Akwaeke Emezi: Vivek Ojin kuolema

Viime vuonna oli lukupiiririntamalla hiljaista: osallistuin yhteen ainoaan lukupiiriin. Se on onneksi jatkunut tämänkin vuoden puolelle, ja sen lisäksi pari muutakin lukupiiriä on herännyt taas henkiin. Pelkkää plussaa! Rakastan lukupiirejä, monestakin syystä: kirjoista on noin ylipäätään kiva jutella toisten kanssa; omakin lukukokemus jotenkin syvenee kun lukiessa on mietittävä, mitä tahdon sanoa tästä lukupiirissä; lukupiiritapaaminen toimii eräänlaisena deadlinena ja hyvänä lukemisen tahdittajana; toisista lukijapositioista kirja on saattanut avautua eri tavalla kuin omastani ja mielipiteiden vaihto on kaikille osapuolille iloksi.

Nyt oli lukuvuorossa Akwaeke Emezin romaani Vivek Ojin kuolema (suom. Sari Karhulahti). Nimensä mukaisesti se kertoo Vivek Ojin elämästä, joka on päättynyt samana päivänä kun tori poltettiin. Tästä alkaa koko kirja: äiti löytää ovensa edestä Vivekin alastoman ruumiin, jonka joku on käärinut värikkääseen kankaaseen. Kirjan "lopputulos" on näin ollen selvillä heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien ja kirjassa jäljitetään vastauksia avoimiksi jääneisiin kysymyksiin. Kuka Vivek oikein oli? Miksi hän kuoli?

Vivekin elämä ja kohtalo kiertyy kirjassa auki monen ihmisen kertomuksen ja näkökulman kautta. Jokaisella heistä on omat kuvansa ja käsityksensä Vivekistä. Osita-serkun ja perhepiirin ystävien Somton ja Olunnen silmissä Vivek on ollut jotain muuta kuin heidän vanhempiensa sukupolven silmissä. Sukulaiset ja ystävät ovat seuranneet Vivekin elämää lapsesta lähtien, mutta oman näkökulmansa tuo myös aivan ulkopuolinen henkilö, korjaamon Ebenezer, jonka katse vain sattuu eräänä päivänä kiinnittymään pitkähiuksiseen tyttöön, joka kävelee leningissään pitkin katua. Ebenezer näkee kauniin tytön. Ystävät näkevät pojan, jonka identiteetille ei löydy valmiita sanoja, joka rikkoo normeja. Vanhemmat näkevät perinteitä. Joku näkee demonin, joka on piestävä ulos riivatusta pojasta. Näkökulmia on monia. Vivekin omasta näkökulmasta kirjassa kerrotaan vain muutama tekstikappale. En ollut se, jona minua pidettiin. […] muut luulivat minua tietynlaiseksi, mutta he olivat väärässä, aivan hakoteillä, eivät nähneet todellista minääni.

Vivek Ojin kuolema oli kertomus identiteetistä, sen löytämisestä tai selkiytymisestä, erilaisuuden sietokyvystä ja näkökulmien törmäämisestä. Hieno kirja. Kauniita virkkeitä, joihin olisin kaivannut hiukan enemmän rytmillistä vaihtelua.

Kirjan tiedot:

Akwaeke Emezi: Vivek Ojin kuolema. Kosmos 2021. Suomentanut Sari Karhulahti. 236 sivua.