Karolina Ramqvist: Karhunainen

Minua oli usein harmittanut että kirjojeni naisista, mutta myös naisista ylipäätään, kysyttiin aina samaa kun he päättivät lähteä: olivatko he uhreja vai vahvoja naisia? Työhön ryhtyessäni huomasin kuitenkin itsekin tuntevani vastustamatonta tarvetta tuomita ja lokeroida ihmisiä. Margueriten pyrkimyksillä oli ratkaiseva merkitys sille, millaiseksi hän hahmottui, kuka hän oli, millaisena me jotka häntä tarkastelimme halusimme hänet esittää ja mitä se meistä kertoi.

Kuka oli karhunainen? Hän oli 1500-luvulla elänyt ranskalainen aatelisnainen nimeltään Marguerite de la Rocque, jonka elämästä tiedetään vain aika häkellyttäviä asioita: hän lähti vuonna 1542 holhoojansa Jean-François de La Rocque de Robervalin mukana tutkimusmatkalle ja uudisasutusmatkalle Uuteen maailmaan, tarkalleen ottaen kohti nykyistä Kanadaa. Historian hämäriin jääneiden syiden vuoksi Marguerite hylättiin luultavasti parin muun ihmisen ja arkebuusin kanssa hyvin pienelle ja hyvin karulle Saint Lawrencen lahden saarelle Newfoundlandin länsipuolelle. Arkebuusille tuli käyttöä sekä puolustus- että ravinnonhankintomielessä ja sillä ammuttiin runsaasti karhuja ja ahmoja. Vain Marguerite oli enää elossa, kun samaisen Robervalin laivastoon kuuluva alus muistaakseni runsaan vuoden päästä oli paluumatkalla seuraavalta purjehdukselta ja vieraili saarella. Marguerite astui aluksen kyytiin ja palasi Ranskaan, eikä hänen jatkostaan ole mitenkään ylenpalttisesti tietoa. Margareeta Navarralainen on kirjoittanut hänen koettelemuksensa tarinaksi vuonna 1558 ilmestyneessä Heptaméron-kokoelmassa, ja Margareeta Navarralaisen hoviin on tilattu de la Rocque -nimiselle naiselle vaatteita karhunaisen paluun aikoihin. Muu jäänee ikuisiksi ajoiksi pimentoon.

Karhunainen Marguerite on tavallaan koko kirjassa jatkuvasti läsnä, vaikka hänen tarinansa on rakennettu hyvin vähäisten tiedonmurujen varaan. Oikeammin tämä Ramqvistin kirja onkin kuvaus kirjoittamisesta ja koko ajan pakenevan Margueriten maailman jäljittämisestä. Kirja on kuulemma vaatinut valmistuakseen lähes kymmenen vuotta: Ramqvist kertoo ajatelleensa Margueritea ensin seitsemän vuotta ja kirjoittaneensa sen jälkeen kolmen vuoden ajan.

Margueriten ohella toinen kirjassa esiintyvä vaikuttava naishahmo on hänen tarinansa kirjoittanut Marguerite de Navarre eli Margareeta Navarralainen, tuonaikaisen Ranskan kuningas François I:n (tai suomalaistetussa muodossaan Frans I) sisar, kirjailija ja Ala-Navarran kuningatar. Molempien Margueritojen ja Ramqvistin omat elämät tuntuvat kietoutuvan yhteen, kun Ramqvist yrittää haroa historian hämäristä esiin edes jotain tiedonmuruja ja yrittää spekuloida pimentoon jääneitä asioita. Mitä kaikki tästä karhunaisesta kirjoitettu oikein merkitsi? Miksi kertomukset julkaistiin vasta, kun Margueriten saarelle (kuolemaan) hylännyt holhooja Roberval oli lähellä elämänsä loppua, tai kun hän oli jo kuollut? Keitä olivat ne ihmiset, jotka saarelle hänen kanssaan pakotettiin jäämään? Miksi heidät hylättiin sinne? Renessanssiaika oli miehisen vallankäytön aikaa, mutta jotenkin hienosti Ramqvist saa rinnastettua senaikaisia valtahierarkioita ja -rakennelmia meidän aikamme ilmapiiriin ja ilmiöihin.

Kirjan tiedot

Karolina Ramqvist: Karhunainen. Suomentanut Laura Kulmala. Gummerus 2020. 363 sivua.

James Bailey: Tie luoksesi

Kirjastolta tuli tekstiviesti-ilmoitus: varaamasi kirja on noudettavissa. Iloinen yllätys, sillä olin unohtanut jättäneeni varauksen hauskalta ja kepeältä vaikuttavaan James Baileyn kirjaan Tie luoksesi, ja nyt kirja oli ilmestynyt ja valmiina luettavaksi! Ihan mukavaa joululomapäivien luettavaa.

Kirja kertoo erityisestä ja erikoisesta pyörämatkasta – siksi se varmaankin oli kiinnittänyt huomioni, sillä tykkään pyöräretkeilystä. Päähenkilömme on kuusikymppinen Simon, joka pitää Englannin etelä- tai ehkä lounaisrannikolla Dorsetin seudulla omaa pientä aamiaismajoituspaikkaa. Vaimo Catherine on kuollut traagisesti onnettomuudessa vajaat kymmenen vuotta aikaisemmin, tytär Anna on menossa naimisiin. Yhtäkkiä Simon saa yllättävän suru-uutisen: kouluaikojen luokkatoveri Raj on menehtynyt. Uutinen herättää eloon monenlaisia muistoja koulupoika-ajoilta, mutta päällimmäisenä on muisto siitä, kun poikakolmikko Simon, Raj ja Ian eräänä vuonna huijasivat sekä koulua että vanhempiaan ja onnistuivat karkaamaan keskenään polkupyörillä... kohti Ranskan Bordeaux'ta! Siellä asui nimittäin koulun kirjeenvaihto-ohjelman kautta tuttu ranskalaistyttö Sylvie, jonka kanssa Simon oli tullut kirjeenvaihdon myötä varsin läheisiksi.

Rajin muistotilaisuudessa Simon kohtaa ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin myös Ianin, joka onnistuu suostuttelemaan Simonin hyppäämään uudelleen pyörän satulaan ja suuntaamaan taas kohti Bordeaux'ta. Edellisellä kerralla pojat pääsivät perille ja vielä takaisinkin ehjin nahoin, mutta eivät tavoittaneet Sylvieta. (Mikä antikliimaksi tuhannen kilometrin pyöräilyn päätteeksi!)

Sylvie löytyy Facebookista ja viestittely viriää uudelleen, mutta tapaavatko kirjekaverukset tällä kertaa? No, sanotaan vaikka että kuusikymppisenä pyöräily ei kenties suju yhtä kepeästi kuin nuorukaisena, ja matkalla vastaan tulee yllättäviäkin esteitä. Bailey on ujuttanut kuusikymppisten miesten retken kuvauksen lomaan muistoja siitä, miten koulupoikien karkuretki aikoinaan sujui, ja molemmilla matkoilla on sekä ainutlaatuisia, kohottavia hetkiä että jaksamista koettelevia vastoinkäymisiä. Olisin mielelläni lukenut itse matkanteosta, siis pyöräilystä enemmänkin, mutta ihan viihdyttävä ja liikuttava kertomus tämä oli tällaisenakin. Tarina unelmista ja matkoista niitä kohti.

Kirjan tiedot

James Bailey: Tie luoksesi. Suomentanut Laura Liimatainen. Bazar 2024. 364 sivua.