Ali Smith: Syksy

Nyt kehuja: Ali Smith on paitsi skotlantilainen kirjailija, myös jonkinlainen taikuri, joka osaa taivuttaa todellisuuden rajoja ja reunoja. Sellainen olo minulle ainakin jäi hyvin vahvasti, kun sain loppuun Smithin vasta suomennetun romaanin Syksy. Bongasin kirjan jo keväällä kustantamon katalogista enkä olisi millään malttanut odottaa suomennoksen ilmestymistä, sillä edellinen lukemani Smithin kirja (Oli  kerran kello nolla, suom. Kristiina Drews) oli painunut mieleeni kerronnallisesti ja kielellisesti uskomattoman mielikuvituksellisena ja hyvin omintakeisena teoksena. Sellainen on myös Syksy, se on pulpunnut jostakin Smithin aivojen uskomattoman tuotteliaasta sopukasta. Kristiina Drews on suomentanut molemmat teokset, ja niiden mielikuvituksellinen ja leikkisä sävy on kaikkine sanaleikkeineen suomennettu uskomattoman kekseliäästi ja sujuvasti.

Syksyssä on kaksi keskushenkilöä, Elisabeth Demand ja Daniel Gluck. Nykyhetkessä Elisabeth käy katsomassa Danielia vanhainkodissa ja lukee tälle kirjoja, vaikka 101-vuotias herra Gluck ei niitä varmaankaan kuule, sillä hän enää vain nukkuu, horrostaa kohti elämän talvea. Kirja vaeltelee melko vapaasti nykyhetkestä Elisabethin lapsuuteen 1990-luvulla, jolloin hän ja Daniel Gluck ovat naapureina tavanneet toisensa, ja sukeltelee välillä todellisuuden rajamailla ajelehtivan Gluckin tajuntaan (en ole aikoihin lukenut mitään yhtä raikasta ja omaperäistä kuin nämä tajunnan rajatilan maailmat!). Lukijalle avautuu kuva omintakeisesta ystävyydestä ja sen omintakeisista osapuolista, ja Smithillä on käsittämätön taito tosiaan taikoa arkinen ja absurdi sulautumaan ja kietoutumaan toisiinsa. Lukeminen on kuin kulkisi lehtometsässä tuulisena syyspäivänä ilman hattua: tuuli kieputtaa hiuksia ja huivia oman tahtonsa mukaan, raikas ilma panee hiusten lisäksi ajatusmaailman uuteen uskoon, ja kaikkea ympäröi syksyn värikäs ja kaunis melankolia.

Taustalla häilyy jakautuneen Britannian tunnelmia, kun koko valtakuntaa raastaa liuta repiviä Brexit- ja muita kiistoja, ja tarinaan avautuu myös kiinnostavia sivupolkuja Elisabethin äitisuhteeseen, taiteeseen ja erääseen ihmeelliseen passinhakuprosessiin. Syksy on Smithin vuodenaikakvartetin ensimmäinen teos, ja toinen osa Talvi on ilmestymässä ensi kuussa.

Suosikkisitaattini (yksinään aika mitätön, mutta siitä seuraa kymmenen sivun ihmeellinen todellisuutta ravisteleva tarina):

Onko Bagatelli oikeasti joku peli? Elisabeth kysyi. Vai keksitkö sinä sen tässä ja nyt?

Myönnetään, se on minullekin pelinä aivan uusi, Daniel sanoi. Pelataanko?

Riippuu vähän, Elisabeth sanoi.

Säännöt ovat seuraavat: minä kerron sinulle tarinan ensimmäisen lauseen, Daniel sanoi.

Okei, Elisabeth sanoi.

Sitten sinä kerrot tarinan, joka sinulle tulee mieleen, kun kuulet sen ensimmäisen lauseen.

Kirjan tiedot

Ali Smith: Syksy. Suomentanut Kristiina Drews. Kosmos 2022. 272 sivua.