Palasin juuri kotiini ja omaan todellisuuteeni todella ihmeelliseltä kirjalliselta matkalta! Luin Khadija Abdalla Bajaberin romaanin The House of Rust, joka ilmestyi tietoisuuteeni itse asiassa jonkun somekanavan kautta: käsikirjoitus voitti yhdysvaltalaisen Graywolf Pressin afrikkalaisen kirjallisuuden kilpailun ja maininta palkinnosta osui silmiini jonkun kirjallisuusaiheisen tilin jakamana. Kiinnostuin kirjasta välittömästi: nuori kenialainen esikoiskirjailija, kehuttu teos ja mielikuvitusta kutkuttava tarina tytöstä, joka matkustaa luista rakennetulla lautalla (!) etsimään merelle kadonnutta isäänsä puhuvien kissojen, varisten, haiden ja muutaman muun eläinen seuratessa tai kommentoidessa tapahtumia.
The House of Rust olikin uskomattoman hieno ja vaikuttava, fantastinen (pun intended) teos. En tiedä, olenko koskaan lukenut mitään tällaista. Kirjan päähenkilö on Aisha, Kenian Mombasassa asuva hadramivähemmistöön kuuluva tyttö. Aishan perheeseen kuuluu isä Ali ja isoäiti Hababa, sillä äiti on kuollut. Isä ansaitsee elantonsa kalastajana ja meri vetää puoleensa myös Aishaa, jota isä kutsuu hellittelynimellä fishling, pikkukala. Eräänä päivänä isä ei palaakaan mereltä ja vain tyhjä vene kolahtelee rantakivikkoa vasten. Isoäiti valmistautuu hautajaisiin: mikäli elonmerkkejä ei saada viiden päivän sisään, on pidettävä hautajaiset. Aisha ei ole valmis luovuttamaan vaan tuntee, että isä kyllä löytyy jotakin kautta. Silloin hän kohtaa Hamzan, puhuvan kissan, joka tuntuu tietävän mitä tehdä. Hamza neuvoo Aishan rantaan, jossa vedestä nousee luista rakentunut lautta. Sillä ensijärkytyksestä toennut Aisha lähtee etsintäretkelleen, Hamza oppaanaan.
Merimatkan kuvaus on vangitsevinta ja eriskummallisinta mitä olen aikoihin lukenut. Meri kuohuu kuin jokin elävä olento ja Aisha kohtaa merten syvyyksistä nousevia voimakkaita ja merkillisiä olentoja, kuten kaikkien haiden alkuisä Baba wa Papan ja The Sunken King -valtiaan. Kun yritän miettiä, miten kuvaisin Bajaberin ilmaisua, ensimmäisenä mieleen tulee sana runollinen. Ilmaisu on todella rikasta ja yllättävää (sanakirjalle tuli käyttöä), välillä melkein proosarunomaista, ja yhdessä maagisten elementtien ja kohtalokkaalta tuntuvan etsintätehtävän kanssa kokonaisuus kasvaa eeposmaisiin mittoihin. Tällainen teksti on ihan oma painovoimakeskittymänsä! Lukeminen ei onnistu kiirehtien.
Aisha on hieno sankarihahmo. Pieni tyttö, joka pärjää kuin pärjääkin eeppisissä koettelemuksissa. Isä löytyy (pelastetaan todella dramaattisesti), ja kokemuksen kasvattama Aisha havaitsee, että hänen sisällään kasvaa jonkinlainen uteliaisuus ja nälkä maailmaa kohtaan. Takakansitekstissä ja muissa tiivistelmissä keskitytään kertomaan luisella lautalla tehdystä eeppisestä pelastusretkestä, mutta se on vain puolet kirjasta, loput kertovat ajasta isän pelastamisen jälkeen. Lukija saa huomata, että ympäröivällä yhteiskunnalla, isoäidillä ja kömpelöllä Hassan-pojalla on kaikilla omia odotuksiaan Aishan suhteen, ja Bajaber onnistuu kuvaamaan uskomattoman hienosti sitä, miten Aisha kasvaa ja löytää oman tahtonsa tai polkunsa tai paikkansa maailmassa. Kuulostaapa todella lattealta tähän nyt näin toteavasti kirjoitettuna, kun vertaa Bajaberin mielikuvitukselliseen ja upeaan kerrontaan.
Ihmisten lisäksi kirjassa on eläimiä: sen mainitun Hamza-kissan lisäksi erityisesti variksia. Eräs tietty varis seurailee Aishaa, kun tämä etsii Mombasasta myyttistä paikkaa, ruosteen taloa, The House of Rust. Sekä varisten oma yhteiskunta että mombasalainen maailma ovat kiinnostavia valtapelien maailmoja.
"What do they think they know?"
"A rumour spread by the crows."
"But how did the crows know?" For they could not have seen her deeds, they could not have known.
"Because I whispered it to them as they slept. I whispered of dead monsters and wild, frightening girls."
"I did not kill anyone!"
"Be quiet and don't undo my work", Almassi drawled, his gaze cold and lightly hooded. "Notoriety comes with strings attached. You are a weakling with no powers of your own. Did you think you could escape the sea unremarked upon?"
Olipa tosiaan voimakas ja aivan omanlaisensa teos. En muista, koska olisin viimeksi samalla tavalla antautunut jonkin kirjan maailmaan näin kokonaisvaltaisesti. (Se on saavutus ihan normaaliaikoinakin, mutta varsinkin tässä nimenomaisessa ajassa: kirja oli minulla kesken Venäjän hyökätessä Ukrainaan ja se jäi joksikin aikaa sivuun hätääntyneen uutisten seurannan viedessä kaiken ajan, mutta sain palattua sen pariin ja jopa luettua keskittyneesti ja nautinnolla loppuun. Tämä kertokoon kirjan tasosta.)
Kirjailija Khadija Abdalla Bajaber on siis kenialainen esikoiskirjailija. Hän asuu päähenkilönsä Aishan tavoin Mombasassa ja kuuluu myös Jemenin alueelta lähtöisin olevaan hadramiväestöön. Bajaber on internetin tietojen mukaan toimittaja, mutta tämän esikoiskirjan perusteella povaisin myös kirjailijanuraa! Ainakin toivon, että saan lisää näin erinomaista luettavaa.
Khadija Abdalla Bajaber: The House of Rust. Graywolf Press, 2021. 252 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti