Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo

 Eli tarkka kolmiosainen selonteko tohtori Livingstonen viimeisistä vuosista, maallisista päivistä ja viimeisestä matkasta sisämaasta Afrikan rannikolle hänen afrikkalaisten toveriensa kertomana

Tämä zimbabwelaisen Petina Gappahin toinen romaani on, kuten tämä pitkähkö ja arkaaiseen tyyliin kirjoitettu alaotsikko kuvaa, kertomus Chitambon kylässä nykyisen Sambian alueella kuolleen tohtori David Livingstonen ruumissaattueesta. Lääkärinä, tutkimusmatkailijana ja lähetyssaarnaajana toiminut Livingstone kannettiin ensin Intian valtameren rantaan Bagamoyoon, Sansibarille ja sieltä edelleen Lontooseen, jossa hänet on haudattu Westminster Abbeyhin. Tämä saattue on kiehtonut ja kiinnostanut Gappahia lopun kiitossanojen mukaan jo parikymmentä vuotta. Ja hetkinen, itsekin käytän huomaamattani passiivimuotoja: kannettiin, on haudattu. Keitä kantajat oikein olivat? Minkälainen tapahtumien sarja tähän kaikkeen kietoutuu?

Tämä tarina on kerrottu jo monta kertaa, mutta aina tohtorin tarinana. Ja joskus, sivumennen, pelkkinä alaviittteinä, mainitaan Chuma ja Susi. He olivat hänen ensimmäiset toverinsa, vanhimmat ja pisimpään palvelleet, sillä me muut liityimme joukkoon vasta muutama kuukausi ennen bwana Daudin kuolemaa.

Gappahin kertomuksessa ääneen pääsevät erityisesti kaksi saattueen jäsentä. Toinen on Halima, retkikunnan kokki, lukutaidoton ja suorapuheinen, jalat tiukasti maan kamaralla pitävä nainen, jonka Livingstone on ostanut orjakauppiaalta ja jota odottaa tämän retkikunnan jälkeen vapaus orjuudesta. Halima on aito historian henkilö, joka on löytynyt Livingstonen omien päiväkirjojen sivuilta. Gappah on selvästi nauttinut suuresti Haliman herättämisestä henkiin ja tämän repliikkien ja olemuksen kirjoittamisesta! Halimalla on aina paljon asiaa eikä hän juuri vaivaudu pokkuroimaan bwana Daudin edessä tai epäröi puhua suutaan puhtaaksi milloin mistäkin. Halima ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää, miksi kukaan tahtoisi kuluttaa vuosia elämästään jonkin niin älyttömän asian vuoksi kuin Niilin lähteen etsiminen! Halima on sekä herkkä havainnoitsija että riuska nainen, jolla on samanaikaisesti vaatimattomia ja hyvin merkityksellisiä omia haaveita.

Toinen saattueen erikseen ääneen pääsevä jäsen on vapautettu entinen orja ja Intian Nassickissa lähetyssaarnaajien kouluttama Jacob Wainwright, joka on syntymässään saanut yao-nimen Yamuza. Jacob on myös todellinen henkilö, ja ainoa ruumissaaton jäsen, joka ilmeisesti luku-, kirjoitus- ja kielitaitonsa vuoksi vietiin Livingstonen mukana Lontooseen, ja hän oli yksi arkunkantajista hautajaisissa. Jacob on pohjattoman mielenkiintoinen henkilö: hän on hyvin innokas ja altis kristitty käännynnäinen, joka ei haaveile mistään muusta niin palavasti kuin siitä, että saisi pappisvihkimyksen ja että saisi voitettua Kristukselle mahdollisimman monta sielua. Merkittävä osa kirjasta koostuu Jacobin päiväkirjamerkinnöistä ruumissaaton ajalta. (Oikeita Jacob Wainwrightin päiväkirjoja on muuten kirjan ilmestymisen jälkeen julkistettu - voisi olla kiinnostava tietää millaisia merkintöjä matkan varrelta on oikeasti kirjattu.)

Jacobin hahmossa ihanteet ja todellisuus joutuvat aikamoiselle törmäyskurssille. Jacob on vastuussa ruumissaaton ja bwana Daudin tarvikkeiden dokumentoinnista ja hän tulee tätä tehtävää hoitaessaan tutustuneeksi Livingstonen päiväkirjoihin. Niistä käy muun muassa ilmi, että orjuutta vastaan ahkerasti kampanjoinut Livingstone on itsekin asioinut orjakauppiaiden kanssa, ja Jacob joutuu kohtaamaan todellisuuden, jossa ei ole mustaa ja valkoista, vaan kaikenlaista harmaata sotkua. Hän yrittää silti kaikin voimin pitää rimaa niin korkealla kuin suinkin ja kastaa myös retkikunnan matkan aikana käännynnäisiä joessa Johannes Kastajan mallin mukaan ja rukoilee kaikesta sydämestään oikeudenmukaisuuden maailman puolesta. Tulkoon sinun valtakuntasi, tulkoon sinun valtakuntasi. Loppuluvut, joissa moni Jacobin illuusio murtuu, ovat vaikuttavaa luettavaa.

Petina Gappah oli jokunen kuukausi sitten puhujana ja haastateltavana verkkoseminaarissa nimeltään Literature and the Politics of the Past. Hän kertoi minkälainen kaksiteräinen miekka esikoisnovellikokoelman valtava suosio oli ollut: yhtäkkiä kaikki tahtoivat tietää hänen mielipiteensä Zimbabwen politiikasta ja poliitikoista ja vaikka mistä. Osin tämän vaikutuksesta Gappah kertoi sijoittavansa romaaninsa nykyään aina historiaan (ja teatterin nykyaikaan). Menneisyys onkin aivan loputon aiheiden ja resurssien lähde, ja Gappahkin totesi, että kaunokirjallisuus tarjoaa aina avaimia minkä tahansa yhteiskunnan ymmärtämiseen ja se tuo asioita yhteisen muistin piiriin. Jos ihmisen muisti on muutenkin epäluotettava, niin vallanpitäjien muisti sitä vasta onkin. Muistelulle on siis tilausta ja tarvetta.

Gappah on paitsi kirjailija, myös kauppaoikeuteen erikoistunut juristi, ja hän työskentelee tällä hetkellä vuodenvaihteessa avatun Afrikan vapaakauppa-alueen parissa. Häneltä on julkaistu suomeksi tämä Pimeydestä loistaa valo (suom. Aleksi Milonoff), aiempi romaani Muistojen kirja (suom. Tero Valkonen) ja novellikokoelma Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (suom. Seppo Loponen). Suomentamatta on jäänyt toinen, Harareen sijoittuva novellikokoelma Rotten Row, jonka novellit kuvausten perusteella kertovat varsin onnistuneesti erinäisiä oikeussaleihin päätyneitä tapahtumasarjoja. Senkin tahtoisin joskus ehtiä lukemaan.

Helmet-haasteessa Gappah pääsee kohtaan 16. Kirjassa eletään ilman sähköä.