Euroopan historiallisia alueita, joita tunnen nimeltä: Oksitania, Böömi, Määri, Sleesia, Liivinmaa, Traakia, Inkerinmaa, Transilvania, Pomerania. Historiallisia alueita, joita en tuntenut ennen nimeltä: Liguria! Sinne sijoittuu tämä Fanny Taillandier'n neljäs romaani Farouches, kesyttämättömät. Nykyisin Liguria on historiallisen kulttuuripiirin lisäksi italialainen hallinnollinen alue, jonka pääkaupunki on Genova, mutta Taillandier'n kirjassa raotetaan hieman ovea spekulatiivisen fiktion puolelle ja siinä Liguria on yksi "Unionin" jäsenalueista. Ennen romaanin tapahtuma-aikaa Ligurian alue oli jakautunut kahteen osaan kahden kansallisvaltion, Ranskan ja Italian alueille. Se ulottuu Rhône-joen suistolta Arlesista Genovaan (ranskaksi Gênes, pitääkin painaa muistiin).
Fanny Taillandier on vuonna 1986 syntynyt ranskalainen kirjallisuuskriitikko ja romaanikirjailija, ja tänä vuonna ilmestynyt Farouches on hänen neljäs romaaninsa. Sen pääosassa ovat ilmastointiyrittäjä Jean ja juristi Baya, jonkin verran alle nelikymppinen pariskunta, joka on asettunut asumaan Ligurian rannikolle kuvitteellisen Sablier'n tuntumaan. Lukiessa miltei tuntee alueen rutikuivan, pensaikkoisen garriguen tuoksun sieraimissaan. Jean ja Baya ovat hankkineet rannikon tuntumasta rinteiltä varsin porvarillisen villan ja elämän. On oma uima-allas ja puutarhuri ja muuta porvarillisen hillittyä elämää. Idylli rikkoutuu kolmestakin syystä: runsastunut villisikapopulaatio tekee tuhojaan alueella, lähettyvillä sijaitsevaan taloon ilmestyy vuokralaiseksi niukkasanainen tuntematon nainen ja paikallisten jengien välienselvittely yltyy välillä ammuskeluksi.
Vaikka tässä nyt aloitin kuvaamalla kirjan tapahtumia, sen sivuilla ei loppujen lopuksi kovin paljon tapahdu. Heti ensimmäisiltä sivuilta alkaen pohjustetaan kummaa, jollakin lailla vinksahtanutta tunnelmaa, ja odottelin suunnilleen kirjan puoliväliin saakka että tästä oudosta atmosfääristä syntyisi jokin juonellinen tapahtumaketju. Niin ei käy, vaan pääasialliseksi sisällöksi nousee tämä eriskummallinen tunnelma, jossa lukija aistii koko ajan jonkin tuntemattoman, tasapainoa horjuttavan elementin olemassaolon eikä pääse oikein selvyyteen siitä, mikä se pohjimmiltaan on. "Vinksahtanut" on silti ehkä aika voimakas sana, se tuntuisi jotenkin edellyttävän että lukija voisi havaita mikä tarkalleen ottaen on vinksallaan. Ranskan décalé on aika hyvä sana. Jotain selittämättömän uhkaavaa on myös läheisessä kauppakeskus Sud Soleil'ssa, joka on järjetön kasvihuonemainen rakennelma polttavan kuumana porottavan välimerellisen auringon alla ja jonka ilmastointia Jean käy päivittämässä.
Kirjan nimi Farouches tarkoittaa tosiaan villiä, tai oikeammin ehkä kesyttämätöntä, ja se ohjaa tietenkin tarkastelemaan muun muassa ihmisen ja luonnon välistä suhdetta ja ihmisessä vaikuttavia animaalisia piirteitä; kuriton hiuspehko voi olla myös farouche/kesyttämätön ja moni ihmisen toimintaan vaikuttava asia voi perustua jonkinlaiseen intuitioon tai viettiin. Bayakin alkaa tuntea villisikoja kohtaan esimerkiksi jonkinlaista murhanhimoa, eikä jengien reviirikiistoilla ja eläinlaumojen reviirikiistoilla lopuksi ole välttämättä paljon eroa. Lisäksi kirja alkaa eräänlaisella Wikipedia-pastissilla eli Liguria-aiheisella artikkelilla, jossa kuvataan romaanin Ligurian rajoja ja olemusta. Se vie ajatukset erilaisiin rajoihin ja määritelmiin – eläimet eivät kuitenkaan piittaa ihmisten rajoista vaan kulkevat pesueineen missä tahtovat. Kirjassa ihmisten ja eläinten välinen raja välillä hämärtyy, kun Jeania ja Bayaa kuvataan "ihmispariskunnaksi" tai kun Baya kohtaa lenkillä villisikaperheen ja sekä emo että Baya huomioivat toistensa läsnäolon.
Tulin lukiessa ajatelleeksi Eugène Ionescon näytelmää Rhinocéros eli Sarvikuonot, jonka olen lukenut joskus opiskeluaikoina. (Sarvikuonot on ilmeisesti myös esitetty joskus Suomessa, suomennosta ei ole kuitenkaan saatavilla kirjana.) Ajattelin Sarvikuonoja, koska myös siinä ihmisten hallittuun yhteiskuntaan ilmestyy vieraita, tuhoa kylväviä olentoja. Ne tosin ovat Taillandier'n villisikoja paljon keskeisemmässä roolissa ja edustavat tulkinnan mukaan yhteiskuntaan pesiytyviä myrkyllisiä ideologioita ja totalitarismia (ja joita näytelmän "tolkun ihmiset" parhaansa mukaan yrittävät olla mitenkään erityisesti huomaamatta ja tuomitsematta, kunnes itsekin alkavat muuttua sarvikuonoiksi). Tarkistin, ja myös siinä yksi päähenkilöistä on nimeltään Jean. Aion olla tyytyväinen tämän, todennäköisesti tarkoituksellisen intertekstuaalisen ulottuvuuden bongaamisesta! Näytelmän lukemisesta on tosiaan aikaa, joten bongaamisen tuottama hyöty jää silti vähäiseksi.
Farouches'in alaotsikoksi on laitettu Empires II, valtakunnat osa II, eli se asettuu jonkinlaiseen jatkumoon Taillandier'n vuonna 2018 julkaistun romaanin Par les écrans du monde, maailman (näyttö)ruuduilla kanssa. Internetin tietojen perusteella moni Taillandier'n teksti ja kirja liittyy jollakin lailla kaupunkeihin ja kaupunkiympäristöön. Toivottavasti saan joskus toistekin näitä kirjoja käsiini! Luen mielenkiinnolla (ja toinen käsi sanakirjalla, sille tuli tämänkin kirjan kanssa käyttöä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti