Bjørn Vassnes: Pakkasen valtakunta. Kryosfääri ja elämä.

Tänään onkin sopivasti yksi lounaisen Suomen tämän talven kylmimmistä päivistä. Aamulla mittari näytti –16 astetta. Talvi on tähän asti ollut suhteellisen lauha eikä oikeita kireitä pakkasia ole täällä koettu ollenkaan, mikä on ollut energiankulutuksen kannalta tietenkin hyvä asia, mutta pyöräkelit ja talvitunnelma eivät aina ole olleet parhaat mahdolliset. Nyt on kuitenkin eletty jo pari viikkoa pakkasen valtakunnassa, ja tällä viikolla lämpötilojen pitäisi pysytellä kymmenen pakkasasteen tuntumassa.

Sain juuri luettua norjalaisen tiedetoimittaja Bjørn Vassnesin kirjan Pakkasen valtakunta – kryosfääri ja elämä. Kirja kertoo kryosfääristä eli lumen ja jään valtakunnasta, siitä osasta maapalloa, jossa vettä esiintyy jäätyneenä eli lumena, jäänä tai ikiroutana. Valtakunnan laajuus vaihtelee vuodenaikojen rytmiin, ja Turkukin on tähän aikaan vuodesta sen vaikutuspiirissä. Arkinen juttu näillä leveysasteilla siis. Vassnes kartoittaa kirjassa veden ja jään (ja sen tutkimuksen!) historiaa maapallolla kautta aikojen ja osoittaa, miten ratkaisevan tärkeä vaikutus kryosfäärillä on myös maailman lämpimille alueille ja ylipäätään ympäristön kantokyvylle. Tämähän ei toki ole aikaansa seuraavalle ihmiselle varsinaisesti mikään uutinen, mutta oli kiinnostava lukea aiheesta sellaista konkretiaa, joka ei uutisjuttujen merkkimäärään yleensä mahdu.

 Kirjassa on tavallaan kaksi pääjuonta, joista toinen on lämpenemisen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset jäätiköihin ja sitä kautta ihmisiin, ja toinen on tavallaan jäätikkötutkimuksen historiaa: miten teoria jääkausista syntyi ja mihin se perustui, minkälaisia huimia tutkimusretkiä Fridtjof Nansen teki napa-alueilla, miten nykypäivän tutkijat selvittävät Himalajan tai Andien jäätiköiden tilannetta ja sulamisen vaikutuksia. Vaikka varsinainen yksi, selkeä punainen lanka kirjasta puuttuukin, näiden teemojen varassa sivuja kääntelee ihan mielellään. Tai, no, ilmastonmuutoksen vaikutuksista lukeminen ei nyt mitään varsinaista hyvänmielen viihdettä ole, ja kirjassakin käy moneen otteeseen selväksi, että sekä Grönlannin, Andien että Himalajan jäätiköt sulavat nykyään ennakoitua nopeammin. Sen myötä esimerkiksi Golfvirtana tunnettu termohaliinivirtaus on vaarassa. Lisäksi jäätiköiltä virtaavat joet pitävät hengissä satoja miljoonia ihmisiä (jos Kiinan suuret joet lasketaan mukaan, vaikutuspiirissä on yli miljardi ihmistä), joiden vesiturva horjuu siis pahasti.

Tuossa aikaisemmin sanoin, että kuvaukset ilmastonmuutoksen vaikutuksista jäätiköihin eivät ole uutisia kenellekään, joka seuraa aikaansa, mutta muutosten arvaamattomuutta kirja kuvasi mielestäni aika hyvin. Merkittävimpiä  ilmastotekijöitä ovat nimittäin luonnon omat kerrannaisvaikutukset, joihin ihminen ei enää pysty vaikuttamaan: kun jokin keikahduspiste saavutetaan, ihmisen työkalut ovat vähissä. Ihminen ja planeetan ilmasto toimivat hyvin erilaisissa rytmeissä, ja ihmisen toiminnan vaikutukset ehtivät ilmeisesti kasautua ylittämään kaikenlaisia planetaarisia rajoja ennenkuin toimintatapoihin tulee muutosta (jos tulee).

Paljon siis kiinnostavaa ja vakavaksi vetävää, mutta tuiki tarpeellista asiaa, ja seassa oli myös yksi hieno luku erityisesti saamen lumisanastosta ja lumen tajusta. (Off topic: ihastuin joskus Peter Høegin romaanin Lumen taju nimeen ja meinasin jo lukeakin sen, kunnes hoksasin että kyseessä onkin rikosromaani.)

Kyseessä on vesi ja sen monet jäiset muodot: läpinäkyvä, lasinkirkas kuori järven pinnalla, loska tiellä, kuurankukka talvisessa ikkunassa, hiljalleen leijailevat lumihiutaleet, kilometrejä paksun jäätikön puristuksissa syntyneet kiteet, alijäähtynyt tihku, joka suistaa autot ojaan, kuihtuneiden  korsien lokakuinen huurre, vettynyt keväthanki, jossa ei etene eläin eikä ihminen, jäävuori, joka laivaan törmätessään syöksee sadat matkustajat syvyyksiin. Ja lumipeite ja jäätikkö, jotka varastoivat vettä pitkälle kevääseen ja sulavat juuri silloin kun janoiset eläimet ja ihmiset sitä tarvitsevat. Tässähän meidän maapallomme on niin erikoinen: meillä vesi voi esiintyä kaikissa näissä satumaisissa jäätyneissä muodoissaan.

Kirjan tiedot

Bjørn Vassnes: Pakkasen valtakunta. Kryosfääri ja elämä. Suomentanut Virpi Vainikainen. Sitruuna 2019. 198 sivua.