"On sinun tehtäväsi murtaa ikiaikainen kiertokulku."

Poimin luettavien kirjojen pinosta tällä kertaa luettavaksi vuonna 2016 ilmestyneen Deborah Levyn romaanin Hot milk. Kirjaa ei ole suomennettu (vielä), mutta muita teoksia Levyltä kyllä: Uiden kotiin (suom. Laura Vesanto) ja omaelämäkerralliset Mitä en halua tietää ja Elämisen hinta (suom. Pauliina Vanhatalo). Luin Uiden kotiin viisi vuotta sitten, suomennoksen ilmestymisvuonna, ja se on painunut muistiini todella tiheätunnelmaisena ja selittämättömänä mysteerinä. Siinä vietetään ensin pintapuolisesti huolettomia aikoja kesähuvilalla Nizzassa, mutta pinnan alla kuplii jännitteitä, epävarmuuksia ja kaipausta. Samoille aaltopituuksille sijoittuu myös Hot milk, hypnoottinen ja eriskummallinen kirja.

Pääosassa on 25-vuotias Sofia Papastergiadis, antropologian väitöstutkimuksen kesken jättänyt ja Lontoossa baristana työskentelevä nuori nainen. Sofian ja tämän äidin Rosen suhde on vähintäänkin erikoinen ja vinksahtanut; Sofia on päätynyt äitinsä miltei jokapäiväiseksi avustajaksi, koska äidin jalkoja vaivaa liuta kummallisia oireita: on aika ajoin ilmenevää tunnottomuutta ja liikuntakyvyttömyyttä, mutta paikoin äiti pystyy kävelemään ja ajamaan autoa lähestulkoon tavallisesti. Kerran huitaisee jaloiltaan kärpäsenkin, joka sentään vaatii varsin herkkää aistimista. Sofia ja Rose lähtevät kirjassa epätodelliselta tuntuvalle klinikalle Espanjan etelärannikolle Almeríaan hakemaan parannuskeinoa, jonkinlaista viimeistä toivoa selittämättömiin vaivoihin. Valkoista marmoria hohtava klinikka on muusta maailmasta irrallaan kuin Thomas Mannin Taikavuoren alppiparantola. Parantumista ei ole eksentrisen tohtori Gomézin eksentrisestä ja omistautuvasta hoito-ohjelmasta huolimatta näköpiirissä, mutta Sofia löytää seudulta itselleen tekemistä ja uutta seuraa: polttelevien meduusoiden seassa uimista ja saksalaisen Ingridin ja tämän poikaystävän Matthew'n. Sofia rakentaa myös uudelleen 11 vuotta sitten katkennutta yhteyttä isäänsä ja matkustaa tapaamaan isää ja tämän tuoretta vaimoa ja vauvaikäistä pikkusiskoaan Ateenaan.

 Erikoinen, erikoinen kirja. Muuten Hot milk olisi saattanut jäädä muistiini surrealistisena kertomuksena herkästä ja epävarmasta tytöstä ja tämän määräilevästä äidistä, mutta Levy tarjoaa kirjan epigrafissa (epigrafi = lyhyt sitaatti tai motto nimiösivun jälkeen, ennen kirjan vars. alkua) muitakin näkymiä. Epigrafissa lukee: "It's up to you to break the old circuits. –Hélène Cixous, The Laughter of the Medusa." Hmm, on siis syytä suunnata muutama ajatus Cixous'n suuntaan. Ranskalaisen Cixous'n tekstit ovat feminismin klassikoita, ja niissä kuvataan feminiinisyyttä ja naisten kirjoittamisen tapaa ja tarvetta. Minulta löytyy Heta Rundgrenin ja Aura Sevónin suomennos Medusan nauru kirjahyllystä, joten kävin katsomassa sieltä saman kohdan suomeksi: On sinun tehtäväsi murtaa ikiaikainen kiertokulku. Cixous'n tuntijoille kirja saattaisi siis avautua aivan erilaisella tavalla; itse olen muistaakseni aloittanut Medusan naurun lukemisen, todennut sen vaativan keskittynyttä lukemista ja jättänyt sen hyllyyn "odottamaan parempaa hetkeä". Yllättäen sitä hetkeä ei ole vielä tullut! Selasin sen nyt läpi ja löysin monta Hot milkin kanssa keskustelevaa kohtaa.

Heti kirjan nimi on yksi näistä. Hot milk, kuuma maito. Cixous'lla maito, hyvä äidinmaito, valkoinen muste, on vertauskuva naisesta kirjoittajana. Ääni: ehtymätöntä maitoa. Levyn kirjassa maidon teema toistuu monta kertaa. Se esiintyy heti alkukohtauksessa, jossa Sofia kertoo tietokoneensa rikkoutuneesta näytöstä: näytönsäästäjän kuvana hänellä on kuva Linnunradasta, englanniksi Milky Way. Kreikkalaisen mytologian mukaan muodostelma on syntynyt Heran maidosta, ja Sofian näytöllä se on särähtänyt rikki, samoin Sofian oma ääni on kaikkea muuta kuin ehjä ja kuuluva. Baristana työskennellessään Sofia käyttää tuntikausia oppiakseen vaahdottamaan maidon oikein, sellaiseksi millaisena se kuuluu tarjota toisille nautittavaksi. Sofian äiti on opetellut valmistamaan kreikkalaiselle puolisolleen vuohenmaidosta juustoa, sellaista jota tämä on tottunut syömään.

Cixous esittää naisen myös biseksuaalisena olentona, ja kirjassa Sofian ja Ingridin välille muodostuu aivan kuin tätä heijastellen voimakas seksuaalinen jännite. Cixous, aivan kuin Levykin, leikittelee usein sanojen homonymialla ja monimerkityksellisyydellä, ja kuinkas ollakaan: la mère (äiti) ja la mer (meri) ääntyvät tismalleen samalla tavoin. Sofia tuntuukin saavan meressä uidessaan joka kerran meduusan polttamia.

Levy on punonut näitä symboleja (ja monia muita) tiiviisti mukaan Sofian ja Rosen tarinaan, mutta kirja ei silti tiivisty miksikään yksinkertaiseksi allegoriaksi. Sen ihmiset ovat kompleksisia, kielikuvat omaperäisiä ja tunnelma täynnä mystistä ja unenomaista outoa tenhoa.

– Why not steal a fish from the market to make you bolder? It need not be the biggest fish, but it must not be the smallest either. 

– Why do I need to be bolder?

– That is for you to answer.