Ebba Stenbock on samanaikaisesti sekä jollakin tavalla tunnettu että hyvin tuntematon historian hahmo. Paradoksia selittää ainakin jotenkin se seikka, että Ebballa on hyvin näkyvä paikka erästä Suomen historian käännekohtaa kuvaavassa taulussa - tarkoitan tietenkin Albert Edelfeltin maalausta Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista, joka on näytteillä Turun linnan sisääntuloaulan ylätasanteella ja jos ei nyt suoranaisesti hallitse tilaa niin vetää kyllä silti tehokkaasti katseita puoleensa. Onhan se kookas taulu ja koulun historiantunneilta kaikille tuttu Suomen historian tapahtuma.
Ebba Stenbock, Klaus Flemingin leski, on taulun oikealla puolella ja sinkoaa siinä Kaarle-herttuaan tyrmistyksen ja paheksunnan sekaisen katseen. Jälkipolville säilyneen tiedon mukaan Kaarle-herttua oli vaatinut saada nähdä vainajan varmistuakseen siitä, että tämä todella oli kuollut. Nähtyään ruumiin hän oli tarttunut tätä parrasta ja todennut että "jos nyt eläisit, niin pääsi ei olisi kovin lujassa". Ebba-rouva oli tähän vastannut, että "jos minun autuas herrani eläisi, ei olisi teidän armonne koskaan päässyt tänne sisälle".
Sanailun todenperäisyys jää arvailujen varaan, mutta itse tapahtuma tietenkään ei. Kaarle-herttua oli piirittänyt Turun linnaa ja sen puolustusta johtanutta Ebba Stenbockia Korppolaismäeltä käsin ja saanut sen lopulta haltuunsa, ja samalla erävoiton kuningas Sigismundin vastaisessa valtataistelussa. Anu Lahtinen on silti valinnut Ebbasta kertovan kirjan kansikuvaksi aivan toisen kuvan kuin tämän Edelfeltin valtavan tunnetun maalauksen. Kansikuvana on Helene Schjerfbeckin hieman sivusta katsova muotokuva, joka tavoittaa Lahtisen sanojen mukaan "kokemusten, tunteiden ja surujen jäljen".
Ebbaa on luonnehdittu vahvaksi, tarmokkaaksi naiseksi ja vallasrouvaksi, jolta löytyi kanttia esimerkiksi johtaa Turun linnan puolustusta mainitun Kaarle-herttuan hyökkäystä vastaan. Lahtisen tekstissä Ebbasta piirtyy esiin kiinnostava, "vahvaa naista" monipuolisempi kuva, ja etenkin säilynyt kirjeenvaihto valaisee Ebban elämää sen verran kun sitä nyt on ylipäätään mahdollista valaista. Joka tapauksessa tässä kirjassa Ebba ei ole enää historian statistina vaan nostettu keskiöön. Ja se ei olekaan mikään suoraviivainen temppu! Aineistoa minkään varsinaisen elämäkerran laatimiseen on nimittäin aika niukasti, joten Ebbaa jäljitetään niin kirjeenvaihdon, aikalaismuistelmien kuin tiliaineistojenkin perusteella. Lukiessa saa varsin hyvän kertauksen Suomen 1500-luvun loppupuolen ja 1600-luvun alun historiasta.
"Historian hämärä" peittää itse asiassa ylhäisestä syntyperästä huolimatta jopa Ebba Stenbockin syntymävuoden, niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin. Hän on syntynyt aikaisintaan vuonna 1550 ja viimeistään vuonna 1557. Vanhempia sisaruksia oli useita, ja näistä ainakin Katarina kannattaa mainita erikseen - Katarina nimittäin oli kuningas Kustaa Vaasan kolmas vaimo ja leskikuningattarena puolisoiden välisestä ikäerosta johtuen peräti kuusi vuosikymmentä. Kirjassa vilisee muitakin aikakauden merkkihenkilöitä aina Arvid Stålarmista Axel Kurkeen, ja kuten Lahtinen jossakin aiemmin julkaistussa kolumnissa on todennut, huippupolitiikka ja aatelisten perheasiat olivat usein yksi ja sama asia. Ebba hoiti kaiken tämän keskellä niitä omia tehtäviään, joita elämä eteen heitti: avusti lähipiirin avioliittotoiveissa, myötävaikutti puolisonsa hallintoon ja seisoi uskollisesti kuningas Sigismundin puolella. Historiankirjoituksessa Ebba on kuvattu kenties hieman pintapuolisesti vahvana, voimakkaana naisena, mutta kirjeissään hän kuvaa itseään lähinnä poloisena vanhana naisena. Kiinnostava näkökulmien ristiriita, jota Lahtinen mukavasti hieman valottaa.
Kirjassa seurataan niin aikakauden tulenarkaa poliittista tilannetta kuin aristokraattien tapakulttuuria ja aatemaailmaakin. Kaikissa kuohuissa ja käänteissä voisi olla hankala pysyä perässä ilman sisäkannen hienoa sukupuuta, johon oli pakko palata useaan otteeseen. Jonkinlainen aikajanakaan ei olisi ollut pahitteeksi.
Lähteet ja kirjallisuus -osio on monta kymmentä sivua pitkä, ja sieltä löytyy tutkimuskirjallisuuden lisäksi kiinnostavaa kaunokirjallisuutta aina Fredrika Runebergin Sigrid Liljeholmista Kristiina Vuoren pari vuotta sitten julkaistuun Filippaan. (Lukulista kasvaa aina vain...)
Vaikka vallasrouvan kuvaa onkin kirjalla saatu hieman valaistua, Ebban ympärille jää lukemisen jälkeen silti jonkinlainen salaperäisyyden verho.
Ebba pääsee Helmet-haasteen kohtaan 17. Kirjan nimessä on sen päähenkilön nimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti