tiistaina, kesäkuuta 15, 2021

Vapauden kapea käytävä

Daron Acemoglun ja James A. Robinsonin Kapea käytävä - Valtiot, yhteiskunnat ja vapauden kohtalo (suom. Kimmo Pietiläinen) on mittava, vaikuttava ja todella perusteellinen teos, mitä niinkin kaikenkattava aihe kuin vapaus tietenkin vaatiikin. Oma lukukappaleeni oli kirjaston lainakirja, ja koska palautuspäivä vääjäämättä lähestyi, jouduin kiirehtimään viimeiset luvut aivan liian nopeasti läpi. Tämä on nimittäin päälle 600-sivuisena järkäleenä (mukana kunnioitusta herättävä 33 sivun lähdeluettelo) sellainen opus, että sitä mielellään lukisi hieman hitaammin sulatellen.

Otsikossa kirjan sisältö on luonnehdittu ja tiivistetty aika kattavasti - kirja käsittelee nimensä mukaisesti sitä kukoistavan kehityksen ja vapauden kapeaa käytävää, joka voi ilmaantua yhteiskuntaan monellakin eri tavalla. Kirjassa esitellään kiinnostava ja todella selitysvoimainen tapa tarkastella sekä vapauden ilmenemisen että eritoten sen puuttumisen muotoja. Vapaus mielletään tässä lockelaisena vapautena, yksilön mahdollisimman suurena riippumattomuutena, vapautena väkivallasta ja pakkovallasta. Miksi toisissa yhteiskunnissa saavutetaan näitä vapauksia ja toisissa ei? Ei mikään pieni kysymys puntaroitavaksi.


Vapauden kapean käytävän voi piirtää koordinaatistolle, jolla vaaka-akselilla on (kansalais)yhteiskunnan valta ja pystyakselilla valtion valta. Kun yhteiskunta kehittyy kohti koillisnurkkaa, jossa sekä valtio että kansalaisyhteiskunta ovat vahvoja, keskelle avautuu tila vapaudelle. Silloin valtio ja yhteiskunta tasapainottavat ja kirittävät toisiaan ja molemmat vahvistuvat.

Kirjoittajat kutsuvat tätä kapealle käytävälle johtavaa ja sillä pysyttelevää koevolutiivista kehitystä nimellä Punaisen Kuningattaren vaikutus. Vertaus onkin mainio; Punainen Kuningatar on peräisin Lewis Carrollin romaanista Liisan seikkailut peilimaailmassa (suom. Alice Martin) ja Punaisen Kuningattaren maassa on juostava kovaa vauhtia, jos tahtoo edes pysyä paikallaan, aivan kuten valtion ja kansalaisyhteiskunnankin on pysyttävä toistensa rinnalla ja vauhdissa.

Liisa katsoi hämmästyneenä ympärilleen.

"Mitä ihmettä, mehän olemme olleet tämän puun alla koko ajan! Kaikki on ihan niin kuin ennenkin!"

"Totta kai", sanoi Kuningatar. "Miten muutenkaan voisi?"

 "Meidän maassa", Liisa sanoi yhä vähän hengästyneenä, "tullaan toiseen paikkaan, jos juostaan lujaa ja kauan, niin kuin juuri olemme tehneet."

"Siellä teillä ollaan hitaita!" sanoi Kuningatar. "Täällä saat juosta kaikin voimin, jos haluat pysyä paikoillasi."

Acemoglu ja Robinson nimittävät kirjassa valtiota Leviataniksi filosofi Thomas Hobbesin mallin mukaan. Leviatan on myyttinen raamatullinen merihirviö, joka herätessään uhkaa niellä eli pimentää auringon ja tuhota niin tehdessään tietenkin elämän mahdollisuudet koko maapallolla. Leviatan edusti Hobbesin vuonna 1651 ilmestyneessä yhteiskuntafilosofisessa teoksessa suvereenia valtiota. Acemoglun ja Robinsonin koordinaatistolta löytyy kolme erilaista Leviatania: despoottinen Leviatan, kahlehdittu Leviatan ja puuttuva Leviatan. Kun kansalaisyhteiskunta ei jostain syystä saa pantua valtiolle kampoihin, syntyy kahlitsematon, despoottinen Leviatan-valtio (esimerkkeinä vaikkapa Kiina, Venäjä tai historiasta Preussi), ja toisaalta kun valtio ei jostain syystä saa kehitettyä toimintakapasiteettia, tilannetta voi kuvata Leviatanin puuttumiseksi (esimerkkeinä Tadzikistan, Irak tai tivien yhteiskunta Nigeriassa). Silloin valtiottomassa yhteiskunnassa vallitsee joko tehoton hajaannus, normien vankila tai Hobbesinkin kuvaama kaikkien sota kaikkia vastaan. Tasapainoisessa tilanteessa Leviatan on saatu kahleisiin ja palvelemaan yhteiskuntaa. Kirjassa käydään läpi vaikuttava määrä yksityiskohtaisia ja perinpohjaisia esimerkkejä kaikista mainituista vaihtoehdoista ja selvitetään useiden maiden poliittista ja taloudellista historiaa todella kattavasti. Esimerkiksi Kiinan tapauksessa aloitetaan 2000 vuoden takaa Konfutsen ajoista ja siitä, miten "rahvas ei väittele hallinnon asioista" ja Saudi-Arabian tapauksessa Muhammedin ja varhaisten islamilaisten imperiumien ajoista. Mikään tilanne ei tietenkään ole koskaan staattinen (paikallaan pysyminenkin vaatii nopeaa juoksemista), ja kirjassa kuvataan etenkin maiden liikehdintää joko kohti vapauden kapeaa käytävää tai luisumista sen ulkopuolelle. Tämä luisu on ikävän ajankohtainen asia esimerkiksi nykyhetken Puolassa ja Unkarissa.

Näiden kolmen Leviatanin lisäksi tiskin alta löytyy itse asiassa vielä neljäskin vaihtoehto, paperinen Leviatan, tai kuten joku Kolumbian tilaa kirjan sivuilla kommentoinut luonnehti, "oranki smokissa". Se näyttää valtiota, liikkuu kuin valtio, ääntelee kuin valtio - mutta reputtaa ankkatestinkin, eikä ole siis kunnollinen toimiva valtio vaan jotain muuta. Se on sortava, mutta ei vahva vaan arvaamaton, ja siellä vallitseva taloudellinen ja yhteiskunnallinen epäjärjestys hyödyttää pientä eliitin joukkoa.

Kuten tuli jo todettua, tätä kirjaa pitäisi lukea sen painavan ja yksityiskohtaisen sisällön vuoksi hitaasti pureskellen. Itse ainakin tahtoisin lukea nyt heti uudelleen ainakin kaikki ne kohdat, joissa kuvataan heikkoa valtiota, puuttuvaa Leviatania ja tilanteita, jossa Punaisen Kuningattaren vaikutus ei toimi. Niissä kohdissa avattiin nimittäin varsin kiinnostavalla tavalla minulle uppo-outoja sosiaalisiin rakenteisiin ja normien vankilaan liittyviä käsitteitä, kuten Tadzikistanin avlod tai Albanian kanun. Lisäksi palaisin mielelläni myös siihen, mitä kirjoittajilla oli sanottavana populismin muodostamasta uhasta yhteiskunnan vakautta ylläpitäville instituutioille. Pitänee odotella, että lainausjono purkautuu ja lainata kirja sitten uudelleen. Tämä oli ehdottomasti ajatuksia herättävä ja vangitseva kirja.

Helmet-haasteesta löytyi tälle kirjalle kohta 8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti