Kirjojen lukeminen on usein paljon hauskempaa kuin niistä kirjoittaminen. Kun yksi kirja päättyy, tekee mieli heti aloittaa seuraava, ja saattaa käydä niin kuin minulle on taas käynyt, että bloggaamattomien kirjojen jono venyy venymistään eikä jää aikaa miettiä mitään muistiinpanojen kirjoittamista. Korjataan taas tilannetta hieman! Tässä postauksessa siis muistiinpanot kolmesta viime viikkoina luetusta kirjasta. (Ne ovat Jevhenija Kuznjetsovan Kysykää Mialta, Amia Srinivasanin Halun politiikka ja Ralph Ellisonin Näkymätön mies.)
Ensimmäiseksi ukrainalaisen kirjailija, kääntäjä ja tutkijatohtori Jevhenija Kuznjetsovan teos Kysykää Mialta, joka oli viime vuonna EU:n kirjallisuuspalkintoehdokkaana (palkinto meni georgialaiselle Iva Pezuashvilille). Maailman katseet ovat ikävä kyllä yhä kiinni Ukrainassa, ja Venäjän hyökkäyksen tuhoista uutisoinnin lisäksi moni tahtoo tutustua maan kulttuuriin ja kirjallisuuteen. Se tuntuu todella, todella tärkeältä erityisesti siksi, että Venäjän tavoitteena ei selvästi ole vain valloittaa maata ja sen asukkaita, vaan tuhota ukrainalainen kulttuuri ja identiteetti. Käsittämätöntä pahuutta.
Kysykää Mialta on tarina persoonallisista naisista, sukupolvien ketjusta ja kotipaikasta. Jokaisella elävällä olennolla on oikeus turvapaikkaan, kuuluu ennen Venäjän hyökkäystä kirjoitettu aloituslause. Isoäiti Teodoran talo tsehovilaisesti villiintyneine puutarhoineen on aina tarjonnut kodin, turvallisen hengähdyspaikan, "luusereiden turvapaikan" kuten tytöt taloa kuvailevat, jossa on ollut tilaa kaikille ihmisille ja kaikille murheille. Kesän alussa lapsenlapset Mia ja Lilia saapuvat taloon: Turvapaikka oli rakennus, jossa oli valtavat epäsuhtaiset ikkunat, kulunut lattia ja laho terassi, ja se oli kokonaan pensaiden, vadelman, karhunvatukan, humalan, korkeiden poppeleiden, koivujen, villiluumujen ja omena- ja päärynäpuiden peitossa. Kesän mittaan paikalle tulee muitakin: viimeisillään raskaana oleva serkku Marta, Mian ja Lilian äiti Maria, ja lopulta liuta erilaisia ihmisiä – entisiä ja nykyisiä kumppaneita, lapsia ja aikuisia. Talon vetovoiman säde oli melkein viisituhatta kilometriä, sillä Marta tulee paikalle Intiasta asti.
Paljon ei yhden kesän aikana ehdi tapahtua noinniinkuin juonen puolella, mutta tässä kirjassa juonen sijaan tärkeämpiä ovatkin henkilöt (ja keskustelut!). Elämä on ennustamaton ja arvaamaton juttu, ja ratkottavia ongelmia riittää, aina muratin kitkemisestä suuriin elämänvalintoihin asti. Jotain valintoja ja päätöksiä on tehtävä, mutta monet niistä vaativat kypsyttelyaikaa ja verkkaasti rivien välissä eteneviä keskusteluita. Kesän mittaan villiintyneessä puutarhassa kypsyy kuitenkin monenlaista uutta.
Kirjan tiedot
Jevhenija Kuznjetsova: Kysykää Mialta (suomentanut Eero Balk). Aula & Co 2022, 217 sivua.
Sauraavaksi Amia Srinivasanin Halun politiikka – 2020-luvun feminismi, joka tarkastelee muutamia seksuaalisuuteen, haluun ja seksiin liittyviä kysymyksiä. Kirja jakautuu kuuteen esseemäiseen lukuun, ja luvut käsittelevät esimerkiksi nk. incel-miehiä, pornoa, opiskelijoiden ja opettajien välisiä suhteita, kapitalismia ja pakkovaltaa.
Srinivasan toimii Oxfordin yliopistossa yhteiskuntatutkimuksen ja politiikan tutkimuksen professorina, joten kirjassakin analyyttinen katse suuntautuu rakenteisiin ja yhteiskunnallisiin hierarkioihin. Heti kirjan avaavassa incel-miehiä käsittelevässä luvussa Srinivasan tarkastelee sitä, miten näiden miesten näkemysten ja puheenvuorojen nojalla on nähtävissä, että heidän kokemansa viha ja katkeruus syntyy siitä, että miehet kokevat oman seksuaalisen statuksensa matalaksi. Miehet ikäänkuin asettuvat vastustamaan "seksuaalisia markkinoita", joilla näkevät itsensä häviäjinä, mutta samalla sitovat itsensä ja muut tiukasti tähän samaan statushierarkian ja markkinoiden ajatukseen. Srinivasan osoittaa ajatusmallin taustalle erilaisia tunnistettavia patologioita: ensinnäkin uusliberalismin patologia, jossa koko ajan lisää
elämänalueita sulautetaan markkinalogiikan piiriin ja toiseksi patriarkaatin
patologia, joka on kapitalistisissa yhteiskunnissa pyrkinyt näkemään
naiset ja kodin turvasatamana, johon paeta markkinoiden melskeitä, ja
vapaasti saatavilla olevan hoivan ja rakkauden lähteitä. Yksi kirjan myöhemmistä luvuista on myös nimeltään "Oikeus seksiin", ja otsikko onkin oma kiinnostava kysymyksensä. Minkälainen oikeus? Kenellä? Kenen velvollisuus ?
Kiinnostavaa on se koko Srinivasanin kuvaama psykoseksuaalinen järjestelmä ja se, miten kulttuuri (sis. myös pornokuvaston) muovaa haluja ja niiden ilmaisun tapoja. Lisäksi Srinivasanin katse tarkastelee viimeisessä kapitalismia ja pakkovaltaa käsittelevässä luvussa sitä, miten feminismi on tähän mennessä pyrkinyt lisäämään tasa-arvoa ja inhimillistä hyvinvointia pitkälti lähinnä keinoilla, jotka silti nojaavat kapitalistiseen ja patriarkaaliseen oikeusjärjestelmään (Srinivasan kutsuu sitä rangaistusfeminismiksi). Kun järjestelmä on rakentunut puolustamaan valkoisten ja valtaapitävien, jotain omistavien ihmisten oikeuksia, sen puitteissa on hankala saada eriarvoisuutta supistumaan. (Tämä on suomalaisestakin näkökulmasta olennainen perspektiivi, kun ajattelee ammatillisen koulutuksen tilaa tai jengiytymistä.) Intersektionaalisen feminismin perspektiivi tulee esiin esimerkiksi tässä muistiin kirjaamassani katkelmassa:
Taloudelliset
suhteet olisi uudelleenjärjesteltävä niin, että selviytymiseen
liittyvät rikokset – ruoan varastaminen, rajojen ylittäminen,
kodittomuus – kävisivät tarpeettomiksi. (George Floyd surmattiin hänen
yritettyään maksaa savukkeita väärennetyllä setelillä. Hän oli äskettäin
menettänyt työnsä.) Sen vuoksi olisi kehitettävä sosiaalisia ja
poliittisia ratkaisuja sellaisten tarpeiden tyydyttämiseksi, jotka
täyttämättöminä aiheuttavat yksilöiden välistä väkivaltaa: edulliset
asunnot, terveydenhoito, koulutus ja lastenhoito, kunnolliset työpaikat
demokraattisesti toimivilla työpaikoilla, taattu perustulo, paikallinen
ja demokraattinen julkisten varojen käytön ja käyttötarkoitusten
valvonta, vapaa-ajan viettoon ja kokoontumiseen soveltuvat tilat, puhdas
ilma ja vesi.
Kirjan tiedot
Amia Srinivasan: Halun politiikka – 2020-luvun feminismi. Suomentanut Laura Lahdensuu. Gummerus 2022. 344 sivua.
Viimeisenä vielä jokunen viikko sitten luettu lukupiirikirja eli Ralph Ellisonin vuonna 1952 ilmestynyt Näkymätön mies (suom. Jouko Linturi). Olen osallistunut kuluneen talven aikana klassikkolukupiiriin, jossa on yritetty lukea ilmeisten klassikoiden (Thomas Mannin Taikavuori) lisäksi tällaisia unohdettuja klassikoita, ja Näkymätön mies poimittiin lukemistoon jostakin toisesta klassikkolistauksesta. Se palkittiin aikanaan yhdysvaltalaisella The National Book Awardilla.
Päähenkilö, näkymätön (ja nimettömäksi jäävä) mies, on kirjan alussa stipendillä opiskeleva lahjakas nuori musta mies jossain siellä 1930- ja 1940-lukujen Yhdysvalloissa. Kirja on hurja kuvaus siitä, miten elämä kuljettaa hänet New Yorkiin, maalitehtaalta Harlemiin ja keskelle kiihkeää kansalaisoikeuskamppailua. Itse tarinan rinnalle nousee kuitenkin myös sen kieli ja kerronnan tapa: se on jotenkin surrealistinen, täynnä vertauskuvia ja tajunnanvirtamaisia katkelmia. Taideproosaa ja tarinaansa suurempi teos.
Tarina on eräällä tavalla myös kasvukertomus; päähenkilö kasvaa ja muuttuu jokseenkin naiivista opiskelijasta kansalaisoikeusliikehdinnän johtohahmoksi. Käännekohtana toimii erään vanhan pariskunnan häätö, jota hän joutuu todistamaan. Mies tulee yllyttäneeksi muut vastarintaan pääoman ja valtakoneiston edustajia vastaan, ja samalla sulautuu yhteen pariskunnan ja koko ihmisryhmän kanssa: Olisin halunnut lähteä tieheni, mutta en millään kehdannut lähteä; minusta oli äkkiä tulossa niin likeisesti osallinen tähän kaikkeen etten voinut lähteä. Hän katselee pariskunnan elämästä kertovia tavaroita (mm. orjan vapautuskirja) ja tuntui kuin minulta olisi paraikaa riistetty jotakin tuskallista mutta kuitenkin kallisarvoista, jonka menettäminen oli minulle sietämätöntä, jotakin jonka menetys järkytti olotilaani niin kuin minulta olisi vedetty pois mätä hammas, jonka särkyä olisin mieluummin sietänyt vaikka kuinka kauan kuin antautunut alttiiksi poisvetämisen tuottamalle lyhyelle tuskanpurkaukselle.
Kirja käsittelee monenlaista valtaa: yhteiskunnallisia valtarakenteita ja kansalaisoikeuksia, mutta myös sitä, miten helposti vallankäyttäjän omat intressit nousevat kilpailemaan julkilausuttujen ja jalojen intressien kanssa. Kirjan alussa opinahjon rehtori Bledsoe kantaa enemmän huolta omasta maineestaan ja asemastaan kuin opiskelijoiden tulevaisuudesta; New Yorkissa Veljeskunnan johtohahmot kamppailevat keskenään vallasta ja kaikenlaiset tavoitteet ja intressit sekoittuvat keskenään.
Kirjan loppu on aika enigmaattinen ja vaikuttava, ja kertoja-päähenkilön on itsekin vaikea oikeasti nähdä itseään toisten odotuksilta ja mielikuvilta.
Kun eräänä kevätaamuna olin matkalla töihin, laskin että minua tervehti viisikymmentä tuntematonta ihmistä, ja aloin tajuta että minussa oli kaksi minuutta: entinen minäni joka nukkui muutamian tunnin yössä ja uneksi jsoskus isoisästäni ja Bledsoesta ja Marysta, minä joka lensin siivittä ja syöksyin alas huimaavista korkeuksista, ja uusi julkinen minäni joka puhui veljeskunnan puolesta ja alkoi nousta niin paljon tärkeämmäksi kuin tuo toinen että tunsin juoksevani kilpaa oman itseni kanssa.
Kirjan tiedot
Ralph Ellison: Näkymätön mies. Suomentanut Jouko Linturi. Tammi 1969. 528 sivua.
