Minua oli usein harmittanut että kirjojeni naisista, mutta myös naisista ylipäätään, kysyttiin aina samaa kun he päättivät lähteä: olivatko he uhreja vai vahvoja naisia? Työhön ryhtyessäni huomasin kuitenkin itsekin tuntevani vastustamatonta tarvetta tuomita ja lokeroida ihmisiä. Margueriten pyrkimyksillä oli ratkaiseva merkitys sille, millaiseksi hän hahmottui, kuka hän oli, millaisena me jotka häntä tarkastelimme halusimme hänet esittää ja mitä se meistä kertoi.
Kuka oli karhunainen? Hän oli 1500-luvulla elänyt ranskalainen aatelisnainen nimeltään Marguerite de la Rocque, jonka elämästä tiedetään vain aika häkellyttäviä asioita: hän lähti vuonna 1542 holhoojansa Jean-François de La Rocque de Robervalin mukana tutkimusmatkalle ja uudisasutusmatkalle Uuteen maailmaan, tarkalleen ottaen kohti nykyistä Kanadaa. Historian hämäriin jääneiden syiden vuoksi Marguerite hylättiin luultavasti parin muun ihmisen ja arkebuusin kanssa hyvin pienelle ja hyvin karulle Saint Lawrencen lahden saarelle Newfoundlandin länsipuolelle. Arkebuusille tuli käyttöä sekä puolustus- että ravinnonhankintomielessä ja sillä ammuttiin runsaasti karhuja ja ahmoja. Vain Marguerite oli enää elossa, kun samaisen Robervalin laivastoon kuuluva alus muistaakseni runsaan vuoden päästä oli paluumatkalla seuraavalta purjehdukselta ja vieraili saarella. Marguerite astui aluksen kyytiin ja palasi Ranskaan, eikä hänen jatkostaan ole mitenkään ylenpalttisesti tietoa. Margareeta Navarralainen on kirjoittanut hänen koettelemuksensa tarinaksi vuonna 1558 ilmestyneessä Heptaméron-kokoelmassa, ja Margareeta Navarralaisen hoviin on tilattu de la Rocque -nimiselle naiselle vaatteita karhunaisen paluun aikoihin. Muu jäänee ikuisiksi ajoiksi pimentoon.
Karhunainen Marguerite on tavallaan koko kirjassa jatkuvasti läsnä, vaikka hänen tarinansa on rakennettu hyvin vähäisten tiedonmurujen varaan. Oikeammin tämä Ramqvistin kirja onkin kuvaus kirjoittamisesta ja koko ajan pakenevan Margueriten maailman jäljittämisestä. Kirja on kuulemma vaatinut valmistuakseen lähes kymmenen vuotta: Ramqvist kertoo ajatelleensa Margueritea ensin seitsemän vuotta ja kirjoittaneensa sen jälkeen kolmen vuoden ajan.
Margueriten ohella toinen kirjassa esiintyvä vaikuttava naishahmo on hänen tarinansa kirjoittanut Marguerite de Navarre eli Margareeta Navarralainen, tuonaikaisen Ranskan kuningas François I:n (tai suomalaistetussa muodossaan Frans I) sisar, kirjailija ja Ala-Navarran kuningatar. Molempien Margueritojen ja Ramqvistin omat elämät tuntuvat kietoutuvan yhteen, kun Ramqvist yrittää haroa historian hämäristä esiin edes jotain tiedonmuruja ja yrittää spekuloida pimentoon jääneitä asioita. Mitä kaikki tästä karhunaisesta kirjoitettu oikein merkitsi? Miksi kertomukset julkaistiin vasta, kun Margueriten saarelle (kuolemaan) hylännyt holhooja Roberval oli lähellä elämänsä loppua, tai kun hän oli jo kuollut? Keitä olivat ne ihmiset, jotka saarelle hänen kanssaan pakotettiin jäämään? Miksi heidät hylättiin sinne? Renessanssiaika oli miehisen vallankäytön aikaa, mutta jotenkin hienosti Ramqvist saa rinnastettua senaikaisia valtahierarkioita ja -rakennelmia meidän aikamme ilmapiiriin ja ilmiöihin.
Kirjan tiedot
Karolina Ramqvist: Karhunainen. Suomentanut Laura Kulmala. Gummerus 2020. 363 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti