Yleissivistyksessäni on ollut tähän asti yksi Douglas Adamsin mentävä aukko. Sain kurottua sitä hieman umpeen lukemalla tämän kosmisen käsittämättömän ja hauskan aikaseikkailun nimeltään Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto, joka päätyi erään etäkokoontuvan lukupiirin luettavaksi. Sain siinä sivussa kuunnella muiden osallistujien muutakin Douglas Adams -aiheista keskustelua, mikä oli mukavaa. Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto sijoittuu kuulemma suunnilleen puoliväliin "normaalin kirjallisuuden" ja Linnunrata-kirjojen väliin. En ole varma, minkälaisiin lukemiin pitäisi kalibroida odotuksia Linnunrata-trilogiaa kohtaan tämän kommentin perustella - mielestäni tähän Dirk Gentlyyn oli lapattu jo aika uskomaton määrä kaheleita, mutta viihdyttäviä ja kekseliäitä asioita!
Tiivistelmän kirjoittaminen tällaisesta kirjasta on, no, melko haasteellista. Tarinassa on esimerkiksi mukana sähkömunkki, eräänlainen robotti, jonka tehtäväksi on sälytetty kaikenlainen uskominen. (Ihmiset ovat muutenkin luopuneet kaikista rasittavista tehtävistä, kuten tiskaaminen, joten uskominenkin hoituu sähkömunkilla.) Siinä on Cambridgen ajantiedon professuurin huonomuistinen haltija Urban Chronotis ja IT-miljonääri Gordon Way, ensin ruumiinsa kera hengissä ja sitten ilman ruumistaan (don't ask). Siinä on erään insinöörin haamu, sekä Richard MacDuff, tilinpäätöksistä tietokoneen välityksellä musiikkia luova kaunosielu. Ja kaikenlaisia ovia, portaikkoon juuttunut piano sekä muun muassa drontti. Ja romantikkorunoilija Samuel Coleridge. Ja itse Dirk Gently, jonka holistinen etsivätoimisto lupaa ratkaista koko rikoksen ja löytää koko ihmisen.
Kirjassa siis seikkailee hurja määrä erilaisia hahmoja, joiden irtonaiset juonilangat punoutuvat lopussa miltei kaikki yhteen (yhtä varsin olennaista langanpätkää lukuunottamatta). Kaistapäisen huumorin ohella kirjan teemat pyörivät kiinnostavien ekstistentiaalisten kysymysten parissa. Mitä elämä on? Mihin kaikkeen ihmiset pystyvät? Miten asiat vaikuttavat toisiinsa? Jos voisi matkustaa ajassa taaksepäin ja muuttaa asioita, kertautuisivatko muutosten vaikutukset niin, että mikään ei enää olisi ennallaan?
Adamsin luova mieli loihtii ilmoille kaikenlaisia hykerryttävän hienoja kuvauksia. Suosikkini oli ajantiedon professori Chronotiksen kuvaus omasta muististaan: "hän oli kerran itse verrannut muistiaan harvinaiseen perhoseen, joka oli värikäs, liihotteli sirosti sinne tänne ja oli melkein kokonaan hävinnyt."
Professori Chronotis on muuten mítä ilmeisimmin toiminut alkusysäyksenä koko kirjalle: Douglas Adams on käsikirjoittanut Chronotiksen hahmon mukaan Dr. Whon jaksoon jo vuonna 1979. Jaksoa ei lakkojen vuoksi kuitenkaan koskaan kuvattu. Hahmo vaati silti päästä tarinaan, ja vuonna 1987 ilmestyi tämä holistinen etsivätoimistotarina, jossa maapallokin pelastuu, tiukkojen käänteiden jälkeen. Suomennos on Hilkka Pekkasen käsialaa.
Sijoitan tämän Helmet-haasteen kohtaan 36. Kirjassa liikutaan ajassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti