Olen jo parin vuoden ajan seurannut sivusta Helmet-kirjastojen lukuhaasteita, vaikka en itse olekaan lähtenyt suorittamaan haastetta. Tänä vuonna aloitin heti tammikuussa jonkin erikoisen aikaansaamisen puuskan vallassa listaamaan luettuja kirjoja haastekohtiin ja nyt, juuri sopivasti joulun alla, olen saanut luettua jokaiseen haastekohtaan jonkin kirjan! (Viimeisestä on vielä muistiinpanot kirjaamatta, mutta ne ehtii hyvin tehdä vielä tämän vuoden nimiin.) On ollut kyllä hauskaa ja palkitsevaa kirjata tännekin jonkinlaiset muistiinpanot (lähes) kaikista luetuista kirjoista – paria lukemaani kirjaa en ole voinut syystä tai toisesta tänne listata ja lankesin vain muutaman kerran lukemaan jotain, jolle ei löytynyt paikkaa haasteluettelosta.
Nyt siis viimeiset kirjaukset lukuhaasteen kohtiin. Mitä olen lukenut esimerkiksi kohtaan 33, "kirjassa opetetaan jokin taito" tai kohtaan 44, "kirjassa on reseptejä"?
Viime kesänä katseeni osui Turun jokirannan kirjatorilla tällaiseen ihanaan Helsingin käsityönopettajaopiston julkaisuun vuodelta 1951:
Tämä on Aino Ollilan laatima ja kokoama etupistokirjontaopas, jonka pyrkimyksenä on saattaa julkisuuteen Kansallismuseon hallussa olevat ja monet yksityiset kansanomaiset nurjattoman etupistokirjonnan mallit, kuten johdannossa kerrotaan. Siinä opetetaan tämänlaisen kirjonnan työjärjestys ja neuvotaan muutaman peruskuvion pistelyjärjestys. Tämän jälkeen oppaaseen on koottu 355 erilaista etupistokirjontamallia, joista itse olen kokeillut syksyllä yhtä! Etupistokirjontaa on käytetty/käytetään muun muassa käspaikoissa (ikonien koristamiseen käytetty pitkä liina) ja kansallispukujen paidanhelmoissa tai rannekkeissa.
Reseptejä sisältävän kirjan kanssa olisin jonakin toisena vuonna saattanut olla pulassa, mutta tänä vuonna sain lahjaksi Heikki Valkaman ja Marjo Sekin kirjoittaman esineenäkin hienon kirjan Okazu – japanilaista kasvisruokaa, jossa on alla olevan kuvan näyttämä tosi kaunis sidonta.
Japanilaisella kasvisruokakulttuurilla on pitkä historia ja alkusanoissa tekijät kertovat, että lihansyönti ehdittiin peräti kieltää buddhalaisuuden saavuttua maahan 600-luvulla, mutta sittemmin ruokakulttuuriin ovat vaikuttaneet niin vanhempi shintolainen perinne kuin buddhalainen elämän kunnioittamisen periaate. Kirjan nimi Okazu (お数, おかず) tarkoittaa riisin kanssa tarjoiltavaa pääruokaa tai ruokalajia, ja siinä näkyy myös sellainen perijapanilaiseksi mieltämäni kunnioittava asenne: alun o eli お on nimittäin joidenkin substantiivien eteen lisättävä, kunnioitusta osoittava etuliite. (Kiinalaisperäisten sanojen eteen tosin ilmeisesti lisätään go eli ご, ellei se peräti kuulu sanaan kiinteästi, kuten sanassa riisi/ateria, ご飯, ごはん. Varoituksen sana tähän väliin: oma japaninopiskeluni on ollut vain itseopiskelua joten olen saattanut saada jotakin virheellisiä käsityksiä. Ei kannata suhtautua näihin tietoiskuihin ehdottomana totuutena.)
Kirja sisältää muun muassa raaka-ainekatsauksen, riisinkeitto-ohjeet ja hyviä reseptejä, kuten maitohorsma-tofusalaatti, misoperunat ja seesamiporkkanat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti