Suomen ensimmäiset ja vanhimmat kirjamessut eli tietenkin ihanat Turun kirjamessut pidettiin pe–su 4.–6.10. 2024, ilmeisesti viimeistä kertaa messukeskuksessa! Olin mukana päivystämässä osastolla, kuuntelemassa haastatteluita ja haahuilemassa ympäriini nauttimassa messuvilinästä. Vilinääkin riitti, se ilahduttaa aina. Näin ja kuulin monta haastattelua ja kiinnostavaa asiaa, tässä kertaus niistä, joista tuli napattua myös valokuva!
Heti perjantaina aamupäivällä kävin kuuntelemassa Tammen keltaisen kirjaston suomentajien haastattelun – mukana olivat suomentajat Aleksi Milonoff ja Einari Aaltonen sekä kulttuuritoimittaja Tuomo Karhu ja haastattelijana Johanna Harkkila. Kävi ilmi, että kirjailijan ja hänen kääntäjänsä kohtaaminen jännittää usein molempia osapuolia! Ja että Keltainen kirjasto on ainakin Euroopan, kenties koko maailman vanhin yhä jatkuva käännöskirjasarja.
Sen jälkeen suuntasin kohti Puisto-lavaa, jossa esikoiskirjailija Irene Zidania haastatteli Anna-Riikka Carlson. Zidanin esikoisteos Isäni appelsiininkukkien maasta kertoo Israelin ja Palestiinan kroonistuneen sotatilan ylisukupolvisuudesta, ja sen lisäksi nostaa esille lukuisia muitakin teemoja. Kirjan päähenkilö Amira tuo esille mm. palestiinalaisalueiden asukkaiden pohjattoman epäoikeudenmukaisen kohtelun ja sen, miten ulkopuolisilla, konfliktiin ehkä jollakin lailla turtuneilla ulkopuolisilla saattaa olla hyvin valmiita näkemyksiä ja tulkintoja asioista, vaikka tietoa ei olisi oikein nimeksikään.
Käännösaiheiset keskustelut kiinnostavat, aina, joten kävin kuuntelemassa myös roolipeli Dungeons & Dragonsin suomentamista käsittelevän keskustelun. Mukana olivat roolipelin säännöt suomentanut Seppo Raudaskoski ja D&D-elokuvan tekstittänyt Marko Hartama. Heitä haastatteli Silja-Maaria Aronpuro. Fantasian kääntämisessä suomentajan työ on usein poikkeuksellisen näkyvää, kun käytössä on usein paljon uudissanoja ja erisnimiä. Keskustelussa tuli paljon kiinnostavia näkökulmia siihen, millainen funktio käännöksellä milloinkin on. Elokuvatekstitys on ehkä enemmän "päiväperho", jonka päällimmäinen tarkoitus on tukea elokuvan katselua, kun taas sääntökirjan pitää kestää pelaamista pitkään.
Yksi messujen perinteisistä kiintopisteistä on Turun seudun äidinkielenopettajien oma osasto, jolla koululaiset haastattelevat kirjailijoita. Oma 9-luokkalaiseni sai kunnian haastatella kirjailija Milla Kerästä, joten totta kai olin eturivissä mukana kuuntelemassa. Milla Keräsen romaani Kaarneen varjo sijoittuu kiinnostavasti sekä 1700-luvun Turkuun että myyttien maailmaan, joten haastattelussa ihmeteltiin yhdessä sitä, miten erilainen 1700-luvun ihmisten maailmankuva ja -selitykset ovat voineet olla kuin nykyaikana. Aikakausi on kyllä kiinnostava – silloin valistuksen ja hyödyn aikakaudella koko maailmaa jäsennettiin ja selitettiin uusilla tavoilla, ja moni nykyista maailmaa voimakkaasti muokannut ilmiö on peräisin niiltä ajoilta.
Koululaishaastattelut on upea perinne ja ihana tapa ottaa nuoret lukijat mukaan kirjallisuuden maailmaan!
Ehdin käydä myös auditoriossa kuulemassa hyvin nopean esittelyn turkulaisen Sammakko-kustantamon uutuuskirjoista. Rauno Lahtisen historiakirjasarja on edennyt jo 1950-luvulle, ja seuraavaksi on vuorossa 1960-luku. Haastattelun perusteella arkistolähteisiin uppoutuminen on antoisaa ja toisinaan yllätyksiä tuottavaa työtä. Panu Savolaisen ja Aleks Talven teos Arkkitehtuurimme vuosituhannet on melkoinen järkäle niin koonsa kuin sisältönsäkin puolesta – tuhansia vuosia asutuksen ja arkkitehtuurin historiaa kolmeensataan sivuun tiivistettynä. Näin pitkällä aikajänteellä kuvaan tulee itseoikeutetusti mukaan myös ekologisuuden ja kestävyyden näkökulma, jota ei voikaan juuri millään elämänalueella enää kiertää. Upea kuvitus.
Pienimpien messuvieraiden iloksi messuhallien lomaan oli perustettu myös leikkipiste, jonka liepeiltä bongasimme myös suosikkihahmot Herra Hakkarainen ja Tatu ja Patu! Herra Hakkarainen sai halin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti