Luulin lukevani "vain" taiteilijaelämäkertaa, mutta laskin tämän Anni Swanin (1875–1958) elämää ja taidetta kartoittavan kirjan käsistäni monta muutakin asiaa rikkaampana! Anni Swan oli suomenkielisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden uranuurtaja, jonka kirjoja minäkin olen vielä 80- ja 90- lukujen taitteessa lukenut, mutta tämä elämäkerta laajenee kuvaamaan todella kiinnostavalla tavalla myös sitä yhteiskuntaa, taidemaailmaa ja aikaa, jossa hän eli. Naisen ei ollut siinä ajassa välttämättä kovin helppo hallita omaa elämäänsä tai päästä seuraamaan tiedollisia ja taiteellisia mielenkiinnon kohteitaan, edes Swanien tapaisessa säätyläisperheessä. Anni Swan kuitenkin onnistui tässä, ja oli sekä kirjailija, suomentaja, opettaja, puoliso että äiti. Jossain arviossa todettiin, että viime aikoina on eletty eräänlaista naiselämäkertojen buumia, ja tälläkin elämäkerralla on juurensa toisessa naiselämäkerrassa: kirjan tekijä Riitta Konttinen kirjoitti jokunen vuosi sitten Aino Sibeliuksen elämäkerran ja siihen tutkimusta tehdessään törmäsi jatkuvasti Anni Swaniin. Taiteentutkijan mielenkiinto heräsi, ja tuloksena syntyi tämä teos.
Anni Swanin vanhemmat olivat isä eli opettaja, lehtimies ja suomalaisuusmies Carl Gustaf Swan ja äiti, myös opettajaperheestä syntyisin ollut Emmy Malin. Tyttäriä pariskunnalla oli yhteensä yhdeksän (nio svarta svanor), ja tytöt saivat kotona paitsi perusteellisen oppisivistyksen, myös kosketuksen kirjoittamiseen ja lehtityöhön hyvin varhain: isä julkaisi Lappeenrannan Uutisia ja Annikin on kertonut kääntäneensä ensimmäisen tekstinsä lehteen 12- ja 13-vuotiaana! Tämä ensimmäinen suomennos ja Anni Swanilta julkaistu teksti on "historiallinen kertomus" Martin Luther ja kreivi Erbach, joka ilmestyi lehdessä jatkokertomuksena vuonna 1888. Riitta Konttinen kertoo, että (v)aikka suomi oli kirjallisuuden kielenä vasta muotoutumassa, Annin tekstistä näkyy kautta koko kertomuksen synnynnäinen kielen taju ja luova ote. Jos ei jotain suomenkielistä ilmaisua löytynyt, hän keksi sen itse, kuten esimerkiksi sanan "kyynelherne". Tässä elämäkerrassa on ihanan runsaasti otteita Swanin kirjeistä ja niiden myötä katsaus arkisempaan viestintään ja kielenkäyttöön.
Anni ja tämän sisko Nelma suorittivat ylioppilastutkinnon aika lailla
ensimmäisten naisten joukossa koko maassa, ja moni sisarista ryhtyi opettajiksi, kuten Anni itsekin. Nelma meni naimisiin
Christian Sibeliuksen kanssa (säveltäjä-Sibeliuksen veli) ja sisko Saimi taas solmi avioliiton taidemaalari Eero Järnefeltin kanssa. Sukulais- ja
tuttavapiiri on siis ollut taide- ja kulttuurielämän ydintä ja oikeaa tuon ajan kultaista
nuorisoa. Heidän elinaikansa on tosiaan ollut aikaa, jolloin rakennettiin suomalaista taide-elämää, kulttuurielämää, kirjallista kulttuuria ja ylipäätään suomalaisuutta. Poliittinen elämä on ollut paikoin sekasortoista ja vaarallista, minkä tietysti historiankirjoista tietää muutenkin, mutta esimerkiksi hankaukset nuorsuomalaisten ja vanhasuomalaisten "myöntyväisyysmiesten" välillä oli minulle ihan tarpeellista muistinvirkistystä. Konttinen taustoittaa aikakauden aatevirtauksia valtavan elävällä tavalla ja on koonnut kirjaan mukaan aivan valtavasti kiinnostavaa ja valaisevaa kuvitusta. On tietenkin paljon valokuvia Swanin perheestä, sukulaisista, kotipaikoista ja tuttavapiiristä, mutta myös maalauksia, piirustuksia, lehtileikkeitä, ja vaikka mitä.
Minun vanhempieni sukupolven lapsuudessa ja nuoruudessa Anni Swanin kirjat olivat vielä koulujen vakiolukemistoa, mutta oma lukemistoni on jo ollut pääosin kaikkea muuta. Kirjahyllystäni löytyy Tottisalmen perillinen ja Iris rukka, mutta ilman Konttisen kirjaa en kyllä muistaisi niiden sisällöstä mitään. Neiti Etsivät ja Viisikot kuluivat käsissäni hyvin ahkerasti, mutta luin paljon myös Swanin aikalaista Lucy Maud Montgomerya. Aloin Swanin elämäkertaa lukiessa vetää näiden kahden kirjailijan välille monia yhtäläisyysviivoja: syvä luontorakkaus, luonto- ja lapsikuvausten herkkyys, vilkas mielikuvitus, "satusilmät", leipätyöt opettajattarena. Swan ja Montgomery molemmat myös empivät pitkään avioliiton solmimista, varmasti siksi, että se merkitsi tuon ajan naisille usein juuttumista proosalliseen ja arkiseen elämänpiiriin. Molempien teksteissä on luontoromantiikan lisäksi aineksia symbolismista, ja molemmat arvostavat satujen vapaata mielikuvitusmaailmaa enemmän kuin ankeaa realismia. Kukapa voisi unohtaa esimerkiksi Emilia Byrd Starrin opettaja ja ateljeekriitikko herra Carpenterin sanoja kuolinvuoteelta: Ei kannata yrittää miellyttää – arvostelijoita. Elä omalla tavallasi. Älä anna – noiden realismia ulvovien hupsujen – johtaa itseäsi harhaan. Muista – mäntymetsät ovat yhtä todellisia kuin sikolätit – ja kirotun paljon miellyttävämpiä.
Anni Swan oli tosiaan itsenäistyvän ja vasta muotoutuvan Suomen kirjailija ja suomentaja. Runoilija- ja professoripuolisonsa Otto Mannisen kanssa hän tuonut Suomeen ja suomeen valtavan määrän maailmankirjallisuutta: Otto Manninen muun muassa Molièrea, Goethea, Homeroksen Iliaan ja Odysseian, ja Anni Swan esimerkiksi Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa ja sen myötä koko nonsensen genren! Pariskunta toimi myös aktiivisesti Kirjailijaliitossa.
Otto Manninen oli 1900-luvun aivan alkuvuosina ehtinyt saada Anni Swanilta jonkinlaiset pakit ja sen seurauksena ryhtynyt rakentamaan itselleen erämaa-ateljeeta Kangasniemen Kotavuorelle. Loppujen lopuksi siellä asui koko perhe, ainakin kesäisin. Valokuvissa Kotavuori näyttää yhdistelmältä talonpoikaista tupaa, jugendlinnaa ja kirjailijan taiteilijakotia, ja se on ollut viime vuosisadan alussa aika tiettömän taipaleen takana. Kävin pari viikkoa sitten toisessa taiteilijakodissa, samoihin aikoihin rakennetussa Sääksmäellä sijaitsevassa Visavuoressa. Se oli kuvataiteilija Emil Wikströmin koti ja ateljee, ja täynnä juuri sellaista kansallisromantiikkaa ja arts&crafts -henkeä, jonka kuvittelen myös Kotavuorelle. Luonnonkauniita paikkoja myös molemmat.
Tiivistettynä: todella kiinnostava katsaus Anni Swanin elämään ja sitä ympäröivään yhteiskuntaan. Runsas, hieno kuvitus. Kirjoittaja Riitta Konttinen on taidehistorioitsija ja Helsingin yliopiston taidehistorian professori emerita. Hän on tehnyt tutkimusta erityisesti naistaiteilijoista, etupäässä kuvataiteilijoista, ja julkaissut kirjoja Fanny Churbergista, Maria Wiikistä, Helene Schjerfbeckistä, Elin Danielson-Gambogista ja monesta muusta. Joitakin vuosia sitten hän sai Suomen kulttuurirahaston palkinnon elämäntyöstään.
Kirjan tiedot.
Riitta Konttinen: Tarinankertoja. Annin Swanin elämä. Siltala 2022. 438 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti