lauantaina, helmikuuta 27, 2021

Elina Jokinen: Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi

Vedin keväällä 2020 koronapandemian vuoksi keskeytynyttä lukupiiriä, jonka teemana oli mieli. Olen muutenkin teemalukupiirien ystävä - tuntuu suunnilleen mahdottomalta saada päätettyä mitään lukemistoa ilman jotakin ohjenuoran tapaista, kun kirjakaupat, kirjastot ja kustantajien katalogit pursuilevat kaikkea kiinnostavaa. Mieli-lukupiiri katkesi tosiaan aina vain jatkuvaan pandemiaan, mutta olen sen jälkeenkin kiinnittänyt huomiota uusiin kirjoihin, jotka jollakin tavalla käsittelevät mielen järkkymistä tai epätyypillisiä fiktiivisiä mieliä.


Elina Jokisen Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi olisi ollut tervetullutta luettavaa myös lukupiiriin: se kertoo nimensä mukaisesti perheenäidistä ja väitöskirjatutkijasta, josta tulee hänen omien sanojensa mukaan yksi niistä, joilla naksahti -- yksi niistä, jotka päätyivät käsittämättömiin tekoihin. 

Ihmisen elämä ei ole mikään looginen, suoraviivainen ja draaman kaarta noudattava bagatelli, joten kirjakaan ei ole mikään juonivetoinen ja suoraviivainen kertomus. Se seuraa kesää, jona Stellan elämä karkaa hallinnasta, vaeltelee välillä tämän äidin tyttövuosiin ja sieltä yllättävästä paikasta löytyneen päiväkirjan välityksellä isovanhempien Maaria ja Armas Julmalan vaiheisiin. Stellan onnellisten lapsuusmuistojen näyttämönä toimiva ihana keltainen ruusumaja on näissä toisissa tarinoissa jotain ihan muuta. Monella meistä taitaa kangastella horisontissa omat keltaiset ruusumajamme, joihin voi pakata kaikenlaisia haaveita ja toiveita.

Hulluudelle ei löydy kirjan sivuilta mitään yksiselitteistä kuvausta, eikä sellaista tietenkään ole olemassakaan. Selvemmin kirja kuvaakin sitä, miten me ihmiset olemme niin paljon muutakin kuin vain yksilöitä, miten elämämme rakentuu edellä kulkeneiden varaan ja miten mahdotonta mutta välttämätöntä on tavoitella jonkinlaista riippumattomuutta, omaa elämää ja omia valintoja. Ja miten mieli ja elämä voi säröillä.

Iänikuiset aamu- ja iltalaulut, ruokarukoukset ja Isä meidän. Päiväunille mennessä Makeasti oravainen. Aina ja ikuisesti sammalhuoneessa keikkuvana, turvassa metsämiehiltä ja hallin hampailta. Miten ne kaikki ovat tallentuneet häneen.

Sijoitan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti