPM9_3gdP31uon8T_lelb1H2fiPtJxj966Vd_qnF7c9h5UTs4KIYyEiaNx6GGIY0NWL1In1E3S/w300-h400/perno+mega+city.JPG" width="300" /></a></div><p>Odotin kirjan alkupuolella pitkään jonkinlaista juonta ja etsin
turhaan merkkejä suunnasta, jonne tarina voisi lähteä. Sitten tajusin,
että kirjaahan kerrotaan pienen lapsen näkökulmasta, ja lapselle elämä
ja arki on yhtä, jakamatonta nykyisyyttä. Sitä eletään synnyinkodin,
-lähiön ja -aikakauden sanelemissa puitteissa eikä minään juonellisena
ja päämäärätietoisena kertomuksena. Kirjakin etenee siis otteina Hannan
elämästä, johon kuuluvat äiti ja isä, sisarukset ja luokkakaverit,
lähipubin ja kadunvarsien alkoholistit, yläkerran juopporemmi ja muu
ympäristö. Henkistä ilmapiiriä leimaa kai jonkinlainen ankea
lannistuneisuus, josta kirkkaimpana esimerkkinä tekee mieli nostaa esiin
riitely yläkerran juopporemmin kanssa: kun meteliin ja rappukäytävän
eritteisiin kyllästynyt äiti käy raivoamassa asiasta, oveen tullaan
vastauksena hakkaamaan kirveellä aukko. Perheelle tarjotaan tämän
jälkeen uutta vuokra-asuntoa ylempää samasta rapusta, mutta siellä on
pinttynyt tupakanhaju ja rempallaan oleva liesi, eikä seinänaapureista
mitään tietoa. Äiti toteaakin, ettei kannata haastaa riitaa, siinä
kuitenkin vain häviää. Pieni Hanna päätyy myös omalla tavallaan
sulautumaan ja sopeutumaan ympäristöihinsä, ja erityisesti tarkkailemaan
äitiä ja isää. <i>Äiti lipsui meiltä kuin vääränkokoinen tossu kantapäästä</i> ja viettää joskus aikoja osastohoidossa Kupittaalla. Isä on töissä Valmetin tehtaalla, kunnes sairastuu syöpään. Huono-osaisuus kasautuu, kuten se tapaa tehdä.<br /></p><p>Vallinkosken kuvauksessa työläislähiöstä tulee kertomus köyhyydestä, luokkaeroista ja syrjäytymisestä. <i>Kalseina ammottavat ikkunat, ei verhoja. Lohjennut ihminen oven pielessä</i>.
Koska tarinaa kerrotaan lapsen, Hannan, näkökulmasta, omat ajatukseni
kääntyivät usein pakostakin lasten asemaan perheissä ja koulun
kaltaisissa instituutioissa. Erityisesti duunareiden lasten, köyhien lasten. Äidin
mielenterveysongelmat tietenkin lyövät Hannan perheeseen aivan omat
leimansa, mutta muutenkin kirjan kuvaamassa ilmapiirissä kasvatuskeinona
toimivat ensisijaisesti häpeä ja kuritus. <i>Sietäisit hävetä</i>.
Lapset saavat usein kuulla, ettei kenenkään kannata kuvitella olevansa
yhtään mitään, ei ainakaan parempia kuin toiset. Hannan vanhemmat käyvät
koulun vanhempainillassa ja naureskelevat avoimesti niille vanhemmille,
jotka pitävät omia lapsiaan jotenkin arvokkaina tai lahjakkaina (mitä
naurettavaa itsetyytyväisyyttä). Vanhemmat, etupäässä äiti, yrittävät
lähinnä kurittaa lapsensa tottelevaisiksi, aikuisille alisteisiksi
olennoiksi, eivätkä pysty tarjoamaan tukea. <i>Valitse mitä tahdot, ei me olla mitään eksperttejä</i>,
Hannalle todetaan silloin kun on aika valita yläasteen valinnaisia
aineita. Tällaisessa vyyhdissä itseni on ainakin vaikea täsmentää
yhteiskuntaluokan kaikkia vaikutuksia – vanhemmat itsekin ovat köyhää ja
vähään tyytyvää väkeä, jotka ovat tottuneet olemaan vähäpätöisiä
olentoja kolossaalisissa tehtaissa tai yhteiskunnan rattaissa. Tällainen
vähäpätöisyys, arvottomuus ja näkymättömyys kuvataan Vallinkosken
tekstissä usein <i>takiaisella</i>: <i>on kuin takiaisen niellyt, takiaisihminen</i>. Mitäköhän sillä tarkoitetaan? Ei-toivottua ja rumaa rikkaruohoa, josta ei kuitenkaan pääse eroon?<br /></p><p>Hannan
elämää peilataan kirjassa välillä myös muunlaista elämää vasten:
erityisesti luokkakaveri Marican koti näyttää, miten toisenlaista voi
olla. Marican kautta eriarvoisuus realisoituu sillä tavalla kuin se
lapselle realisoituu: Marica kuuluu "rivitalolaisiin", joilla on
esimerkiksi hieno voimistelupuku, korvaläpät ja magneettipenaali, ja näiden lisäksi
äiti, joka silminnähden arvostaa ja tukee lastaan. Aluksi kaikki tämä
herättää kateutta, mutta lasten kasvaessa juopa syvenee ja lopulta <i>se oli viimeinen kerta, kun me viitsittiin kertoa Maricalle yhtään mitään</i>.</p><p>Vallinkosken kerronnassa on hienoja runollisen ilmaisun piirteitä, esimerkkinä nyt vaikka tuossa edempänä mainittu <i>lohjennut ihminen oven pielessä</i>.
Millä tavalla lohjennut? Miten ihminen lohkeaa? Elinpiirien kuvauksissa
on paljon tarkkuutta ja konkretiaa; hajuja, makuja, esineiden tuntua.
Toiset lapset tuoksuvat kirpputorin vaatteilta ja toiset Omo Colorilta,
toisten kotona on Heppahullu tai Suosikki ja toisilla rempallaan lojuvia
huonekaluja. Hannan täti on avioliiton kautta päätynyt toisenlaiseen
asemaan kuin siivooja-äiti, ja hänen kotonaan hienossa kartanossa
Hirvensalossa on esimerkiksi kokonainen huone vain antiikkinukeille. <i>Mennään likat valtiovierailulle</i>, isä sanoo osuvasti kun perhe on lähdössä sinne kyläilemään ja siivoamaan.</p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Me ei oltu porhoja vaan tavallisia. Tavallinen on semmoista, että eteisessä oli kupristuneita sanomalehtiä toppakenkien alla. Että lattialla oli jumppamattoja tavallisina mattoina. Ja että kirjahylly seisoi erillisinä paloina ympäri olohuonetta kunnes isä vaivautuisi nostamaan perseensä nojatuolista ja tekemään asialle jotain. Äiti yritti laittaa vähän kauniimpaa ripustamalla jouluverhot ikkunaan, mutta ei sekään mikään ihmeidentekijä ollut. Lopulta äiti ja isä tottuivat siihen, että meillä oli tavallista ja sanoivat että sellaista se sitten on kun ollaan tavallisia. Ettei se siitä sen kummemmaksi muutu.</i></p><p>Oli
kyllä voimakkaita tunteita herättävä kirja, varsinkin näin turkulaisen
saman aikakauden kasvatin se tempaisi todella vahvasti mukaansa.
Vallinkoskelta on viime syksynä ilmestynyt toinen kirja,<i> Koneen pelko</i>,
jonka myös tahtoisin lukea. <i>Koneen pelko</i> käsittelee kustantamon esittelyn mukaan myös luokkaeroja ja työväkeä, tällä kertaa uuden vuosituhannen muutosten perspektiivistä. <br /></p><p>Kirjan tiedot</p><p>Noora Vallinkoski: Perno Mega City. Atena 2018. 359 sivua.</p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-85591791089228966152023-02-16T16:00:00.004+02:002023-02-28T15:53:27.843+02:00Ane Riel: Tiima<p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Kaikki oli kääntynyt päälaelleen. Otto oli aina tullut yksin ja vain aamupäivällä, ja eikös nyt ollutkin iltapäivä? Ilta, Alma arveli, olkoonkin että oli edelleen valoisaa. Takapihan puoleisista raollaan olevista ikkunoista hän oli haistanut, että naapuri paistoi sianlihaa. Oli varmaankin ruoka-aika.</i></p><p>Tanskalainen Ane Riel on kirjoittanut kustantamon esittelyn mukaan kymmeniä lasten kauno- ja tietokirjoja. Aluevaltaus aikuisten proosan puolelle on ollut ilmeisen menestyksekäs, sillä heti ensimmäinen aikuisten jännitysromaani voitti parhaan tanskalaisen esikoisdekkarin palkinnon ja toinen (suomennettukin nimellä <i>Pihka</i>) puolestaan parhaan pohjoismaisen trillerin palkinnon. En ole niitä lukenut, mutta ainakin tämä kolmas aikuisten romaani, vuonna 2021 tanskaksi ilmestynyt ja vuonna 2022 Katriina Huttusen suomentama <i>Tiima</i> osuu kiinnostavalla tavalla lajityyppien leikkauspisteeseen tai Venn-diagrammin tyyppiselle alueelle. Suoranaiseksi trilleriksi sitä on vaikea kutsua; sanotaan vaikka että se on arvoituksellinen romaani yksinäisestä vanhasta muistisairaasta Almasta, rakkaudesta, ystävyydestä ja hirvittävistä teoista.</p><p>Tarina kerrotaan muistisairaan Alman perspektiivistä, joten lukija hapuilee kirjan maailmassa yhtä epävarmana kuin Alma: kaikki on samanaikaisesti tuttua ja vierasta, turvallista ja pelottavaa. Alma kulkee kodissaan säikkynä ja hauraana, mutta jaksaa edelleen katsella uteliaana ympärilleen. Joka päivä samaan aikaan talon ohi kulkee nimittäin pieni koiraa taluttava poika, josta tulee Alman ainoa yhteys talon ulkopuoliseen maailmaan. Poika vilkuttaa ja alkaa käydä vierailuilla Alman luona. Ihmissuhteet ja talon ulkopuolinen maailma eivät ole olleet Almalle koskaan mitään helppoja asioita, sillä takaumien kautta lukijalle piirtyy kuva edesmenneestä aviomiehestä intohimoisesti/pakkomielteisesti kellosepän ammattiinsa suhtautuvana, hyvin helposti ärtyvänä ja pahansisuisena ihmisenä, joka on usein muuttanut illalliskeskustelut ja sulkapallopelitkin sodaksi. Ja jota Alma uskalsi uhmata vasta sitten kun oli jo liian myöhäistä.</p><p>(Kellosepän kuolemasta tuli muuten mieleen, että monissa kielissä on varmasti samantyyppinen ilmaisu kuin suomen <i>aika jättää </i>– jollei ole niin pitäisi olla, se on niin hieno. <i>Hänestä on aika jättänyt.</i>)<br /></p><p>Kirjan edetessä lukijalle pudotellaan pieniä vihjeitä Alman ja Oton menneisyydestä ja itse ainakin luin niitä mielikuvitus villinä laukaten: mitä Otolle on oikein tapahtunut ja milloin? Mitä Almalle on tapahtunut? Minkälaiseen kaunan ja katkeruuden kierteeseen Otto on voinut joutua? Mikä kaikki on mennyt vinoon, kaatunut peruuttamattomasti kipeään asentoon? Lopulta Alma itsekin muistaa ja hirvittävä totuus valkenee lukijallekin. Katriina Huttusen suomennos välittää todella hienosti kirjan hienovaraisista vihjeista rakentuvan jännityksen ja arvoituksellisuuden. Kirjassa on muuten myös aivan upea kaksikuva, joka on nimiölehden mukaan Tuomo Parikan käsialaa. </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTFtKIxZKz2ZgbeVLNnvZhnq57we5k2ZsQpjtRq9C54CU6g1hwpacfBmEhEgoJ8Vw4Yfhk0Dx080uB1waGPtoRNL7g3M8Py047IgFzTLw7pqRYP0VHIAgF3KGBRY6R1OjmVqcro2WBGPwEdLZpeq8Ks5hv9yh0R3av5zL4lHlAHqb6IUqbNw/s4032/tiima.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTFtKIxZKz2ZgbeVLNnvZhnq57we5k2ZsQpjtRq9C54CU6g1hwpacfBmEhEgoJ8Vw4Yfhk0Dx080uB1waGPtoRNL7g3M8Py047IgFzTLw7pqRYP0VHIAgF3KGBRY6R1OjmVqcro2WBGPwEdLZpeq8Ks5hv9yh0R3av5zL4lHlAHqb6IUqbNw/s320/tiima.JPG" width="240" /></a></div><br /> <p></p><p>Kirjan tiedot</p><p>Ane Riel: Tiima. Suomentanut Katriina Huttunen. Aula & Co, 2022. 214 sivua.</p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-36026549.post-6186522207327792172023-01-31T14:10:00.002+02:002023-02-08T14:33:09.067+02:00Jyrki Erra: Lyijyvalkoinen<p>Lukupiirissä luettiin Jyrki Erran pari vuotta sitten ilmestynyt jännäri <i>Lyijyvalkoinen</i>. Oikeastaan kirja esiteltiin lukupiiriehdokkaana alunperin <i>taidejännärinä</i>, sillä koko tarina kietoutuu erään kadonneeksi luullun Caravaggion mestariteoksen vaiheisiin, taidemarkkinoihin ja salakähmäisiin valtakamppailuihin. Jännitystä kirjasta tietenkin siis löytyi, mutta jopa kaltaiseni säikky lukija selviytyi juonen jännityselementeistä kunnialla! Parasta kuitenkin olivat huolellisesti kirjoitetut rakennetun ympäristön ja taideteosten kuvailut.</p><p>Tarina käynnistyy hetkestä, jona Axel Walls, suomalainen taidemaalari ja Caravaggio-spesialisti, on käynnillä taidehistorian emeritaprofessorin luona. Professori pyytää Wallsilta näkemystä aidoksi Caravaggioksi epäilemästään maalauksesta; mikäli teos on aito, se on merkittävä lisäys Caravaggion teosten listaan ja sen arvo on noin 150 miljoonaa euroa. Tällaista lausuntoa ei tietenkään voi tuosta noin vain laukoa, joten tapaamisen päätteeksi Axel lähtee työmatkalta palaavaa vaimoaan vastaan Helsinki-Vantaan lentokentälle. Työkaverit tietävät kertoa, että vaimo on mitään ilmoittamatta päättänytkin jäädä Roomaan vielä hetkeksi (epätavallista) ja seuraavana aamuna tapahtumat vasta pelottavan käänteen saavatkin, kun professori löytyy kotoaan murhattuna. Eilisiltainen taulu on tiessään.<br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXmJ-qvTM6dO3t1hUu0THAE69T75bs7qFp1qHiiUx-k6lJQuqjgRnsurDPIxG-tgpo6uj1mFTsCjEOSi_ei3MntGipOPhNi-hNyaPjlKFNQwsqgItSh8Ietiy0JcABBcfCn_En23x5-96V--_HTMkf9_TBBQzkVXFBgoN4kIVfv3UXb5qKlg/s4032/lyijyvalkoinen.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXmJ-qvTM6dO3t1hUu0THAE69T75bs7qFp1qHiiUx-k6lJQuqjgRnsurDPIxG-tgpo6uj1mFTsCjEOSi_ei3MntGipOPhNi-hNyaPjlKFNQwsqgItSh8Ietiy0JcABBcfCn_En23x5-96V--_HTMkf9_TBBQzkVXFBgoN4kIVfv3UXb5qKlg/w300-h400/lyijyvalkoinen.JPG" width="300" /></a></div><p></p><p>Axel lähtee Roomaan selvittämään vaimon olinpaikkaa ja asettuu Suomen Rooman-instituuttiin Villa Lanteen, jossa myös emeritaprofessori on työskennellyt useita kertoja. </p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>– Riitta kertoi kaiken muun ohessa tutkineensa tätä mainittua maalausta myös varsin erikoisella tavalla.</i></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>– Niinkö?</i></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>– Niin. Hänellä oli olemassa jokin vertailukappale. Prikulleen samalla tekniikalla maalattu jäljennös. Jostain värin vanhenemisesta siinä oli kyse. Mutta pelkkä jäljennös, se taitaa olla eri juttu, eikä varmaankaan liity mitenkään tähän toiseen työhön.</i><br /></p><p>Lukija jo aavistaakin, että asiat kyllä liittyvät toisiinsa ja miljoonien arvoinen taulu kyllä herättää kaikenlaista kiinnostusta. Käy ilmi, että professorin esittelemä maalaus on löytynyt Villa Lanten kellareista, ja Lanten suvun edustajiahan on ollut merkittävissä katolisen kirkon viroissa juuri niihin aikoihin kun Caravaggio maalasi mestariteoksiaan ja riitautui freskoja tilanneen kirkon kanssa. Axel joutuu siis selvittämään outoa vyyhtiä, jossa toisaalta tarkastellaan hyvin tarkkaan sitä, miten Caravaggio on saanut aikaan maalaustensa kuuluisan valohämyn (biacca eli otsikon lyijyvalkoinen on tässä avainasemassa!) ja toisaalta selvitellään italialaisten mahtisukujen kamppailua vallasta, vaurauksista ja arvovallasta. Sekä tietenkin kamppailua tästä ainutkertaisesta Caravaggiosta. Axel Walls sotkeutuu yhä syvemmälle valtataistojen keskelle, ja hänen tilanteensa alkaa muistuttaa Caravaggion omaa ahdinkoa neljäsataa vuotta aiemmin.<br /></p><p>Kuten sanottua, mitään tikittävää jännitystä tai täpäriä takaa-ajotilanteita kirjasta ei kannata odottaa. Sen sijaan se on parhaimmillaan kuvatessaan taideteoksia ja rakennuksia, ja Erra liikuttaa hahmojaan tarinan kulissina toimivassa Roomassa – sen palatseissa, kirkoissa ja kaduilla – mukavan sujuvasti. En ole koskaan käynyt Roomassa, mutta tämän kirjan myötä heräsi halu joskus nähdä omin silmin kaikki renessanssipalatsit, puutarhat ja taideaarteet.<br /></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Hänen puheensa alkoi kajahdella kaikuna, sillä huone, johon hän oli avannut oven, oli kahden kerroksen korkuinen. Ikkunoitakin oli kahdessa rivissä. Rubio napsautti juhlallista sähkökatkaisijaa, joka oli selvästi uuden maailman keksintöjä 1900-luvun alkupuolelta, ja kohautti vain olkiaan ponnettoman napsahduksen jälkeen, kun mitään ei tapahtunut. Sen jälkeen hän asteli huoneeseen, nousi seunustan vieressä olevalle marmorikorokkeelle ja avasi korkeat puiset luukut, ensin yhdestä ikkunaparista, sitten toisesta. Avautuva näky, koko tila, oli koristeluiltaan niin yltäkylläinen, että olin kaatua selälleni. – –<br /></i></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><i>Olin nyrjäyttää niskani katsellessani korkean huoneen seiniä. Ne oli koristeltu tuhlailevan runsain freskoin lattiasta aina voimakkaasti kasetoituun kattoon saakka ja vieläpä taitavasti niin että kolmiulotteinen vaikutelma petti silmän täysin. Seiniin oli tehty muutama pieni nissi; niissä oli rintakuvaveistoksia suvun jäsenistä. Päädyn kahdessa rivissä olevista neljästä ikkunasta lankesi huoneeseen kirkas valo, mutta se ei pystynyt valaisemaan koko valtavaa tilaa.</i></p><p>Lyijyvalkoinen on eräällä tavalla kaunokirjallista <i>lisättyä todellisuutta</i>, niin moni hahmo tai juonenkäänne sen sivuilla perustuu todellisuuteen. Villa Lante on tosiaan ollut roomalaisen ylimyssuvun hallussa. Aidoksi Caravaggioksi todettu teos (Judit leikkaa Holofeerneen pään irti) on tosiaan löytynyt vuonna 2016 siitä paikasta, johon se kirjassa päätyy. Eräs suomalainen kuvataiteilija on tosiaan perehtynyt Caravaggion tekniikoihin ja maalannut toisinnoksen Berliinin pommituksissa tuhoutuneesta työstä. Palermon kirkosta on tosiaan varastettu Kuninkaan syntymä -alttaritaulu vuonna 1969. Nämä ja monet muut asiat sekoittuvat kirjassa kiehtovaksi näytelmäksi.<br /></p><p>Kirjan tiedot:</p><p>Jyrki Erra: Lyijyvalkoinen. Otava 2020. 488 sivua.<br /></p>Saanahttp://www.blogger.com/profile/03542987793662665922noreply@blogger.com0