Kaikki oli kääntynyt päälaelleen. Otto oli aina tullut yksin ja vain aamupäivällä, ja eikös nyt ollutkin iltapäivä? Ilta, Alma arveli, olkoonkin että oli edelleen valoisaa. Takapihan puoleisista raollaan olevista ikkunoista hän oli haistanut, että naapuri paistoi sianlihaa. Oli varmaankin ruoka-aika.
Tanskalainen Ane Riel on kirjoittanut kustantamon esittelyn mukaan kymmeniä lasten kauno- ja tietokirjoja. Aluevaltaus aikuisten proosan puolelle on ollut ilmeisen menestyksekäs, sillä heti ensimmäinen aikuisten jännitysromaani voitti parhaan tanskalaisen esikoisdekkarin palkinnon ja toinen (suomennettukin nimellä Pihka) puolestaan parhaan pohjoismaisen trillerin palkinnon. En ole niitä lukenut, mutta ainakin tämä kolmas aikuisten romaani, vuonna 2021 tanskaksi ilmestynyt ja vuonna 2022 Katriina Huttusen suomentama Tiima osuu kiinnostavalla tavalla lajityyppien leikkauspisteeseen tai Venn-diagrammin tyyppiselle alueelle. Suoranaiseksi trilleriksi sitä on vaikea kutsua; sanotaan vaikka että se on arvoituksellinen romaani yksinäisestä vanhasta muistisairaasta Almasta, rakkaudesta, ystävyydestä ja hirvittävistä teoista.
Tarina kerrotaan muistisairaan Alman perspektiivistä, joten lukija hapuilee kirjan maailmassa yhtä epävarmana kuin Alma: kaikki on samanaikaisesti tuttua ja vierasta, turvallista ja pelottavaa. Alma kulkee kodissaan säikkynä ja hauraana, mutta jaksaa edelleen katsella uteliaana ympärilleen. Joka päivä samaan aikaan talon ohi kulkee nimittäin pieni koiraa taluttava poika, josta tulee Alman ainoa yhteys talon ulkopuoliseen maailmaan. Poika vilkuttaa ja alkaa käydä vierailuilla Alman luona. Ihmissuhteet ja talon ulkopuolinen maailma eivät ole olleet Almalle koskaan mitään helppoja asioita, sillä takaumien kautta lukijalle piirtyy kuva edesmenneestä aviomiehestä intohimoisesti/pakkomielteisesti kellosepän ammattiinsa suhtautuvana, hyvin helposti ärtyvänä ja pahansisuisena ihmisenä, joka on usein muuttanut illalliskeskustelut ja sulkapallopelitkin sodaksi. Ja jota Alma uskalsi uhmata vasta sitten kun oli jo liian myöhäistä.
(Kellosepän kuolemasta tuli muuten mieleen, että monissa kielissä on varmasti samantyyppinen ilmaisu kuin suomen aika jättää – jollei ole niin pitäisi olla, se on niin hieno. Hänestä on aika jättänyt.)
Kirjan edetessä lukijalle pudotellaan pieniä vihjeitä Alman ja Oton menneisyydestä ja itse ainakin luin niitä mielikuvitus villinä laukaten: mitä Otolle on oikein tapahtunut ja milloin? Mitä Almalle on tapahtunut? Minkälaiseen kaunan ja katkeruuden kierteeseen Otto on voinut joutua? Mikä kaikki on mennyt vinoon, kaatunut peruuttamattomasti kipeään asentoon? Lopulta Alma itsekin muistaa ja hirvittävä totuus valkenee lukijallekin. Katriina Huttusen suomennos välittää todella hienosti kirjan hienovaraisista vihjeista rakentuvan jännityksen ja arvoituksellisuuden. Kirjassa on muuten myös aivan upea kaksikuva, joka on nimiölehden mukaan Tuomo Parikan käsialaa.
Kirjan tiedot
Ane Riel: Tiima. Suomentanut Katriina Huttunen. Aula & Co, 2022. 214 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti