Kävin tarkistamassa: Laila Hietamies (1938–2021, vuodesta 2004 Hirvisaari) on Suomen mittakaavassa ihan ainutlaatuinen painosten kuningatar. Hän on julkaissut 41 romaania, joita on myyty yli neljä miljoonaa kappaletta. Hänen kirjailijauransa on alkanut jo pitkälti ennen minun syntymääni ja suosio on ollut lakipisteessään lapsuuteni ja nuoruuteni aikana, joten nimi on tietenkin perin tuttu. Lapsena mielikuvani Hietamiehen/Hirvisaaren kirjoista on ollut ehkä "tylsiä aikuisten historiakirjoja", joten muu lukeminen on aina mennyt sen edelle. Mutta eikö se niin ole, että kuolema kohottaa taiteilijan? Vuonna 2021 Hietamies kuoli ja satuin lukemaan myös Otavan entisen kustannusjohtajan Leena Majander-Reenpään muistelmat, jossa Hietamies esiintyi useamman kerran. LMR:n kuvauksissa Hietamies itse oli valtavan sympaattinen hahmo ja hänen tuotantonsa lähtemätön osa kotimaista kirjallisuutta! Olin viime viikonloppuna Siivouspäivän kirppiksellä, kun silmiini osui laatikollinen Hietamiehen kirjoja, jotka myyjä antoi minulle ikionnellisena. Näin elämä siis toimitti Kannas-sarjan kirjat luettavakseni. Viisiosaisen sarjan kolmas osa joukosta puuttuu, mutta eiköhän se jostain löydy.
Mäeltä näkyy toinen mäki on Kannakselle fiktiiviseen Suontaan kylään sijoittuvan viisiosaisen sarjan aloitusosa. Se alkaa "kesän ensimmäisellä viikolla" vuonna 1925 aika idyllisissä tunnelmissa:
Mäeltä näkyi toinen mäki ja Karjalan koivikot tuuhettuivat. Mäkien välisessä laaksossa kevätaurinko kiipesi utuisia rinteitä tummien kuusien ja juuri lehteen auenneiden koivujen vehreydessä ja valaisi ne yhdellä ainoalla kosketuksella: käki kukkuu siellä ja kevät on!
Tällainen aloitus saa välittömästi tutut ja rakkaat kansansävelmät soimaan mielessä, ja muutenkin kirjan ensi sivut lupaavat perinteistä tarinaa ja koskettavaa lukuromaania. Mutta heti kun ensimmäiset henkilöt Akviliina ja Juosukko ilmestyvät kuvaan, idylli pirstoutuu, koska nämä hahmot ovatkin herkullisen kipakoita ja äkäisiä! Minulle ainakin lukijana heräsi sellainen olo, että ei tässä sittenkään ole luvassa mitään pitkäveteistä maalaisidylliä eikä tarinasta tule tahtojen taistelua puuttumaan. Eikä sitten puuttunutkaan!
Suontaan kylässä asuvat sisäkanteen piirretyn kartan mukaisesti Akviliinalaiset, Tätiläiset, Kivojainmäkläiset, Heikkiläläiset, Ala-Heikkiläläiset ja Suontakalaiset, yhteensä 26 henkeä. Varsin pieni kylä siis. Kirja seuraa kylän tapahtumia keväästä seuraavaan talveen, ja paljon ehtiikin tapahtua, niin syntymää, kuolemaa, juhlaa kuin arkeakin. Kirjassa on paljon historiallista ajankuvaa maatalousyhteisön elämän ja töiden muodossa, mutta sanoisin että sen keskiössä on silti ihmissuhteet ja ihmisyhteisön elämä. Yhdellä jos toisellakin myllertää rinnassa tunteita, joiden mukaan ei voi tuosta vain mennä toimimaan, koska tapakulttuuri on tosi kireä ja kaikkien tekojen seuraukset pitää harkita etukäteen, koska yhdessä toisten rinnalla on pystyttävä elämään sen jälkeenkin. Häpeä kahlehtii monia. Suuria ja kuohuttavia juonenkäänteitäkin on, ja tosiaan kipakkaa ja hauskaa sanailua. Hauskasti Hietamies kuvaa myös lasten maailmaa ja sitä, miten tytöt supattavat keskenään lasten juttuja ja aprikoivat mitä aikuisten jutut kuten "saunaan mäneminen" mahtavat oikeasti tarkoittaa. Sieltäkö lauteiden alta ne vauvat haetaan?
Itselleni kirjassa liikuttavinta oli se kannaksen karjalaisten murre ja puhetapa, ja oikein kuulen korvissani isovanhempieni ja isotätieni ja muiden edesmenneiden sukulaisten puheen nuotin. Omat vanhat sukulaiseni puhuivat pitkälti samalla kannaksen murteella, mutta enää ei ole jäljellä ketään, joka näin haastaisi.
Kirjan tiedot
Laila Hietamies: Mäeltä näkyy toinen mäki. Otava 1980. 380 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti