Nyt kehuja: Ali Smith on paitsi skotlantilainen kirjailija, myös jonkinlainen taikuri, joka osaa taivuttaa todellisuuden rajoja ja reunoja. Sellainen olo minulle ainakin jäi hyvin vahvasti, kun sain loppuun Smithin vasta suomennetun romaanin Syksy. Bongasin kirjan jo keväällä kustantamon katalogista enkä olisi millään malttanut odottaa suomennoksen ilmestymistä, sillä edellinen lukemani Smithin kirja (Oli kerran kello nolla, suom. Kristiina Drews) oli painunut mieleeni kerronnallisesti ja kielellisesti uskomattoman mielikuvituksellisena ja hyvin omintakeisena teoksena. Sellainen on myös Syksy, se on pulpunnut jostakin Smithin aivojen uskomattoman tuotteliaasta sopukasta. Kristiina Drews on suomentanut molemmat teokset, ja niiden mielikuvituksellinen ja leikkisä sävy on kaikkine sanaleikkeineen suomennettu uskomattoman kekseliäästi ja sujuvasti.
Syksyssä on kaksi keskushenkilöä, Elisabeth Demand ja Daniel Gluck.
Nykyhetkessä Elisabeth käy katsomassa Danielia vanhainkodissa ja lukee
tälle kirjoja, vaikka 101-vuotias herra Gluck ei niitä varmaankaan
kuule, sillä hän enää vain nukkuu, horrostaa kohti elämän talvea. Kirja vaeltelee melko
vapaasti nykyhetkestä Elisabethin lapsuuteen 1990-luvulla, jolloin hän
ja Daniel Gluck ovat naapureina tavanneet toisensa, ja sukeltelee
välillä todellisuuden rajamailla ajelehtivan Gluckin tajuntaan (en ole
aikoihin lukenut mitään yhtä raikasta ja omaperäistä kuin nämä tajunnan
rajatilan maailmat!). Lukijalle avautuu kuva omintakeisesta ystävyydestä
ja sen omintakeisista osapuolista, ja Smithillä on käsittämätön taito
tosiaan taikoa arkinen ja absurdi sulautumaan ja kietoutumaan toisiinsa.
Lukeminen on kuin kulkisi lehtometsässä tuulisena syyspäivänä ilman
hattua: tuuli kieputtaa hiuksia ja huivia oman tahtonsa mukaan, raikas
ilma panee hiusten lisäksi ajatusmaailman uuteen uskoon, ja kaikkea
ympäröi syksyn värikäs ja kaunis melankolia.
Suosikkisitaattini (yksinään aika mitätön, mutta siitä seuraa kymmenen sivun ihmeellinen todellisuutta ravisteleva tarina):
Onko Bagatelli oikeasti joku peli? Elisabeth kysyi. Vai keksitkö sinä sen tässä ja nyt?
Myönnetään, se on minullekin pelinä aivan uusi, Daniel sanoi. Pelataanko?
Riippuu vähän, Elisabeth sanoi.
Säännöt ovat seuraavat: minä kerron sinulle tarinan ensimmäisen lauseen, Daniel sanoi.
Okei, Elisabeth sanoi.
Sitten sinä kerrot tarinan, joka sinulle tulee mieleen, kun kuulet sen ensimmäisen lauseen.
Kirjan tiedot
Ali Smith: Syksy. Suomentanut Kristiina Drews. Kosmos 2022. 272 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti