Olen lukenut häikäisevän hienon, todella mielikuvituksellisen ja omalaatuisen, kielellisesti rikkaan, lennokkaan ja karnevalistisen, välillä karmivan pelottavan ja silti raikkaan romaanin. Se oli tämä Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys, joka voitti ilmestymisvuonnaan 2019 Kalevi Jäntin palkinnon ja seuraavana vuonna jaetun Tähtifantasia-palkinnon. Kirjaston lainajonot ehtivät tässä välissä hieman jo lyhentyä, mutta nyt kirja on Lappi-kirjallisuuspalkinnon ehdokaslistalla, ja jonot pitenevät taas. Toinen painoskin on ilmeisesti juuri tullut painosta.
Tämä mielettömän hieno kirja on kuvaus hyvin omalaatuisesta matkasta Itä-Lappiin. Tai oikeastaan kahdesta erillisestä matkasta, sillä matkaajia on kaksi, Voipiosta kotoisin oleva Elina Ylijaako ja poliisitehtävää suorittamaan saapuva konstaapeli Janatuinen. Tarinaan kietoutuu mukaan ainutlaatuinen rakkaustarina sekä eriskummallinen, myyttinen Lapin maailma. Tämä kuvaukseni kuulostaa todella lattealta kirjan räiskähtelevään sisältöön nähden, mutta parempaakaan en nyt tähän hätään saa aikaan. Lue itse ja ylläty! Joka tapauksessa fantasian puolella ollaan - Lappiin päästäkseen on Etelä-Suomesta saapuvan ylitettävä rajavyöhyke tarkistuskoppeineen kaikkineen, ja suot ja kairat kuhisevat kaikenlaista outoa elämää. Rajan pohjoispuolella mitkään vakuutukset eivät ole voimassa, ja Janatuinenkin on matkalla yksin, sillä tämän työpari on mieluummin ampunut itseään jalkaan kuin joutunut lähtemään Lappiin.
(Etelästä saapuva Janatuinen herätti muuten valtavasti myötätuntoa: hänelle oli annettu ohjenuoraksi Lappiin lähtiessä että kaikkeen, mitä paikalliset ehdottavat, pitää lähteä mukaan. Näin tehdään, ja sitten Janatuinen löytää itsensä muun muassa peijoonin kanssa kalaretkeltä.)
Perillä Itä-Lapin Voipiossa on sekä tikahduttavan hauska että pelonsekaista kunnioitusta herättävä henkilögalleria, ja aivan erityisesti Ylijaakon Elina, joka puolestaan saapuu joka vuosi samaan aikaan pyydystämään pienestä suolammesta haukea, josta riippuu kaikki. Karila on saanut taiottua kirjaan paitsi hykerryttävän hauskaa huumoria, myös niin kylmääviä kuvauksia myyttisistä otuksista, että jossakin vaiheessa pystyin lukemaan kirjaa enää valoisalla! Tarinaan sekaantuvat siis myös nämä mystiset ja myyttiset, joskin kirjassa hyvin todelliset olennot: metelit, suon pinnan alla kylmiä sormiaan ojentelevat turvemöröt, peijoonit, raitajalat ja haukilampea vartioiva näkki, joka on leikkisästä ja kuvankauniista ulkomuodostaan huolimatta karmiva hahmo. Kaikkein pelottavin vastustaja onkin varmaan sellainen kuin tarinan näkki, joka ei raivoa ja näyttele voimiaan, vaan joka tietää olevansa niskan päällä ja siksi voi suhtautua kuolemanvakavaankin tilanteeseen hilpeästi.
Kirjan lappalaista Voipion väkeä kuvataan tosiaan huumorilla, mutta missään vaiheessa ei tunnu siltä,
että vaikkapa murretta väännettäisiin vain huumorin tai eksotiikan vuoksi -
päinvastoin puhetapaan sisältyy kokonainen tapa viestiä ja olla
yhteydessä toisten ihmisten kanssa.
Ennen kuin viimeiselle sivulle päästään, eräs kiveen sidottu sopimus ja taika on saatava raukeamaan. Sitä ennen kunnanjohtajaan menee hattara, siis yksi näistä myyttisistä olennoista, väkiyönä ulkona myllertää niin ettei ulos ole menemistä ja joen tummissa vesissä ui osa niistä hirviöistä, jotka vaeltavat jänkiä kuin ammoin käynnistetyt koneet, joita kukaan ei osaa enää sammuttaa.
Käsittämättömän hieno kirja. Etenkin sen fantasiaelementit kaikkine haukilampineen ja turvemörköineen toimivat mielettömän hyvin. Kirjaan on luotu hieno sisäisesti koherentti maailma, ja Karilan tapa kuvata kairoilla kuhisevaa elämää on loistava. Kirja kokonaisuudessaan on raikas ja rikas, ja tarina kulkee oudossa maailmassaan ihmeellisesti ja sujuvasti.
Sijoitan tämän Helmet-haasteen kohtaan 27: Kirjan päähenkilö on eläin.
Tervetuloa Seiväslammelle.
Jos Perälampi on matala, niin tämä on hirmuisen matala.
Korkeintaan kolmekymmentä senttiä. Sekin on tulkinnanvaraista. Vesi on sakeaa kuin hernekeitto, ja jossain tuon liemen keskellä murjottaa hauki.
Tässä on tarinamme näyttämö, tuolla pohjalla limainen päähenkilö. Tai: yksi niistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti