Laila Hietamies: Mäeltä näkyy toinen mäki

Kävin tarkistamassa: Laila Hietamies (1938–2021, vuodesta 2004 Hirvisaari) on Suomen mittakaavassa ihan ainutlaatuinen painosten kuningatar. Hän on julkaissut 41 romaania, joita on myyty yli neljä miljoonaa kappaletta. Hänen kirjailijauransa on alkanut jo pitkälti ennen minun syntymääni ja suosio on ollut lakipisteessään lapsuuteni ja nuoruuteni aikana, joten nimi on tietenkin perin tuttu. Lapsena mielikuvani Hietamiehen/Hirvisaaren kirjoista on ollut ehkä "tylsiä aikuisten historiakirjoja", joten muu lukeminen on aina mennyt sen edelle. Mutta eikö se niin ole, että kuolema kohottaa taiteilijan? Vuonna 2021 Hietamies kuoli ja satuin lukemaan myös Otavan entisen kustannusjohtajan Leena Majander-Reenpään muistelmat, jossa Hietamies esiintyi useamman kerran. LMR:n kuvauksissa Hietamies itse oli valtavan sympaattinen hahmo ja hänen tuotantonsa lähtemätön osa kotimaista kirjallisuutta! Olin viime viikonloppuna Siivouspäivän kirppiksellä, kun silmiini osui laatikollinen Hietamiehen kirjoja, jotka myyjä antoi minulle ikionnellisena. Näin elämä siis toimitti Kannas-sarjan kirjat luettavakseni. Viisiosaisen sarjan kolmas osa joukosta puuttuu, mutta eiköhän se jostain löydy.

Mäeltä näkyy toinen mäki on Kannakselle fiktiiviseen Suontaan kylään sijoittuvan viisiosaisen sarjan aloitusosa. Se alkaa "kesän ensimmäisellä viikolla" vuonna 1925 aika idyllisissä tunnelmissa:

Mäeltä näkyi toinen mäki ja Karjalan koivikot tuuhettuivat. Mäkien välisessä laaksossa kevätaurinko kiipesi utuisia rinteitä tummien kuusien ja juuri lehteen auenneiden koivujen vehreydessä ja valaisi ne yhdellä ainoalla kosketuksella: käki kukkuu siellä ja kevät on!

Tällainen aloitus saa välittömästi tutut ja rakkaat kansansävelmät soimaan mielessä, ja muutenkin kirjan ensi sivut lupaavat perinteistä tarinaa ja koskettavaa lukuromaania. Mutta heti kun ensimmäiset henkilöt Akviliina ja Juosukko ilmestyvät kuvaan, idylli pirstoutuu, koska nämä hahmot ovatkin herkullisen kipakoita ja äkäisiä! Minulle ainakin lukijana heräsi sellainen olo, että ei tässä sittenkään ole luvassa mitään pitkäveteistä maalaisidylliä eikä tarinasta tule tahtojen taistelua puuttumaan. Eikä sitten puuttunutkaan!

Suontaan kylässä asuvat sisäkanteen piirretyn kartan mukaisesti Akviliinalaiset, Tätiläiset, Kivojainmäkläiset, Heikkiläläiset, Ala-Heikkiläläiset ja Suontakalaiset, yhteensä 26 henkeä. Varsin pieni kylä siis. Kirja seuraa kylän tapahtumia keväästä seuraavaan talveen, ja paljon ehtiikin tapahtua, niin syntymää, kuolemaa, juhlaa kuin arkeakin. Kirjassa on paljon historiallista ajankuvaa maatalousyhteisön elämän ja töiden muodossa, mutta sanoisin että sen keskiössä on silti ihmissuhteet ja ihmisyhteisön elämä. Yhdellä jos toisellakin myllertää rinnassa tunteita, joiden mukaan ei voi tuosta vain mennä toimimaan, koska tapakulttuuri on tosi kireä ja kaikkien tekojen seuraukset pitää harkita etukäteen, koska yhdessä toisten rinnalla on pystyttävä elämään sen jälkeenkin. Häpeä kahlehtii monia. Suuria ja kuohuttavia juonenkäänteitäkin on, ja tosiaan kipakkaa ja hauskaa sanailua. Hauskasti Hietamies kuvaa myös lasten maailmaa ja sitä, miten tytöt supattavat keskenään lasten juttuja ja aprikoivat mitä aikuisten jutut kuten "saunaan mäneminen" mahtavat oikeasti tarkoittaa. Sieltäkö lauteiden alta ne vauvat haetaan?

Itselleni kirjassa liikuttavinta oli se kannaksen karjalaisten murre ja puhetapa, ja oikein kuulen korvissani isovanhempieni ja isotätieni ja muiden edesmenneiden sukulaisten puheen nuotin. Omat vanhat sukulaiseni puhuivat pitkälti samalla kannaksen murteella, mutta enää ei ole jäljellä ketään, joka näin haastaisi.

Kirjan tiedot

Laila Hietamies: Mäeltä näkyy toinen mäki. Otava 1980. 380 sivua.

Meidän jälkeemme vedenpaisumus

Lukumielihalut osaavat välillä yllättää – kuvittelin haluavani lukea kesällä jotain varsin kevyttä, mutta päädyin viettämään suuren osan heinäkuutani melko painavan ja merkittävän tuntuisen kirjan kanssa. Se kirja oli yhdysvaltalaisen Stephen Markleyn teos The Deluge eli vedenpaisumus, joka kertoo vuosien 2013–2040 muuttuvasta ja kriisiytyvästä ympäristöstä ja yhteiskunnasta (lähinnä Yhdysvalloista, vaikka poliittinen sekoilu yltyy kaikkialla.) Genre siis ehkä ilmastodystopia tai -horrori? Ilmastonmuutos sopii kyllä dystopian aiheeksi kylmäävän hyvin, ja tämän kirjan vaikuttavuus tuli siitä, miten se seuraa vuosien mittaan tapahtuvaa muutosta ja koko ajan syvenevää kriisiä, eikä vain hyppää johonkin dystooppiseen tulevaisuuden tilanteeseen (ei sen puoleen että sellaista ratkaisua olisi mikään tarve moittia, ja esimerkiksi Emmi Itärannan Teemestarin kirja on loistava).

 

Mutta siis huhhuh. Enpä tahtoisi elää tämän kirjan kuvaamia aikoja – mutta kuvaukset sopivat kyllä yhteen nykyisten ikävien ilmastoskenaarioiden ennusteiden kanssa, eli ns. jännäksi menee. Kirjassa on valtava määrä näkökulmahenkilöitä. Näistä ensimmäisenä lukija tapaa Anthony Pietrusin, joka tutkii syvänmeren metaaniklatraatteja, ja hänen elämänpolkunsa ja -työnsä risteää jollakin tavalla muiden kirjan hahmojen kanssa.

Kirjan nimen vuoksi on pakko uhrata ainakin pari ajatusta erilaisille vedenpaisumusmyyteille – itse tiedän oikeastaan vain Raamatun kertomuksen Nooan arkista, mutta ilmeisesti niitä on satoja ympäri maailmaa. Myyteissä vedenpaisumusta on usein edeltänyt ihmisten yhteiskunnan suistuminen sotiin ja väkivaltaan.

Kirja on valtavan todentuntuista, mutta myös jännärimäistä kuvausta poliittisen päätöksenteon sotkuisista prosesseista, kansalaisvaikuttamisesta ja nk. perityn tilanteen dilemmasta, kun menneisyydessä tehdyt valinnat ja omaksutut toimintatavat vangitsee ihmisiä ja yhteiskuntia, vaikka nykyään tiedettäisiin jo paremmin. Ja miten sivilisaatio kestää ruokaturvan romahtamisen ja kiihtyvän eriarvoisuuden? Miksi joku havahtuu ilmastokriisiin vasta kun merenpinnan nousu uhkaa omia Floridan-kiinteistöjä?

Sisältää  myös koskettavia kuvauksia ihan tavallisesta ihmisen elämästä, ihmissuhteista ja arjesta maailmassa, jonka pelisäännöt on muuttuneet. Järisyttävää luettavaa.

Kirjan tiedot:

Stephen Markley: The Deluge. Simon & Schuster 2023. 880 sivua.