Oletko kuullut näyttelijä Reese Witherspoonin kirjakerhosta? Googlasin sen äsken, ja idea on simppeli: kuukausittain vaihtuva kirja, jonka keskushenkilönä on nainen (disclaimerina mukana tieto, että kirjakerholle "nainen" kattaa laajemmankin kirjon sukupuolen moninaisuutta). Tavoitteena on esitellä monipuolisesti naisten kirjoittamaa ja naisista kertovaa kirjallisuutta. Kirjakerholla on kaiketi oma sovellus, jossa pääsee ilmeisesti mukaan lukupiiritapaamisiin ja muihin tapahtumiin, ja voi tilata tuotepakkauksen, jossa on kirjan lisäksi ehkä jotain vaihtuvia tuotteita? En osaa sanoa, en lukenut niin tarkkaan. Mutta miksi ylipäätään luin koko kirjakerhosta? Koska huomasin lukeneeni tämän kirjakerhon kuukauden kirjan lokakuulta 2021! Se oli nigerialaisen Chibundu Onuzon romaani Sankofa, jonka löysin Turun Akateemisen hyllyltä. Vasta luettuani huomasin takakansitekstistä maininnan "a Reese Witherspoon book club pick".
Sankofa kertoo lontoolaisesta nelikymppisestä Anna Grahamista, joka on kasvanut valkoisen yksinhuoltajaäidin ruskeana tyttärenä. Tämän vuoksi hän on elänyt jollakin tavalla jännitteisen identiteetin kanssa koko elämänsä, mutta kirjan alussa käsillä on myös eräänlainen identiteettikriisi: aikuistunut tytär on muuttanut kotoa, mies jäänyt kiinni pettämisestä (ero tulee) ja äiti on kuollut. Elämää määritelleet tukipilarit ovat yhtäkkiä poissa. Annan isä on aina jäänyt tutkimattomaksi mysteeriksi, sillä äiti ei ole milloinkaan paljastanut tämän henkilöllisyyttä. Äidin kuoleman jälkeen salaisuus alkaa kuitenkin keriytyä auki, kun matka-arkun valepohjan alta löytyy paitsi kuva isästä, myös äidin haltuun jäänyt isän opiskeluaikainen päiväkirja 1970-luvulta. Anna haukkoo henkeään lukiessaan Francis Aggreyn nimellä eläneen miehen vaiheista Lontoossa ja opiskelijapolitiikan pyörteissä, mutta todellinen pommi löytyy äidin taltioimista lehtileikkeistä: Francis Aggrey on palannut kotimaahansa ennen Annan syntymää, vaihtanut nimensä Kofi Adjeihin ja noussut pienen länsiafrikkalaisen maansa presidentiksi asti. Hän on hallinnut maata rautaisin ottein vuosikymmeniä ja on yhä elossa. Aikamoinen uutispommi.
No niin, tällaisesta alkuasetelmasta tarina siis lähtee kehittymään! Ei siis mikään realismia tavoitteleva teos, kun tämä pieni länsiafrikkalainen maakin on kuvitteellinen valtio nimeltään Bamana (tosin Bamana-niminen valtio on ollut olemassa siinä suunnilleen eteläisen Malin alueella 1800-luvun loppupuoliskolle asti). En tiedä, millaisia muut Reesen lukupiirin kirjat ovat olleet, mutta samantyyppinen epätodelliselta tuntuva ja jollakin lailla sadunhohtoinen tarina oli myös hittikirjassa Suon villi laulu, joka niinikään oli kirjakerhon kirjoja. Mutta ei kai kirjan tarvitse olla uskottava ollakseen nautittava? Olen huomannut odottavani afrikkalaisilta ja afrikkalaistaustaisilta kirjailijoilta usein realismia ja jonkinlaista suurta yhteiskunnallista tutkielmaa tai sanomaa. Sankofa ei ole tällaista realismia, vaikka aiheet sivuavat aika laajojakin, yhteiskunnallisesti painavia teemoja. Annan isän Kofin kautta tarkastellaan muun muassa ihmisen ja olosuhteiden muuttumista ja Annan kautta identiteettiä ja omien sukujuurten tuntemisen merkitystä. Näiden lisäksi lukija pääsee pohtimaan kolonisaation ja siirtomaavallan vaikutuksia ja kuulumisen tunteen merkitystä.
Mutta niin, takaisin tarinaan. Anna onnistuu metsästämään käsiinsä nuoren Francis Aggreyn tunteneen Adrianin, joka todentaa päiväkirjat aidoiksi ja suostuu lähtemään oppaaksi Bamanaan ja esittelemään Annan isälleen – muuten voisikin olla vaikea päästä entisen presidentin pakeille. Millainen kohtaamisesta muodostuukaan? Rautaisin ottein hallinnut vallanpitäjä ei ole enää se sama nuorukainen kuin päiväkirjan sivuilla, eikä hän ole tiennyt tyttärestä lainkaan. Entä minkälaiseen asemaan Anna joutuu vieraassa maassa hyvin vaikutusvaltaisen miehen luona? Eipäs paljasteta sen enempää kuin että kohtaamisia ja sydämentykytystä aiheuttavia käänteitä on luvassa, eikä omiin juuriin tutustuminen osoittaudu kovin yksioikoiseksi jutuksi. Koska tässä kirjassa tarina – yllättävä, poikkeuksellinen ja sadunomaisen epätodellinen tarina – nousee henkilöitä keskeisemmäksi asiaksi, tekee mieli sanoa, että päähenkilö Anna jää kuitenkin aika ohueksi hahmoksi. En osaa sanoa, tapahtuiko hänessä tai hänelle lopulta mitään merkittävää henkistä muutosta, vaikka koko hänen käsityksensä omista juuristaan mullistuu täysin ja hän tutustuu aiemmin tuntemattomaan sukuun ja kotiseutuun.
Tietoisku: kirjan nimenä oleva sana sankofa on ghanalainen twinkielinen nimitys adinkra-symbolille, jossa kuvataan päänsä taaksepäin kääntänyttä lintua, kuten kirjan kannessa. Symbolin merkitys tiivistyy sanontaan, jonka mukaan "ei ole kiellettyä kääntyä takaisin ja käydä noutamassa se, joka on unohtunut". Arvokkaat asiat menneisyydestä on syytä pitää mukana.
Kirjan tiedot
Chibundu Onuzo: Sankofa. Virago Press 2021. 294 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti