maanantaina, lokakuuta 28, 2024

Laura Gustafsson: Pohja

Maanpaossa, unessa, 2017

Minä, joka olen sinä,

    Sinä, joka et ole minä,

Ja kuka on kuka, se pitäisi käydä jurakaudella selvittämässä. Sinussa onkin jotain matelijaa, niin primitiivistä, vaikka synnyit minua myöhemmin.

En kanna kaunaa, vaikka tyrkit minut kanjonin laidalle. Nytpä ainakin tiedän, miltä kuilu näyttää ja maisemiahan ihmiset rakastavat.

Herkän hempeä vaalea kansi, mutta sisältö on paikoin sysimusta ja armoton. Kansien välissä on kaunistelematon ja omakohtainen kuvaus ainakin rakkaudesta, halusta, äitiydestä ja ruumiillisuudesta. Nämä kuulostavat näin listattuna kauniilta asioilta, mutta koska niihin liittyy ihmisen haluja, ne pystyvät aiheuttamaan myös hirveää tuhoa.

Pohja on oikeastaan myös minäkertojan kuvaus siitä, millaista on yrittää elää tyttönä ja naisena tässä maailmassa, millaisia katseita ja odotuksia tytön ja naisen kehoon ja olemukseen kohdistuu, miten niihin odotuksiin vastataan ja millaisia rooleja kaiken tämän ristipaineessa saattaa omaksua. Ja näitä eri suuntaan vetäviä ja pakottavia paineita on tosiaan ihan loputtomasti! On tarve hallita ja omistaa itsensä, mutta myös tarve alistua toisten tahtoon, myötäillä toisten odotuksia ja esittää jotain unelmien naista. On halu alistua, mutta on myös suuri kaipuu vapauteen! Yksi suosikkikohdistani / vaikuttavimmista kohdista on vertauskuvallinen kuvaus siitä, miten kertojan sisällä kasvaa sademetsiä, jonka latvustoissa loikkivat kultatamariinit, mutta muut näkevät vain mykän viidakon, jos sitäkään: Joskus sisälläni kasvoi sademetsä, mutta suuryhtiöt, karjanrehunkasvattajat ja muut rikolliset hävittivät sen. Kaikki mielenkiintoinen ja kirkasvärinen on poissa. Ei mangrovemetsiä, ei kapokkipuita, ei sammakoita. Vain savua.

Kerronta vaihtelee upean runollisesta arkisen kuvailevaan. Paljon itseironista huumoria. Näiden seassa on erilaisella fontilla kirjoitettuja ikäänkuin ruumiinavausmuistiinpanoja – mitä kaikkea tämän ihmisen pinnan alta ja uumenista löytyykään.



 

Kirjan tiedot

Laura Gustafsson: Pohja. Into 2017. 141 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti