Hyvää lukurauhan päivän iltaa! Olen tänään ehtinyt luisteluretkien ja muiden talvipuuhien ohella myös lukea hetkisen tällä hetkellä kesken olevaa kirjaa (Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys), mutta se on tosiaan vielä kesken, joten ensin muutama sananen jännäristä, jonka luin alkuviikosta!
Kyseessä on siis Tuomas Niskakankaan esikoiskirja Roihu. Kustantajan katalogissa kyseessä on "räjähtävän tiukkatahtinen trilleri huomispäivän Suomesta", ja sen tapahtumat sijoittuvat johonkin lähitulevaisuuden Suomeen, jossa syvä talouskriisi on repinyt yhteiskuntarauhan kappaleiksi. Rahan ja vallan kulisseissa tapahtuu kaikenlaista, joka valuu myös kaduille, barrikadeille ja uudenlaisiin kapinaliikkeisiin. Yllätin siis itseni kiinnostumalla tästä kirjasta, vaikka jännityskirjoja muuten ilmestyykin lukulistalleni todella harvakseltaan.
Niskakangas on politiikan ja talouden toimittaja, ja hän on toiminut Helsingin sanomien Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajana. Ei lienekään tarvetta ihmetellä sen kauemmin, mistä on tullut innoitus kirjoittaa kirja eriarvoisuuksien repimästä maasta - Yhdysvalloissa on varmasti saanut todistaa sellaisia kehityskulkuja, joita on houkuttelevaa peilata murenevan hyvinvointivaltion Suomeenkin.
Roihun tapahtumasarja on punottu hyvin kekseliäästi ja yhteiskunnallisesti puhuttelevalla tavalla. On poliittisia jännitteitä (Kokoomus ja sen salakähmäinen oikeistolainen taustavaikuttaja Kilta vastaan voimakas Vasenliitto) ja karikatyyrimäisen liioiteltuja henkilöhahmoja kuten vaikka nyt hemaiseva toimittajasankari Vilma Varis, poliisissa likaisen työn tekijäksi ajautunut Metso, vastenmielinen hotellipamppu Harri Holsti ja ei vain yksi, vaan kaksi salamyhkäistä henkilöä, joiden identiteetti pysyy miltei loppuun asti salassa ja jotka vetelevät kulisseissa lähes kaikkia naruja. Jännärigenressä pitää varmaankin hyväksyä tällaiset karikatyyrit, mutta liian monta hahmojen kannalta keskeistä avainkohtaa oli silti mielestäni kuitattu varsin suppeasti niin, että herkullinen jännite menetettiin.
Tapahtumat alkavat nuoren naisen polttoitsemurhasta ja etenevät siitä politiikan ja tekeillä olevien vallankaappausten kulisseihin. Tapahtumat saavat vauhtia siinä vaiheessa kirjaa, kun istuva pääministeri joutuu salamurhayrityksen kohteeksi, mutta selviytyy täpärästi. Silloin kirjan tapahtumat ottavatkin tosiaan kunnolla vauhtia, eikä lepäämään päästä ennenkuin lopussa. Lukija seuraa tapahtumien käänteitä välillä henkeään pidättäen.
Jossakin arviossa kirjaa on ehditty luonnehtia sujuvakieliseksi, mutta itselleni ei syntynyt aivan sellaista kuvaa. Kirjan alkupuolella kestää pitkään ennen kuin tekstiin tulee minkäänlaista imua, ja minusta se johtui ainakin siitä, että kerronnassa ei tuntunut olevan kaikki kielellisesti ihan kohdillaan. Esimerkki sattumanvaraisesta kohdasta:
Kun Leo nousi yllättäen valtaan viime kesänä, hän ajatteli, että kuopan pohjalta olisi vain yksi suunta. Pian talous lähti kuitenkin uuteen alamäkeen, jossa vauhti tuntui kiihtyvän. Mitään merkkejä maan elpymisestä ei ollut.
Uudessa alamäessä vauhdin pitäisi minusta "kiihtyä entisestään" (tai "vauhti tuntui vain kiihtyvän"). Ja viimeinenkin virke pistää sitten samalla silmään. Kuvitteellinen punakynäni olisi heti ottamassa siitä "maan" pois tai muokkaamassa virkettä jotenkin muuten. Ja kirjan alkupuoli oli minusta täynnä vastaavia, jollakin hienonhienolla tavalla töksähteleviä ja erikoisesti käännöskielisiltä kuulostavia kohtia, joissa virke menee 3 % ohi maalin. Miten esimerkiksi juostaan "haparoivin jaloin"? Siitä tulee outo ja epäintuitiivinen mielleyhtymä (vaikka idean ymmärtääkin: oli kiire, mutta kauhunsekainen jännitys sai jalat tärisemään). Ja jos "patoutunut jännitys ryöpsähti Leon sisällä", miten ihmeessä se voi ryöpsähtää, jos kuitenkin pysyy sisällä?
Tästä yksityiskohtiin juuttuvasta kritiikistä huolimatta kirja oli mielestäni tosiaan kekseliäs kokonaisuus, enkä arvannut salaperäisten hahmojen identiteettiä ennen kuin ne paljastettiin, mikä piti jonkinlaisen jännityksen yllä loppuun asti.
Sijoitan Roihun Helmet-haasteen kohtaan 31. Jännityskirja tai dekkari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti