Meg Mason: Murhe ja autuus

Kyllä minä tiesin, että jotain on vialla.

Martha Friel on täyttänyt neljäkymmentä, ja aviomies Patrick järjestää sen kunniaksi juhlat, "Päivästä pitää ottaa niskalenkki", hän sanoo, ja kutsuu paikalle iloisen joukon perhettä ja ystäviä. Päivänsankari käy kuitenkin välillä itkemässä vessassa ja muutama päivä juhlien jälkeen mies muuttaa pois yhteisestä kodista. Avioliitto on ohi. Mitä ihmettä on oikein tapahtunut?

Marthan elämäntarina avautuu vaihe vaiheelta. Lapsuus boheemin taiteilijaäidin ja hieman nahjusmaisen runoilijaisän perheessä, Ingrid-sisko aina rinnalla. Sukujoulut Winsome-tädin fiinissä kodissa Belgravian kaupunginosassa. Suhteet perheenjäseniin, seurustelukumppaneihin ja työkavereihin. Marthan koko elämä vaikuttaa ensi alkuun jollakin lailla päämäärätiedottomalta haahuilulta, ja Marthasta tuntuu, ettei hän saa elämästä samalla tavalla otetta kuin muut ihmiset. Asiaa ei auta yhtään se, että Martha on 17-vuotiaasta lähtien kärsinyt kausittaisista mielenterveysongelmista, joiden aikana lamaannuttava masennus vie välillä viikkokausiksi sängyn pohjalle. Silloin jäävät kaikki töihin liittyvät deadlinet oman onnensa nojaan, roskat viemättä ja maailma ympäriltä jotenkin sumenee tai katoaa. Vasta myöhemmin Martha itsekin havaitsee, että kenties nuo yksittäiset jaksot saattoivatkin olla yhden ja saman nauhan helmiä. Parikymppisenä Martha ajelehtii myös pika-avioliittoon Jonathanin kanssa, joka on hyvä kandidaatti "kirjallisuuden raivostuttavimmat ja omahyväisimmät paskiaiset" -kisan finaaliin.

Jokin on kuitenkin pysynyt samana lähes koko ajan – Patrick. Hän on ilmestynyt mukaan suvun joulunviettoihin 14-vuotiaana, kun Oliver-serkku toi hänet vieraaksi joulupöytään. (Patrickin äiti on kuollut ja Hong Kongissa asuva isä oli unohtanut ostaa lapselle lentolipun joululomaa varten. Luokkatoveri onneksi kutsui kotiinsa.) Ehdin tuossa edellä jo kertoa mielenterveyden teemoista, ja Murhe ja autuus on tosiaan eräänlainen tutkielma mielenterveydestä, mutta sen lisäksi se on myös Patrickin ja Marthan rakkaustarina. Tarinaa oli välillä raastavaa lukea, sillä he ovat selvästi niin oikeat toisilleen ja onnelliset yhdessä, mutta yhdessäelo on silti hirveän vaikeaa. Heidän rakkaustarinansa onkin yksi osoitus mielenterveyden ongelmien hinnasta ja kertoo, mikä kaikki siitä voi kärsiä. Martha on hauska, luova, myötätuntoinen ja ihana tyyppi, mutta mielenterveysongelmista ovat saaneet kärsiä niin Marthan ura kuin avioliittokin, ja myös suhde ihanaan, hauskaan ja vankkumattomana tukena toimivaan Ingrid-siskoon on yhdessä vaiheessa miltei mennyttä.

Murhe ja autuus on vakavista aiheista huolimatta myös nautinnollista ja hauskaa luettavaa, koska vakavuus taitetaan nerokkaalla, rutikuivalla huumorilla ja (tilanne)komediamaisilla kohtauksilla, ja koska Mason osaa kuvata henkilöt ja tilanteet tavalla, joka osuu tunnetasolla tosi syvälle. Pidän tätä kirjaa eräällä lailla myös kasvukertomuksena, vaikka Martha onkin jo nelikymppinen, sillä parinkymmenen vuoden oireilun päätteeksi Martha saa vihdoin itselleen mielenterveyden diagnoosin, joka tuntuu selittävän lähes kaiken ja Martha saa vihdoin keinoja ymmärtää omaa itseään. Diagnoosia ei kuitenkaan paljasteta lukijalle, vaan sen paikalla on kirjassa viiva, –. Kirjailija itse kertoo loppusanoissa, että Marthan oireiden ei ole tarkoitus kuvata mitään tiettyä mielenterveyden ongelmaa, vaikka lukijan tekeekin mieli luokitella ja nimetä oireita. (Adhd? Bipolaarinen häiriö? Vakava masennus?) Eikä mikään tietty diagnoosi tietenkään merkitsisi sitä, että sen myötä kaikki muuttuu hyväksi ja helpoksi. Martha on saanut kamppailla mielenterveysongelmiensa kanssa koko aikuisikänsä, ja se on muokannut hänen toimintatapansakin tietynlaisiksi (ei välttämättä kovin funktionaalisiksi). Niiden muuttaminen on vaikeaa ihan kaikille. Kirja päättyy sydäntäsärkevään, mutta myös toiveikkaaseen taitekohtaan: Martha on tähän mennessä polttanut oman pesänsä jatkuvasti tuhkaksi, mutta kenties tuhkasta nyt syntyy Feeniks-lintu.

Loistava, loistava kirja. Suosittelen lämpimästi kaikille. Suosikkisitaattini: Oletko sinä, Martha, kirjoittanut kaikkiin muuttolaatikoihin Sekalaista?

Kirjan tiedot.

Meg Mason: Murhe ja autuus (suomentanut Maria Lyytinen). Otava 2022. 340 sivua.