Yksi kirjallisuuspalkintojen tärkeistä tehtävistä on nostaa esille jollakin tapaa merkityksellisiä kirjoja. Tämä Helmi Kajasteen esikoisteos sai loppuvuodesta kahden muun palkitun kera Kalevi Jäntin palkinnon, joka myönnetään "nuorille kirjailijoille". Ilman palkintoa se olisi jäänyt minultakin täysin huomaamatta, ja olisin jäänyt paitsi näistä elokuvataidetta ja rakennettua ympäristöä pohtivista mietteistä. Tehtävä suoritettu siis ainakin yhden lukijan osalta! Olen pitänyt itseäni aina jossakin määrin epävisuaalisena ihmisenä - jos en nyt visuaalisesti lukutaidottomana niin ainakin kovin hitaana lukijana. Enkä ole koskaan varsinaisesti kiinnostunut elokuvista. Cinefiiliksi tunnustautuvan Helmi Kajasteen teksti tarjoili minulle siis kaikenlaisia uusia ajatuksia.
Alle satasivuisessa kirjassa tarkastellaan rakennettua ympäristöä elokuvan tapahtumien taustana, draaman välineenä ja taiteen tekemisen työkaluna, ja oikeastaan laajemminkin ihmisen rakennettuna maailmankuvana. Se saa miettimään ovatko ympäristö ja tila sittenkään ihmisen ulkopuolisia asioita, ja miten rakentaminen ilmentää ihmisen maailmassaoloa. Kirjassa saa tutustua esimerkiksi Guy Maddinin Winnipegistä kertovaan dokufantasiaan ja Buster Keatonin sekopäisesti koottuun taloon. Pääteemat ovat tuho ja jälleenrakennus. "Jälleenrakentaminen pyrkii luomaan puitteet vanhoille toiminnoille, sitomaan meidät uudelleen maailmaan, kotiin ja itseemme. Se koettaa saada meidät muistamaan keitä olimme ja miten tämä elämä tapahtuikaan." Helmi Kajasteen virkkeet ovat paikoitellen suorastaan minimalistisen tiiviitä, joten niistä muodostuu jonkinlaisia astinkiviä, joita pitkin askelletaan näiden eksistentiaalisten teemojen keskellä.
Kuvituksena on Kajasteen omia mustepiirustuksia, joiden älysin vasta jossakin vaiheessa kirjaa esittävän stillkuvia niistä elokuvista ja videotaideteoksista, joita tekstissä käsiteltiin. Näissä stillkuvissa, yksittäisissä filmiruuduissa, yhdistyykin moni kirjan keskeinen teema: elokuva ja arkkitehtuuri, hetkellisyys ja pysyvyys, illuusiot ja kuvitelmat. "Nopeasti peräkkäin näytettynä kuvien keskinäiset erot luovat illuusion liikkeestä ja muutoksesta. Elokuvan ihme on tuo yksittäisten, kuolleiden kuvien välisten pienten erojen luoma elämän illuusio."
Merkitsen tämän Helmet-haasteen kohtaan 5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti