Kahdeksan kuplan Suomi

 Vaikka suomalaisia voidaan jakaa luokkiin ja elämäntapoihin monilla tavoilla, uskomme että erityisesti muutoksessa elävää yhteiskuntaa ei voi ymmärtää vain vakailla luokkajaoilla vaan on tavoitettava ihmisen kokemus, joka on monesti ristiriitainen ja jota sävyttää pohdinta ja tulkitseminen.

Ajassa kiinni olevaa luettavaa: Anu Kantolan ja työryhmän uunituore teos Kahdeksan kuplan Suomi. Kantola tutki/haastatteli edellisessä kirjassaan Huipputuloiset suomalaisten rikkainta prosenttia (en ole vielä ehtinyt lukea, pitäisi!) ja nyt koko muuttuvaa suomalaista yhteiskuntaa. Kun tahdotaan kiinnittää huomio siihen, että ihmiset elävät keskenään erilaisissa todellisuuksissa, jotka eivät oikein kohtaa, puhutaan usein kuplista. Tässä kirjassa on hahmoteltu nimen mukaisesti kahdeksan erilaista "kuplaa", jotka kuvastavat yhteiskunnan rakennemuutosta. Jokaiselle ryhmälle on hahmottunut haastatteluiden pohjalta omanlaisensa "syvä tarina", joka on kirjassa keskeinen, sosiologi Arlie Hochschildiltä omaksuttu käsite. Tämä syvä tarina kertoo ihmisen omasta paikasta yhteiskunnassa, omista ylpeydenaiheista, omasta arvosta ja vaikutuksen mahdollisuuksista. Se kannattelee koko identiteettiä ja määrittelee kiinnittymistä yhteiskuntaan. Kantola on ryhmitellyt kuplat syvien tarinoiden ja sosioekonomisen aseman perusteella seuraavasti:

1. globaalin talouden etujoukko: yritysten johtajat suurimmissa kaupungeissa

2. kaupunkilainen keskiluokka: palvelualojen keskituloiset suurissa kaupungeissa

3. teollisuuden duunarit. teollinen työväenluokka perinteisissä teollisuuskaupungeissa

4. yrittäjät: pienyrittäjät ja itsensä työllistäjät kaupungeissa ja esikaupungeissa

5. maahan muuttaneet yrittäjät: muualla kuin Suomessa syntyneet yrittäjät

6. maaseudun väestö: keskituloiset maaseudun asukkaat taantuvilla alueilla

7. palvelualojen duunarit: palvelualojen pienituloiset suurissa kaupungeissa

8. pienituloiset: työttömyydestä kärsivät suurissa kaupungeissa

 Jokaisen luvun aluksi Kantola listaa ryhmään kuuluvia tyypillisiä ammattinimikkeitä ja niihin kuuluvien ihmisten lukumääriä. Syvää tarinaa kerrotaan myös otteilla haastateltujen mietteistä ja lukiessa tuntuikin siltä, että pääsi jotenkin poikkeuksellisen lähelle kullekin kuplalle tyypillistä kokemusta (työ)elämästä ja (hyvinvointi)valtiosta.

Tämä olikin se kaikkein avartavimmalta tuntuva asia: nämä kokemukset ja syvät tarinat syntyvät kukin tietynlaisessa työmarkkina-asemassa ja todellisuudessa, joten itse voi kokea vain yhdenlaisen todellisuuden, muiden jäädessä tuntemattomiksi. Silloin voi olla vaikea kaivaa esiin empatiaa toisenlaisessa tilanteessa oleville tai ylipäätään kokea kuuluvansa samaan yhteisöön muiden kanssa, mutta Kahdeksan kuplan Suomi onnistuu kuvaamaan kaikkia ryhmiä avartavasti ja "myötäelävästi" (kuten toteaa esimerkiksi Tieto-Finlandian raati). Hurjasti huippupalkkaisia töitä paiskiva yritysjohtaja elää ja kokee yhteiskunnan hyvin eri tavalla kuin vaikka taantuvan teollisuuspaikkakunnan duunari tai työelämän "ulkoringille" joutunut pätkätyöläinen, jolla ei ole vaikkapa oikeutta palkalliseen lomaan ja jonka on tuulisessa työelämässä vaikea täyttää ansioihin sidotun työttömyysetuuden ehtoja. Luottamus yhteiskuntaan voi siis olla koetuksella erilaisista syistä.

Kuplia on tietenkin aina ollut, mutta työelämän ja yhteiskunnan rakenteet ovat pirstaloituneet helpommin käsitettävistä porvari-duunari-farmari -kuplista vaikeammin hahmotettaviin ja pienempiin ryhmiin. Yhteiskunnan ja sen ihmisten hyvinvoinnin kannalta on siis tärkeää tunnistaa, millaisissa todellisuuksissa eri laidoilla eletään.

Kirjan tiedot

Anu Kantola & työryhmä. Kahdeksan kuplan Suomi. Gaudeamus 2022. 335 sivua.