Minulla on kirjahyllyssä monta omasta lapsuudestani selviytynyttä ja säilynyttä kirjaa: jokunen Tammen kultaisen kirjaston kuvakirja, James Clavellin fantasiasatu Pomp-o-Moto, lorukirja ja tämä klassinen Satujen valtakunta, jota on luettu niin ahkerasti että kannet ovat päässeet selkämyksestä repsahtamaan ja koko kansi on nykyään vaarassa irrota. (Muistiinpano itselle: vie se kirjansitomoon korjattavaksi joku kerta). Tällaiseen kokoelmaan onkin mahdotonta kyllästyä, mikä on pienten lasten vanhemmille ihan merkittävä etu. Joskus äitiysvapaalla oli paremmin aikaa lukea lapsille ja lasten kanssa myös ennen nukkumaanmenoa, mutta parin vuoden ajan yhteiset lukuhetket ovat olleet etupäässä iltasatutuokioita. Tällä viikolla ollaan luettu (taas) näitä vanhoja satuja.
Sisältö on otsikon lupauksen mukaisesti hyvin perinteistä. Sadut alkavat sanoilla "olipa kerran" tai jollakin muulla perinteisellä aloituksella: "kauan sitten eli muuan rikas mies" tai "tämä tapahtui kauan, kauan sitten, silloin kun myös havupuiden lehdet vielä muuttuivat syksyisin keltaisiksi ja varisivat maahan". Joukossa on eläinsatuja, Grimmin saduista niin tuttuja (Punahilkka) kuin hieman tuntemattomampiakin (Valkoinen käärme) ja muita kansanperinteenä välittyneitä satuja. Satu onkin itse asiassa aika kiinnostava tarinatyyppi, sillä vanhimmat tunnetut sadut ovat peräisin tuhansien vuosien takaa. Siinä mittakaavassa 900-luvulla muistiin kirjatut Tuhannen ja yhden yön tarinat tai Charles Perrault'n 1600-luvulla laatima Hanhiemo-kokoelma on uudemmasta päästä.
Suosikin nimeäminen näiden joukosta on vaikeaa. Bremenin soittoniekat tai Susi ja seitsemän pientä kiliä olivat minusta lapsena jotenkin hirveän jännittäviä ja Lehmus-Leevi (kuva alla), jossa kammottava noita jahtaa pikku Leeviä, oli tosi puistattava. Ylipäätään näissä saduissa on hieno ja vaikuttava draaman kaari ja kuvitus on samoin ihanan perinteistä ja yksityiskohtaista. Kelpaa lapsille ja aikuisille. Eilen illalla lapsi valitsi luettavaksi sadun Kuinka Tiiteröstä melkein tuli kuningas, saa nähdä mikä on vuorossa tänään!
Kirjan kuvittajaksi mainitaan Marián Čapka, joka on pikaisen internethaun perusteella slovenialainen taidemaalari. Kirjan akvarelleissa onkin viehättävä kaakkois-keskieurooppalainen tunnelma perinnevaatteineen, seka- ja kuusimetsineen ja muine yksityiskohtineen. Sadut on valikoinut Viera Janusová ja kokoelman ovat suomentaneet Leena Niukkanen ja Pentti Halonen. Keräsin nämä tiedot talteen ja nappasin kirjasta pari kuvaa, koska kokoelma pääsee Helmet-haasteen kohtaan 42. Satukirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti