Emily Thomas: Matkanteon mieli

Lukuvuorossa tällä kertaa filosofiakustantamo niin & näin julkaisema matkustamisen filosofiaa käsittelevä kirja Matkanteon mieli, jonka on kirjoittanut Durhamin yliopistossa filosofian lehtorina toimiva Emily Thomas. Ajankohtaista kesäluettavaa, sillä kesällä monilla on lomaa ja siten aikaa matkustaa! Minäkin tein yhden pidemmän pyörämatkan ja kävin myös junan ja lautan kyydillä Virossa. Kirjastoluokituksessa kirja on määritelty kuulumaan sekä luokkiin 40.7 eli matkailu että luokkaan 11 eli filosofia, johon kuuluu kaikenlaista metafysiikasta vapaan tahdon kysymyksiin ja tietoteorioihin. En tiedä teistä muista, mutta vaikka minua itseäni kaikenlainen lukeminen ja maailman ilmiöt kiinnostavat, filosofia on saanut ajatuksissani kärsiä aina jonkinlaisesta "vaikeaselkoisesta" maineesta. Vaan pelko pois! Kuulkaa, mitä esimerkiksi Torsti Lehtinen sanoo Søren Kierkegaardin elämäkerran alkusanoissa:  Filosofiaa ei kukaan voi välttää. Jokainen joutuu ajattelemaan, mihin elämänsä käyttää. Jokaisen on pakko valita tapansa elää ihmisenä. Valitsematta jättäminenkin on valinta. Pakko olla yhtä mieltä ja sen myötä unohtaa tähän oletettuun vaikeaselkoisuuteen liittyvät suorituspaineet. Filosofia on keino tutkia todellisuutta, tietoa, ihmisenä olemista ja kaikenlaisia näihin liittyviä, valtavan kiinnostavia asioita. Esimerkiksi tarkastella matkustamisen motiiveja, tapoja ja merkityksiä!

Tämä Emily Thomasin kirja on käsittääkseni ainoa olemassaoleva matkustamisen filosofiaa käsittelevä teos. Se on jaettu osin teemojen ja osin kronologian perusteella kahteentoista lukuun, joita ovat esim. Mitä kartat ovat?, Vuoristomatkustus ja Henry Moren tilafilosofia tai Tuhoturismin etiikka. Kirja tarjoilee monenlaisia kiinnostavia perspektiivejä matkustamiseen, matkustajiin ja tilaan, jossa he kulkevat. Aivan aluksi todetaan klassikkofilosofien suulla, että matkustaminen ja maisemien vaihto johtaa toiseuden kokemiseen, joka jo itsessään kehittää mieltä ja pakottaa kyseenalaistamaan asioita, joita pidämme ilmeisinä; selvittämään, mitä ja miten todella tiedämme maailmasta. Tästä Thomas jatkaa esittelemällä mm. Descartesin ja Locken ajatuksia synnynnäistä ideoista ja tilafilosofian teorioita. Tilafilosofiaa käsittelevä luku oli minusta kirjan parasta antia! Se käsitteli erilaisia tilateorioita (Demokritoksen "tyhjiöteoria" tai aristoteelinen teoria, jonka mukaan materiasta tyhjää tilaa ei ole olemassakaan) ja ajatuksia äärettömyydestä/äärellisyydestä ja Jumalan suhteesta maailmaan. Thomas esittelee tässä luvussa erityisesti Henry Moren tilafilosofiaa: More havaitsi että tilan ja Jumalan attribuutit alkoivat muistuttaa kovasti toisiaan (valtava, muuttumaton, ikuinen jne). Yleisessä mielikuvituksessa Jumala, tila ja äärettömät maisemat alkoivat kietoutua yhteen. Tätä havainnollistetaan muun muassa aikalaislähteiden kuvauksilla vuoristoista tai muista jylhistä tai ylevistä paikoista ja tiloista. Matkustukseen tämä liittyy uudelleen sillä tavalla, että tällainen luonto- tai maailmankuva on oiva kasvualusta esimerkiksi alppiturismille tai romanttisille merenrantamatkoille. Tai, mikäli "ylevään" ajatellaan kuuluvan jonkinlaista eksistentiaalista pelkoa mahtavan luonnon edessä, siitä versoo myös esimerkiksi vuoristokiipeily, yösukeltaminen tai haiden seassa uiminen.

Oman katsauksensa saavat myös grand tour -matkaperinne ja nykyinen "tuhoturismi", jossa matkustetaan esimerkiksi Malediiveille ennen kuin nouseva meri peittää ne alleen, tai katsomaan jäätiköitä ennen kuin ne sulavat. Luin mielenkiinnolla myös Thomasin luvun "mökkipornosta" (cabin porn), joka edustaa luontofilosofian ja transsendentalismin jatkumoa ja jonka estetiikka koostuu koskemattoman luonnon keskelle rakennetuista puisista mökeistä. Henry David Thoreaun ja Ralph Waldo Emersonin lukijat voivat tässä ajatella heti klassikkoteoksia Walden (suom. Antti Immonen) tai Emersonin esseitä tämän "mökkipornon" alkuperänä. Luontofilosofialle on tilausta Suomessakin, jossa moni hankkii itselleen mökin tai haaveilee mökistä, ellei peräti muuttamisesta pysyvästi korpeen. Mökkeily ja cabin porn edustavat oravanpyörän ulkopuolella elämistä, itseriittoisena tai omavaraisena, miehekkään riippumattomana, informaatiovyöryn ulkopuolella ja yksinkertaisemmassa ajassa. Nämä ovat houkuttelevia ideoita. Thoreaun ja Emersonin aikana luonnon ja ihmisen suhde on silti ollut hyvin erilainen kuin nykyään, ja minun on 2000-luvun ihmisenä helpompi mieltää mökkeily kuluttamiseksi (sekä rahan että luonnonvarojen) kuin matkustamiseksi: nykyihminen ajaa liimapuupalkista rakennetulle mökilleen omalla autolla ja käy matkalla marketissa, eikä hedonismin ja kilpailun riivaama nykyaika yksinkertaistu sillä, että sen ongelmia pakenee vapaapäiviksi yksinäisyyteen tai grillaamaan perheen kanssa. Erämaa kutsuu meitä silti samalla tavalla kuin Thoreauta ja Emersonia, ja kysymyksetkin ovat osin samoja. Mitä ihmiset ovat? Mitä erämaa on? Miten ne suhtautuvat toisiinsa?

Kirjan tiedot:

Emily Thomas: Matkanteon mieli. Filosofit liikkeellä (suom. Tapani Kilpeläinen). Niin & näin, 2022. 219 sivua.